Konspiraatio-keskustelussa tutkitaan politiikkaa ja maailmanmenoa. Vilunkimeno joutuu koville.

* Huippu videoita.

Lisää
11 vuotta 2 kuukautta sitten #10625 : liinalaani
Vastaus käyttäjältä liinalaani aiheessa Vs: * Huippu videoita.
Fasebook 22.11.2011 YDIN aura on punaista

Sinna Kreeta Maria Olkiluodossa on puiden aurojen väri punainen ...

Joona Jaakola ?"Punainen on vahva väri, eikä se auraan ilmestyessään tee poikkeusta. Punainen aura kertoo usein voimakkaasta vihasta, jota sen kantaja tuntee. Fyysisellä tasolla punainen kuitenkin viestii eloisuudesta, elinvoimasta ja vahvasta terveydestä. " :)

Arto Lauri Sinna kerro lisää punainen aura? Ei varmaan happi-ionisaation tunnusväri tässä tarkoittane "eloisaa"??

Sinna Kreeta Maria Jokaisella elollisella on omanlainen aura.. Vaihtelevat värit jokaisella.. Ja jokaisella omanlainen merkitys.. Koen noiden puiden ja kasvillisuuden punaisen hyvin negatiivisenä.. En hyvinvoivana.. Sairaita ne puut ovat .. vihaisia.. surullisia...
---

Puhelinsoitto jälleen.. . .

Kun asioita ydinvoimasta selvittää. Saa kuulla luvattoman paljon sellaistakin, josta sydän herkkänä verestää. Siis ihan oikeasti sellaista. Muistatteko miten Japanissa reagoitiin siihen kun 4 reaktoria oksensi satatonniset näkemällä tappavat plutoniumsisuksensa ihmisten päälle? Ai niin eihän siitä kerrottukaan edes täällä.

No toisaalta Helsingin ydinalan IAEA:n maharikkaat kyllä puuteroi sielunsa talkilla valehtelemalla vahvennetun poliisivartiomuurinsa takaa, ettei tietenkään mitenkään. No siinä juuri se vika olikin. Miljoonat japanilaiset menivät stoalaisen tyynenä kouluihinsa ja lastentarhoihinsa. Ilman huolta siitä, että ympärillään ilmakehä kiehui valtoimenaan tappavaa Pu- 239 kuumaahiukkasta suoraan reaktoriräjäytyspilvistä. Kivasti sadannan chemiveden alas ajamana.

Meillä TVO:ssa kun raavas 45 vuotias mies imaisee sisukseensa neulan kärjen kokoisen näkymättömän vastaavan kuuman reaktoriroson tuottaman hiukkasen. Määrittelee lääkäri miehelle synkistyvässä iltatutkinnossaan 2-20v sisällä 100 % varman kuolemisen keuhkosyövän ryydittämään säteilyleukemiaansa. Omaan verenpurkaukseensa tuskaisen hitaasti tukehtuen. Ympäriltäni näitä lähtijöitä onkin lukuisia jokaiselle vuodelle systemaattisesti alle 65v ikäänsä käpertyen. Kuka meitä muistaa, kenen sielunkannel edes kerran toivonhelinän heittäisi? Minulle oli vavahduttavaa kun 45v nuori kaunis tuttavani, lastensa äiti menehtyi yhden ainokaisen TVO:n siivouspölypartikkelin suistamana. Olin varoittanut häntä TVO:n ansoista, mutta oi niin turhaan. Orpoja jäi vesihelmikyynelin odottamaan enää äitinsä auoin sammunutta askellusta arkiaskareisiinsa...

