Elokuvapäiväkirja

Ruottalaiset nyt tekee häpeilemättä kaupallista viihdettä rahan kiilto silmissä ja taso pannaan mukaan ihan vaan sen takia.

Suomessa taas yritetään olla valtion puolesta kaikkein heikoimpiosaisen taiteilijan puolella ja jälki on sen mukaista.

Kaupallinen viihde on sitten sen täydellinen vastakohta eli pelkkää laskelmointia ja jälki on taas sen mukaista.

Hyviä elokuvia ei tee paljon muut kuin ne alkkikset, joitten piireissä Kaurismäkikin pyörii, mutta niillä on ihan omat jutut eikä kansantalous tai Suomen maine silleen kiinnosta.

Koko homma pitäis organisoida uudelleen niin kuin kaikki muukin.

Kotimaisen elokuvan ja yleensäkin kulttuurin aallonpohjaan on varmaan muitakin syitä kun pelkät mainostajien vaateet ja tarkka laskelmointi tuottavuuden takia. Eihän ne sinänsä tuomittavia asioita ole, sillä tokihan mainosmarkat seuraa suuren yleisön mielenkiintoa ja niin kauan kun valtaosa on kiinnostunut kokki- ja sisustusohjelmista, niitä tehdään. Onhan nuo taiteilijat oikeassa siinä että rahvas ei ymmärrä taiteesta mitään, mutta toisaalta on sanottava, että vaikka nuo kapakoissa viihtyvät turhanpuhujat onkin oikeassa kritiikissään, harvasta niistä on näyttään mitä se hyvä taide on.

On muitakin syitä ja keskeisin on se, että jos ei ole valmis maksaan niin raha ei liiku, ja ilman rahaa ei parempi kulttuurintarjonta ilmaannu. Miksi ihmeessä pitäisikään tuottaa jotain äärimmäisen kunnianhimoista väelle joka haluaa vaan sen ilmaiseksi – eikö silloin saman asian aja tuottaa jokin sisutusohjelma, kun kerran paremman tekeminen ei anna mitään lisäarvoa? Kun tähän laskee koko sen piraattituotannon niin miksi yleensäkään tuottaa parempaa elokuvaa saati musiikkia kun jengin ainoa intressi on saada se ilmatteeks netistä? Kyllä se on ostovoima ainoa joka tuottaa laatua, ja jos sitä ei löydy, ei voi löytyä laatuakaan.

Mikä johtaa sit tälläsiin surkuhupaisiin työilmoituksiin johon ihan sattumalta törmäsin. Siinä etitään kaveria joka ideoi menestystarinan joka käy hyvin kaupaksi. Se kuvaa, äänittää ja editoi sen itte ja vielä omalla kalustollaan ja omilla ohjelmillaan, ja varmaan näyttelee vielä pääosankin. ja jotta jälki on ammattimaista niin aiempia työnäytteitä edellytetään ja sanomattakin selvää että kundi sit antaa sen firmalle ilmatteeks joka ei pulita siitä pennin killinkiä. Veikkaan että tää hakemus tulee oleen aikas pitkään avoimena. Kiistatta vähän kokoomuslainen työilmoitus.


Kaipa sekin on oma tarinansa, että meillä suomessa on pienet kohderyhmät ja se pakottaa oleen vähemmän omaperäinen.

Ei tuo kyllä oikean porvarin käsialaa ole, koska semmoinen perustaa mainostoimiston ja palkkaa ammattilaisia kovaan hintaan, jotta asiakkailta voitaisiin pyytää mahdollisimman isoa hintaa.

Kaikki pysyy tyytyväisinä ja firma tahkoaa rahaa tasaiseen tahtiin.

Nuo tuommoiset tuhoon tuomitut kusetukset on hyperaktiivisien tyyppien käsialaa eikä niitä haittaa mitä siitä seuraa maineelle, koska se on mennyt jo kauan sitten.

Mitä mä oon indie-peleistä oppinut niin siltä suunnalta ei oo pelastusta tulossa elokuvarintamallakaan, koska meillä nyt vaan on liikaa koulutettuja ammattilaisia, joilla ei oo kykyjä tehdä mitään hyvää.

Jos joku osaakin niin sen tekeleet hukkuu massaan.

Tuolta saa silloin tällöin vaihtuvan ilmaisen indie-pelin ja ne on mun kokemukseni mukaan aina kuraa. Pelkästään huono on oikeestaan jo hyvä, koska tasottomuudessa ei näköjään oo mitään alarajaa.

www.indiegala.com/store

Jos indie-peli on oikeesti hyvä niin se on nopeasti ison firman tuote, koska joku on onnistunut näyttään, että osaa tehdä hyviä pelejä, ja näitä tyyppejä on nykyään vaikea löytää, koska ne hukkuu muitten koulutettujen ammattilaisien sekaan.

