Elokuvapäiväkirja

No niin,,, nyt ois sit huomenna jäljellä yhdet pikkukuvaukset ja seuraavana viikonloppuna ne isot joukkokohtaukset oikeen grande finale -tyyliin. Koko kesäni oon pilannut pohtimalla sen yhden ja ainoan päivän säätä, että sataako vai eikö sada.

Muuten tää on menny tässä. Kantava hahmoni tossa otteli yhteyksiä että hän tarttis kuvauspäiväksi vähän vapaata ja minä sanoin ettei se nyt vaan onnistu. Tänään kuulin että tuli yks peruminen, syistä jotka nyt oli perusteltuja ja osasin sitä odottaa. Värväsin facesta tilalle jonkun jota en oo koskaan nähnyt enkä tiedä siitä mitään. Ennen tätä souvia jouduin keskusteleen pääosanesittäjän kanssa voiko hän ottaa parit hyppytunnit kuvausviikonloppuna ja minä sanoin ettei onnistu. Ei edes siinä tapauksessa että soittavat palokunnasta kotinne olevan tulessa. Eli suhteellisen normipäivähän tää on ollu tän projektin kanssa. mutta huomenna on sentään ilonpäivä että saan nähdä kasvokkain mun pääpahikseni jota siis en myöskään ole koskaan tavannut enkä tiedä siitä mitään - en edes miltä näyttää.

Teistä muista voi tuntua kummalta tälläinen elokuvanteko että ohjaaja ei tiedä mitään näyttelijöistään. mutta koettakaapa hallita itte tälläistä kaaosteoriaa niin tajuatte että tää on kone joka vuotaa joka paikasta ja sitä mukaa tungetaan uutta ruuvia ja mutteria sisään kun vanhat tärisee pois. Kyllähän minäkin teoriassa jo toukokuussa koetin saada hommat valmiiksi mutta sittemmin tajunnut että tää on hommaa jossa murphynlait nyt vaan jyllää. Kenellä puhkeaa angiina, kuka tulee ufosiepatuksi, kuka kidnapatuksi ja kuka hankkiutuu raskaaksi jne. ja koko ajan toisesta päästä vaan ihmisiä lisää. Onneksi sitä ei enää kiukuttele vaan myöntää stressin olevan normaali olotila ja suhtautuu jo kaikkeen fatalistisesti .- siitä tulee just sen näköinen kun siitä tulee. ja siinä näyttelee just ne ihmiset jotka juuri sillä hetkellä ei ole irtisanoutuneet syystä tai toisesta

Mä en oo tänään muuta ehtinyt kun kuvata ja todeta että kyllä se tässä hissuksiin menee eteenpäin. Hemmetin hyvää porukkaa vaikka en niiden kyvyistä mitään tiennytkään. tässä pari kuvaa ihan vaan iltanne ratoksi.

Tähän kuvaan sanon että sidotut naiset tuntuu olevan mulle jonkinlainen tavaramerkki.


ja sanooko joku etten muka osaa tehdä myös romantiikkaa? Tässä oikeen Ansa Ikonen ja Tauno Suuri viimeisen päälle.



että näin. kohtahan tää piina on paketissa ja kuten sen tänään yks alan konkari mulle niin hauskasti sanoi: Elokuvan tekeminen vanhentaa ihmistä kymmenellä vuodella.

Jeps. Nyt on taas aika purkaa sydäntään. Lauantaina on siis se suuri kuvauspäivä joukkokohtauksineen kaikkineen, ja olen yötä päivää kerännyt rekvisiittaa, kimppakyytejä, jäljitelmäaseita ja rahaa palaa koko ajan.


Jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1917 Lenin-setä lahjoitti kiväärejä suomalaisille jotta näitä voitaisiin myöhemmin hyödyntää elokuvanteossa. Kiistatta Lenin-setä oli kaukaanäkevä kulttuuripersoona

Tämän aamun sääennuste sitten täräytti: vettä tulee koko päivä kaatamalla. Selväähän se että silloin on siirrettävä sunnuntaille, joten onneksi jo toukokuussa otin vähän pelivaraa, tietäen että harvoin sitä kahta päivää sataa. Sunnuntaina paistaakin aurinko kirkkaalta taivaalta ja tiedetäänhän me, että aurinko on elokuvantekijän vihollinen numero uno. Kuvat yliavalottuu, on ylikirkkaita ja toispuoleisia. Toisekseen se tekee omat hankaluutensa aikataulujen ja rekvisiitankäytön suhteen.
Koko päivän oon seurannu ennusteita ja ilmatieteenlaitos ja fonecta on koko ajan antanut inhottavan ristiriitaisia lausuntoja. Nyt ne olis yksimielisiä siitä ettei satakunnassa sataiskaan vaan että saderintama hidastuu, meniskin vaan Turun päältä. Otaksun että tieto päivittyy vielä tästäkin.