Nyt jotain sellaista, jota en soisi teidän tietävän. Mutta haluan sen karheasti kertoa, vaikka yöunianne ystäväni menettäisitte. Totuuden piinaavuutta, se on juuri tätä, tätä. Se raapien riipii liitukynsin taulunsa julmuuden äänellään esiin... Japani 11.3.2011. Kadut täyttyvät miljoonista 1-11 vuotiaistaan. Jokainen ilon kirjoma nauru, jokainen kikatus, käkätys tuo kosteisenkasteisen kuoleman ydinvoiman mustina päivinään. Lapsen mieli ei voinut tajuta. Paksujen sadetuspilvien yllä ja alla jytäjävänä leijui tepcolaisuuden syvin olemus. Japanilaisuuden hiroshimaanisin demoni punakiilusilmin.. Koskaan katoamaton kuolon karma. Joka poltti lasten olemukset sieluun, luihinsa asti. Kuuma plutoniumpöly polttaa tiensä keuhkoihin vaikka läpi rintakehän raivollaan. Työnsä, pahuutensa tehtyään alkaa tämän 1- 20v odotusten kuolemankellon tikitykset.

Mikään mahtikäsky, ei korkeinkaan lahjus ydinherroilta tätä jatkoaan poista. Seuraavina vuosina Japani menettää pelkästään näin kuolevia pienokaisiaan laskettujen kaavojen verivanaan...2 000 000 lasta! Pelkästään 2 miljoonaa Fukushiman aikana alakouluikäistä eivät pääse ikinä IAEA:n ydinherrojen käskemänä kokemaan perheensä perustamisikänsä onnea. Niin ja muistakaa, tämä on vasta pieni otanta siitä kaikesta muusta, jota ydinkuolema tulee niittämään. Tshernobylissä uhrilukujen kumpumeret liikkuu jo 5,5miljoonan määrässä. Ollen vasta murto- osia siitä mitä väestörikas Aasia tulee Fukushimakauhuinsa menettämään..Entä me muut? Niin lisää, l i s ä ä tätä kirkuvat hallinnon lehtereissään. Kun m i k ä ä n ei riitä, kun koskaan ei ole tarpeeksi..7 Kuukatta lupaavat lehdet, odottakaa armoa. Vaikkei sitä ydinaloin ansaita, päivänä jolloin Japani kokee loppun räjähdyksen..
--
Angélica Skywolf Laskeskelin itsekkin näin että noin puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen ja sitten kun pohjavesi saa kosketuksen sulavaan u235, u238 ja pu239 laavaan joka on silloin yhtyneenä noin 35 000 tonniin maan alla noin 20-30 metrin syvällä niin silloin tapahtuu tuo pyhä jysäys mitä tämä maapallo ei ole sitten ikinä aiemmin kokenut! Uskon että koko : Japani, Kiina, Kaikki maat noin 3 000 km etäisyydellä Fukuhima keskipisteenä eli harpin pää Fukuhimaan ja 3000 km ulos tuloo reikä joka muuttuu mereksi mutta sitä ennen koko maapallon ihmiset kuolevat ketkä eivät ole silloin maan povessa suojassa tai Jeesuksen Herramme luona uudessa valtakunnassa!

Tuo likainen ydin vety pommi vastaa : 35 000 tonni laavaa jaettuna 65 =538 kpl Hiroshiman pommia yht aikaa !!!

Kun lasketaan tällaisen pommin TNT määrää iskuna vaikka se tapahtuukin maan päällä eikä 5 km korkeudessa on se valtava!!!

Pommin räjähdysvoima vastasi noin 13 TNT-kilotonnia ja tämä Fukuhiman pommi tulee olemaan 538 x 13 = 6994 TNT TONNIA !!!

6 9 9 4 T N T tonnia hyvät ihmiset! Paljonko on TNT ? :Kilotonni (kt) on energian yksikkö, jolla yleensä mitataan ydinaseiden räjähdysvoimaa. Kilotonnin voima on tuhannen trotyylitonnin räjähtäessä syntyvä energia. On sovittu, että trotyylin räjähdysvoima on 4,184 MJ/kg, joten yksi kilotonni tarkoittaa 4,184 terajoulea (4,184 × 1012 joulea). Ja 6994 x 4,184 terajoulea =29263 tera joulea ......... Mikä leka !!! Voi olla että maapallo halkeaa kahteen osaan voi olla!!!



Tuskaa...