Ennen wanhaan suunnilleen kaikki pelintekijät oli hyviä, koska muita ala ei silleen kiinnostanu, mutta sen jälkeen kun pari ensimmäistä sukupolvea oli haalinu mainetta ja mammonaa, kanta suunnilleen tuhatkertaistui ja nykyään on helvetin vaikea tehdä hyvää peliä.

Ohjelmistotalot on yhtä ahneita kuin ennenkin, mutta hyvää tiimiä on vaikeempi raapia kasaan kun B-kykyjä pyörii laumoittain jaloissa.

Mitä mä oon ymmärtäny niin nykyään isot firmat käy modeja läpi sillä silmällä, että löytyisi joku jolle kannattaa tarjota töitä.

Mä en kauheesti tunne pelimaailmaa mutta oon käsittäny että siihen pätee ne samat lainalaisuudet kun muihinkin eli vain menestysreseptejä kehitellään, ja myötäillään suuren yleisön pelimakua kunnes päästään genren yksipuolistumiseen. Sen takia pelit on räiskintää, töllöstä tuleva ohjelma kokkausohjelmia, elokuvat em. lajityyppisiä kliseitä ja kirjat dekkareita tai julkkujen elämänkertoja.
Voihan sitä keksiä jotain muutakin. Munkin on pitänyt pitkään aloittaa taas bloggaaminen mutta jostain syystä ei oo inspiroinu sekään että samat jutut, samat vastaukset ja samat väittämät. Josta voi kai päätellä että käsrin jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta ja se varmaan on syy. miks eilen kanavapujottelin toista tuntia löytämättä yhtään mikä olis kiinnostanu puolta minuuttia kauempaa. Jotenkin inhaa kattella mitään minkä seuraavan juonenkäänteen arvaa jo viisi minuuttia etukäteen.

Kohtahan sitä saa kattella Prionia kyllästymiseen asti. Se on tiistaina leikattu ja enää parit efektit. Sit se pitää töllätä klaffvirheiden takia useamman kerran joka on vähän sama prosessi mikä kirjamaailmassa vastaa oikolukua. Oma haasteensa tulee oleen sen kaupittelu laajemmille piireille. Mulla ei rehellisesti sanoen ole hajuakaan miten noi kanavapäälliköt ja elokuvien ostajat toimii mutta niillä lienee vakiintuneet käytäntönsä. Sen jo tiedän että yksittäisen sähköpostin lähettäminen tuntuu rikkovan protokollaa ja aavistan et tuolla jossain on tän alan karjamarkkinat, jonne ne ostajat ryntää. Olin kattovinani että Rakkautta & Anarkiaa -filmifestarit olis tällänen tapahtuma? Ne kai järkkää jopa kansainväliselle ostajakunnalle omat huutokauppansa jossa on sellaiset 80 kotimaista leffaa koettamassa onneaan, josko joku japanilainen liikemies tarjois leffasta kakskytä tuhatta. Toisaalta... vittuako sitä panttaa hengentuotettaan sinne saakka kun ei ole ees varmaa kelpuutetanko sitä. Mulla on omat myyntiverkostot ja kanavat joten ei muuta kun härkää sarvista vaan.

Roolipelit on nykyään kova sana kun keski-ikäiset nörtit tykkää seikkailla satumaailmoissa tietäjinä ja puolialastomina anime-hahmoina.

Näitä ei vaan tarvii silleen markkinoida, koska keski-ikäinen nörtti tietää jo mitä se haluaa.

Palikkatason räiskinnät ja muu semmoinen on tarkoitettu nuorisolle, jota ei vielä olla saatu muumioituun Xboxin viereen.

Anyway... huomenna pitäs olla sit leikattuna enkä puhu nyt kenenkään umpisuolesta tai lobotomiasta vaikkakin lobotomialeikkauksen läpikäyneet onkin kiistatta tän leffan kohdeyleisö,

Pituudesta en vielä tiedä mutta jännätään. Oma veikkaukseni on että n. 1h 25min ilman alkumonologia, alku- ja lopputekstejä koska tein leikkaajalle selväksi ettei sit mitään lyhäriä. ja koska meistä kukaan - minä kaikkein vähiten - tietää mitä kaikkea elokuvalta ja sen tarinalta vaaditaan jotta päästään oikean elokuvan mittaiseen pituuteen voi tätä pitää työvoittona. mutta mukava että on onnistuttu ilman keinotekoisia pidennyksiä. Rehellisesti sanoen en halunnut edes sekaantua koko leikkaukseen koska ohjaajille perinteisesti on kaikki kohtaukset rakkaita ja mitään ei sais leikata pois. Välttääkseni tän annoin toiselle vapaat kädet tehdä iskevän ja tiiviin jutun, ettei pidennyksiä tartte vesityksillä ja turhuuksilla pidentää.

Ei tässä enää kauaa mene ja yks vittumainen välivaihe on tietenkin hankkia sille ikärajasuositus - joka on ns. pakkopulla - ja joka on vaan pakko pulittaa.