Varsinkin kun tiedämme että tarkkuuta ennusteisiin tulee vasta vuorokautta ennen. ei millään voi tietää hidastuuko saderintama, kääntyykö mihin suuntaan ja milloin, ja onko vaan tihkua vai kunnon rankkasade. Ainakin mitä oon sääennusteita kattellu, ne usein erehtyy vuorokaudella jopa lähisäänkin kohdalla. Silti mun on tehtävä päätös huomisiltana. Nyt jos koskaan oikee tuntee johtajuuden painavan hentoja harteitaan. Olo on kun kenraalilla mäen päällä jota joukot alhaalla katsovat odottavasti antaako se hyökkäyskäskyn. Kenraaliparka ei vaan tiedä päättyykö kaikki seuraavan tunnin aikana murskavoittoon vai jauhautuuko koko sakki hengiltä konekiväärituleen. Päätös on silti tehtävä eikä sen sanominen että pannaas pojat pyssyt olalle ja lähetään kotio, ole sekään oikein kivankuuloinen vaihtoehto.

Lauantai on hyvä pilvinen kuvauspäivä. Joko on satetonta, tai pahimmillaan hetkellistä tihkua. Sellainen on täydellinen päivä ulkoilmakuvauksille ja kun ei ole liian kuumakaan niin aikataulut ei hidastu. Tai sitten taivaan akkunat aukee ja kaikki päättyy katastrofiin.
Sunnuntai on turvallinen päivä kuvauksille mutta liian kirkas joka näkyy sit huonona laatuna.
Molempia päiviä ei voi käyttää.
Sellainen vaihtoehto nyt edessä.


Olen kumminkin koettanut rentoutua. Kävin turistimatkalla elämäni ekaa kertaa Keskisen kyläkaupassa. Tiedättekö että siellä voi ottaa ittestään kuvia "Vesa Keskisen perhe" pahvikuvan edessä? Tässä oli kyllä yllinkyllin syytä ponnahtaa paikanpäälle

Mitä jos kokeilisit osaatko käsikirjoittaa pilottijakson vaikka jollekin saksalaisen poliisisarjan tapaiselle ikuisuusprojektille, ja jos osaat niin teet siitä lyhytelokuvan. Sitä voit sitten lähetellä tuotantoyhtiöille siinä toivossa, että joku ottaa sut töihin.

Olisit vaikka joku tuottaja, joka tuo tiimiin oman näkemyksensä neuvomalla muita. Ideoitahan ne on vailla eikä niinkään ammattitaitoa, mitä tulee koulusta liukuhihnalta.

Sarjakuvataiteilijoilla on sama ongelma. Piirtäjiä on vaikka kuinka vitusti, mutta omaperäiset ideat puuttuu.

Historiasta ja hörhöilystähän sulla on tietoa vaikka kuinka niin että voit vaikka alkaa vääntää liukuhihnalta jotain halpissarjaa, missä yhdistyy X-files, Da Vinci -koodi ja MacGyver. Pikkasenkin jos on osaamista niin yleisöä kyllä löytyy, koska porukka tykkää semmoisesta kuin hullu puurosta.

Toi indie touhu ei tuu johtamaan kovin kauas kun fakta vaan on, että isolla budjetilla syntyy parempaa jälkeä, mutta jos yrittää matalamman aidan yli niin voi onnistuakin.

Tietty jos haluat vääntää omilla rahoilla jonkun Sidotun naisen pojan paluun autiotaloon kummituksien keskelle niin käyhän se niinkin, mutta aika turhaksi menee jos yleisö puuttuu.

Nythän tuo julkisuus ongelma on ratkaistu, Yle alkaa esittämään kakkosella yötelevisiota ja jakaa vielä rahaakin elokuvien tekijöille. Koska esitysten pitää olla Ylen arvojen mukainen niin nokiottia ja suvakkeja ym. homohessiä sekä hapansilakka kasaareja pompottamaan tavallisia suomalaisia ja heidän perinteisiä arvoja, niin rahan tuloa ei voi estää ja aina kelpaa televisioon näytettäväksi. Voisihan tuo olla vaihteeksi erilaista kaiken maailman arvaa mikä auto kirjekuoressa on ja povaaja televisio rahastukselle.


mvlehti.net/2015/08/06/yle-jakaa-startti...-kansalaismedioille/

Vanha totuus on, ettei yölähetyksillä ei tavoiteta muuta kuin alkoholistit ja narkomaanit. Ne voi olla ihan mitä tahansa niin kuin niitä chättejä sun muuta paskaa, mitä kukaan täysijärkinen ei seuraa.

Voi niissä toki indieleffojakin esittää, mutta kokonaan eri asia on, että muistaako kukaan niitä enää aamulla.