Kuule Amina...Teitä upeita, paljolti ja sattuneesti naisia. Joilla on syän kohallaan on aina ilo kuunnella. On kylmäävä totuus meille miehille, että 2/3 osa ukkeleista haistattaa pitkät elämälle, eli kannattaa ydinvoimaa..( Mut elämäntoivon vastapainoksi taas 2/ 3 osa naisista kannattaa siitä ydintuhon luopumista). Eh...No te vaan tajuutte puolesta vihjeestä!. . . Olen useasti koettanut tätä pukee sanoiksi. Jokin viitekehys tuiskahti esiin kun katsoin, että esim. maailmalle levineen Fukushiman videoni kiinnostunein katsojaryhmä oli luokkaa 45- 55 ikäiset naiset. Juupa mummuikäänsä just vihkiytyvät. Joilla on sydän tulvillaan tulevan tuskaansa lastenlapsistaan! Just sellaiset immeiset, joilla o l i s sitä valtaa yli ukkojensakin, mutteivät vaan kiipusta vallankäyttöön. En mää oikeen tiiä miten kuuluis menetellä.... Minut nimesikin eräs tuntemani "meedio" tiedon miekkojen haltijaksi. Ehkä siinä onkin perää, enemmän kuin paperipussillinen. Mut ainoa mitä voin maailmaamme tuoda. On ne "aseastalot". Just, just ne joita teillä upeilla välittäjillä, naisilla ei v i e l ä ole ollut. Sysivesien sisäpiirinen sykkivänkalmon sappi. Siitä ja hei, tästä kaikesta mitä minä liki 30v TVO:n työrupeamanani näin koin ja anturoin. Olen vanha mies ja menettänyt ydinalan Molokille miltei kaikki ympäriltäni.

Selkäni takana heidän syrjityt turhaan riistetyt sielut vaativat juuri m i n u t astumaan tuleen. Sinne eturintamaan jossa kalma kaasuunnuttaa tienoot. Juu yleisin kysymys toimistani onkin, että miksi ihmeessä IAEA on antanut jättää mun eloon?.. Eloon?! Enkelit ovat suojelleet hentoa itua..Sydämeni kuoli ydinpahuudesta jo aikapäiviä sitten. Itkun turruttamat silmälammet ehtyivät jo elinehtoonsa.. Olen enää pelkkä kuori. Mutta siellä kuoren sisällä sykkii vielä välittämisentoivon lämmin sydän. Tasan tarkkaan tiedän, että minulla on teille antaa v a i n sen tärkeimmän. TIEDON, nyt en puhu mistään hyvän ja pahan tiedon puusta. Vaan raskaan pelkästään PAHAN ydintiedon visvakranaattihedelmästä. Sen haukkaamiseen en lupaa kuin katkeraa kalkkia! Se on jo tuhannesti nähty. Rinnalleni tässä taistelussa hivuttautuvat tulevat saamaan maailman kaikkien aikojen rikkaimman, vahvimman ja tappavimman miljoonapäisen valtioterrorismin! Jonka veroista kuninkuuskruunautettua ihmisvihamerta ei aika tunne... Ei rakkaat kuulijani, en voi luvata edes sitä että voitamme. En voi luvata edes sitä, että saisimme tästä käteemme edes lastenlastemme suukkoa tekemisistämme. Ehkä vain poliisipamppua ja kyynelkaasua, tai salaisen poliisin toimensa tritiumkuolon. Minulla ei ole antaa teille toivottamaanne mitään varmuuden toivoa. Mutta hyvät ystävät, yhden voin luvata. Vielä tulee myös aika, jolloin uhriamme hyvän eteen tullaan kukkamerin kiittämään!.. Ei minulla muuta, ja kaikkea hyvää..)

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 2 kuukautta sitten #10631 : liinalaani
Vastaus käyttäjältä liinalaani aiheessa Vs: * Huippu videoita.
Historik.

Lukekaa sivut pieteetillä. Tällaista materiaalia ette näe sensurointien takaa käytännössä missään maasamme!
Kansi
kuvaton.com/k/YXAi.jpg

Sivu 1
kuvaton.com/k/YXAX.jpg

Sivu 2
kuvaton.com/k/YXA1.jpg

Sivu 3
kuvaton.com/k/YXAf.jpg

Sivu 4
kuvaton.com/k/YXA3.jpg


Sivu 5
kuvaton.com/k/YXAn.jpg

Sivu 6
kuvaton.com/k/YXA0.jpg

Sivu 7
kuvaton.com/k/YXAt.jpg

Sivu 8
kuvaton.com/k/YXAx.jpg

Sivu 9
kuvaton.com/k/YXAv.jpg


Vuotta 2011 leimaa IAEA:n levittämät materiaalinsa. Siitä miten ns. "kolmannen sukupolven" uraaniydinvoimalat ja erityisesti Pu- 239 plutoniumydinvoimaloitten uudisenergiamallit tulevat olemaan ne mystiset parannukset epäonnistuineille Harrisburgissa, Tshernossa ja ties missä Fukushiman loputtomina nauhoina käsiin räjähtävien ydinvoimaloitten korvaajina. Tässä asetelmassa on montakin selkeää ja tietoista valhetta. Todellisuudessa kyseessä on jo menossa alinomaan epäonnistuneitten toinen toistaan kalliimpien ja vaarallisempien ja epäonistuneitten säteilymateriaaliensa polttolaitoskyhäelmien romuttumiset. Paljon mokasit, paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni. Luetuanne tuon historiallisen artikkelini. Katsokaa e r i t y i s e s t i lopussaan olevaa shokeeraavaan vuosilukua. Alkakaa tajuta miten aika ei loputtomien ydinkyhäelmien kohdalla ole armoa antanuit, Päinvastoin!

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 1 kuukausi sitten #10781 : liinalaani
Vastaus käyttäjältä liinalaani aiheessa Vs: * Huippu videoita.
Taivaan SILPOJA
__________________

Eräs tarkimmin ydinalalla salattu asia on, että ydinvoimaloista tauotta läpi seinämien ja ohuitten suojarakenteittensa vuotaa valtavat määrät radioaktiivisuuden eri energiakirjoja, neutroneja, neutriinoja, kanavasäteilytonnistoja ja kuulkaa.. Se näkyy myös kameran kuvissa! Tämä on todella vakava fakta. Jonka peittämiseen IAEA kumppaneineen käyttää miljardeja. Sain kontaktin kuvankäsittelyn ammattiosaajaan. Lähetin hänelle muutamia TVO:n ydinvoimaloista ottamiani kuvia. Katsokaa kuvan keskioikealla olevaa oudosti hämärtynyttä oksan kohtaa, siis. Erityisesti vaikka tämä kuva:
kuvaton.com/k/YX60.jpg

Kuvaan oli osunut kameraani tutkasäteilyn ajattamaa säteilyionisaatiota. Tutkitaan lisää.

Kuvassa arveltiin ensi alkuun olevan vesitahran. Mutta simuloinneissa tämä osoittautui mahdottomaksi ilmiön kohdalla. Lisää tietoa antoikin kun lähetin kaverille seuraavaa kaukaa Loviisasta otettua dataa. Erityisesti kuvasta löytyvät spektrisäteilydatat häikäisivät.
kuvaton.com/k/YX6t.jpg

Mitä ihmettä tässä Loviisan ydinvoimalassa vapautetut kymmenet pinkkiset säteilyvirittyneen hapen spektripallot tarkoittaa? Ja miksi ne näyttävät imeytyvän ydinvoimalan vieressä olevalle oudolle mastolle päin?

kuvaton.com/k/YX6x.jpg

Samasta tilanteesta ainutlaatuinen kuva myös TVO:lta:
kuvaton.com/k/YX6o.jpg

--

Taivaan silpoja 2.

Kun 1978 TVO:n ydinvoimala OL- 1 starttasi. Sen käynnistyksessä kilometrien korkeudelle puskemansa suunaattomaan beettasoihtuun sähköä johtavaan ilmaplasmaan osui yhden ainoan päivän aikana uskomattomat 200kpl ukkossalamoita. Kertoi ASEA ukkossalamalaskurit TVO:n valvomossa. Ydinvoimalan kaikki ulkopuolellaan olevat kamerat. Palohälytyskaapelit, ylipäätään kaikki seinien pinallaan olevat sähkökaapelit tuhoutuivat. Näin itse niiden palavan vuorokausikaupalla TVO:n voimalan seinämillä. Muistan miten useita jopa ydinvoimalan ruskeita muovipäällysteisiä teräslevyjä piti palon edetessä poistaa ja vaihtaa viikkoja. Eikä tämä ollut kuin alkua. Pian TVO sai lisää harmia kun TVO:n ympäristöstä alettiin levittää ionisaatiosäteilyhuntujensa kuvia. Koska ilmoille tunkeavat beetasoihtuilmiöt saattoi kuvata jopa tavallisella kameralla osaava taitaja!

2005 Uutisointiin Länsi- Suomessa jossa kerrottiin TVO:n asentaneen rannalleen säämaston tuntumaan erittäin rajun Suomen kaikienaikojen kalleimman tutkajärjestelmän. Laite ei kymmenien miljoonien arvoisena ollut tosiaankaan mikään normaali laite. Vaan kehitetty USA:ssa erityisesti ydinvoimaloitten käyttöön maailmalla. Laite pyyhkii suurenergisellä (mm. vajaan 3GHz) mikroaaltotaajuudellaan kilometrien säteellään yli koko ydinvoimalaseudun. Laitteen hallinnointi annettiin monopolisesti Tampereen lennoston armeijan lentokoneille asti. Miksi siis tällainen erikoislaite tarvittiin?

TVO:sta vallitsevaan ylätuuleen on kolmatta sataa metriä korkea outo metallimasto. Se kulkee "virallisessa" kielenkäytössä ns. "säämastona". Hämmentävää tuossa on se, että mastossa on luokkaa hupaisasti puolivälissä vain pari tuuliruusuketta.Eikä paljon mitään näkyvämpää. 2005 mastoon kytkettiin oleellinen osa tuota maamme kalleinta säteilypainesilppuria. Itse asiassa TVO:lle siis asennettiin ydintarpeiksi paikallinen HAARP. Laite jonka tehtävänä on ihan muut kuin toimia pelkkänä tutkana. Kiteytetään mitä laitteistoillaan TVO oikeasti tekee.
--

Taivaansilpoja 3

Elektroniputkessa on katodi, joka emittoi elektronipilven itsestään miinusmerkkisestä kohtiostaan positiivisesti varautunutta anodia kohden. Puolivälissä on kevyemmin positiivinen hilaverkko. Jolla tätä elektroniplasmaa ja sen liikkeitä, määriä ja suuntaa kontrolloidaan.
Ydinvoimala puolestaan emittoi käänteistä positiivisesti ionisoituen varautuneita kanavasäteilyn plasmakaasuja, erityisesti sitä varten rakennettuja metallisavupiippujaan pitkin. Mutta nyt on ongelmana se, miten pilviplasmaa pitäisi voida tehokkaasti mitata, suunnata ja hallita. Tätä varten IAEA on kehittänyt joka ydinvoimalassa nähtävillä olevan metallimaston. TVO:ssa ydinvoimala itsessään on 104m korkea. Mutta tämä ydinvoimaloista ylätuuleen länteen näkyy kertaluokkia korkeampi maisemia hallinnoiva lakisääteinen säämasto. Sillä luodaan ohjauskanavat säteilypurkuplasmoille. Sillä myös mitataan tarkoin ydinvoimalan ympäristössä vallitsevat kaasuplasman pilvimuodostelmat.

Tämäkään ei riittänyt. Nyttemmin tuolla erityistutkalaitteistollaan TVO:n ympäristölle leviävästä säteilyionisaatiopilvestä skannataan armeijan hallitsema huippusalainen 3D mallinnus myös! Tutkan tehtävänä on puhaltaa säteilymikroaaltopainein beetasoihtua myös palasiksi ja huonommin havaittavaan muotoonsa. Juuri kuten artikkelin aluin Loviisan plasmapallokuvistakin huomasimme. Erityismainittavaa on, että beetasoihtupallojen kontrolloimiseksi TVO on luonut salatut mm. 10 000v kilometrien pitkät erityiset sähkölankarakenteensa maastoonsa!. Näillä hengenvaarallisilla kolmatta metriä korkeilla monilanka- aidoillaan yms. hilaohjaimillaan TVO optimoidaan tappavien säteilyplasmakaasujen liikunnat kohti haluttua Tampereen suuntaa TVO:lta. Estetään säteilyplasmojen putoamisia suoraan ydinvoimala- alueille hengenvaarallisille tasoilleen. Aivan uskomattomat on tähän käytetyt summat ja resurssit. Pelkästään jotta ydinvoimaloista tarkoituksella päällemme syydetyt säteilyionisaatiot saataisiin kontrolloitua edes vaivoin!
---

Beeta PALLOSET

Mutta nyt törmäsin näihin arkistossani ja päätin käännellä niitä. Arvaapa mitä löytyi? - zuumaa kuvaan.

Siis tämä lentokoneitten konsertti - kaupungin yllä. Annapa lausunto pallosista. Niistähän ei näy alkuperäisissä kuvissa yhtään mitään...
kuvaton.com/k/YXeS.jpg


Arto moi.

*Hämmentäviä noi ”palloset” tosiaan on! Klassisia beetasäteilyn aiheuttamia hotspottejapa JUURI! Tuo lentokoneitten paikalle osuminen vahvasti alleviivaakin. Että niistä olivat JO tullessaan saaneet tutkahavaintojaan ilmavoimille. Ja nyt tulivat tarkistamaan ovatko UFO:ja. No tutumpia TVO:n säteilypäästöjä musta. Joita näimme mm. taannoisessa Loviisan kuvissa ihan pilvin pimein. Tämä sun tyylisi näyttää tuovan esille aivan omanlaisensa beetasoihdun esiintymistavan "taivaansilpojien tuottamat" luokkaa 10-30m halkisijaiset pinkkiplasmapallot. Noi näyttää kuvissasi käyttäytyvän vähän kuin pallosalamat. Hakeutuvat kiivaasti kohden erimerkkisiä sähköisiä kenttiä ja ilmanvirtauksia.

6.12.2011 Ydinsokota Tšekissä "röpöttelee"

portal.chmi.cz/files/portal/docs/meteo/k...zec.html?cam=temelin
Hei, tän kuvan jälkeen WEBBIKAMERAAN EI SAANUT YHTEYTTÄ.. Nyt pitää tsekata, vaihtoiko ne kuvat..
www.facebook.com/photo.php?fbid=10150435...39902&type=1&theater
Beta flares. Käyttäjältä: Eeva Pirilä

6.12.2011. Luvin lehdistä, että koko Suomen II- maailmansodan jälkeen venäjälle maksamat kauhistuttavan suuret sotakorvaussummat olisivat nykyrahaksi muutettuna 5 miljardia. Jotain mietittävää tässä varmaan on ns. "halvan ydinenergian illuusojille". Koska pelkästään maailman huonoimmin tehdyn OL- 3 ydinvoimalan hinnasta tämä lienee pelkästään ja vain. Luokkaa p u o l i k a s . . ! Mutta se kuoleman hinta, jota ydinenergia tekee maapallollemme...tässä..

Katsotaan nyt pieteetillä m i k s i Eeva Pirilän tarkkailemat webbikamerat sammutettiin NSA:n toimesta mystisesti. Mitä hän olikaan onnistunut vangitsemaan?

A/ Tästä homma lähti Tšekin ydinvoimalassa liikkeelle herran vuona 5.12.2011. Kello 16.35:

kuvaton.com/k/YXeW.jpg


Huomaa edellisessä kuvassa oli valoisaa, ja ydinvoimalan päällä ehyt pilvimatto. Yhtäkkiä homma suistuu synkän mustaksi ja hektiseksi. Kohtalokkain, juonen kristalloiva kuva saadaan näin ollen 16:50:
kuvaton.com/k/YXeh.jpg


Kuvassa vapautuva vavahduttavan shokeeraava ilmiö pimentää koko kaupunkialueen niin paljon, että pitää kuvallisesti pinnistellä mitä ydinpahuuden ytimessä muhii. Mutta kun sen osaa, voitte vapaalennossa kauhistella:
kuvaton.com/k/YXek.jpg


. . . ! Tällaisen Fukushiman ydinräjähdysten vanavesissä puskeutuvan mielettömän kokoisen n. 800m korkean ydinhelvetin kuvaamiseen tarvitaan aimo annos viitseliäisyyttä! Kiitos SWE Timon, ennen kaikkea FB:n Eeva Pirilän valppauden tässä se nyt on maailman ensi- illassa! Koko massiivinen ydinvoimala pimentää maailmaansa kun puskee heittämällä ohuuttaan notkuvien seinämiensä läpi mykistävän säteilyinfernon julkisessa suorassa webkameralähetyksessään! Huomatkaa ja korostan. Vaikka näyttäisi koko ydinhirviö räjähtävän. Niin tästä EI ole kyse, vaan siitä mitä tapahtuu ydinvoimaloissa solkenaan.

Reaktorissa kuvassa resonoi ja paukkuu vetykaasupaloja hillittömästi sen se siis pannaan kestämään riskein. Ydinvoimala moikaa tässä vähän kuin käyttäisitte autonne kaasupoljinta vanhanaikaisessa koneessa. Jolloin jälkipoltto paukuttaa raatelevasti pakoputkessa. Tai kuin suihkukoneessa lyödään "jälkipoltto päälle". Katsokaa kauhistelkaa ja ihmetelkää miksei näistä kerrota i k i n ä julkisuuteen! Ydinvoimalan sisällä vapautuu tässä suunnattomat määrät ns. "viivästyneitä läpi tunkevia neutroneja". Vapautuu hallitsemattomissa tehon heilahteluistaan vaaralliset määrät reaktorimyrkkyinä tunnettuja ksenoninjalokaasuja, samariumeja ja hillittömät määrät säteilytappajia, säteilypainepuhalluksina liki valonnopeuksillaan. Säteilypaineen vaikutukset ympäristöön näkyvätkin sitten seuraavassa mykistävässä taivaan kannen kuvissa. Kun vaan silmät aukaisten uskallatte ja osaatte vapaasti katsoa:

kuvaton.com/k/YXei.jpg

Epävakaan palamalimitin reaktorissa, kuten OL-3 laitoksessa kerrotaan v a i n - tai + 2% tehonmuutoksen ylös, tai alaspäin kertauttavan reaktorissa parin minuutin viiveellä hallitsemattoman peräti 20 000 kertaisen tehon nousuun aina y l ö s p ä i n ! OL- 3 reaktori on niin iso, (yli 1 200MW painereaktori) ettei normaalisti sitä Fukushiman tyyliin enää räjähtämättä kestä. Siksi suunnattomat "STUK/ automaatiosäätöongelmat" laitoksesta julki tulivat. Mutta kuten huomamme samaa hirviöongelmaa näkyy olevan kaikissa 450 maailman reaktoreissa. Ne onkin asteta pienempinä vaivoin rakettu tuon vain osin hallinnoimaan. No ainakin tässä tapauksessa laitos ei täysin räjähtänyt Fukushimaksi kameran linsseille. Kuorostetaan, tätä sattuu reaktoreissa alinomaan ns. "normaaliajoissaan jo!"

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 1 kuukausi sitten #10794 : liinalaani
Vastaus käyttäjältä liinalaani aiheessa Vs: * Huippu videoita.
20 000 Historik. Radioaktiivisuus No.6 Otava 1927

Arto moi.

*Siis EI hyvää päivää! Onko tässä siis SUN kustomoimanas KOKO tuo Radioaktiivisuus No:6 K.J Fajanssin Otava,1927 maailmansensaation kirjanen!?
* Luvin ja ihmettelin, että mistä ihmeestä toi on.) Tuossahan on niin suuri tekstimääräkin jo ettei mitän rajaa. Mutta oletpahan työmaan ittelles ottanut W.!!

**Yleiseksi tiedoksi. Kyseessä on täysin ainoalaatuinen historiallinen teos oikoluettuna. Jota Suomessa EI ydinfyysikot ole laittomana datana 85vuoden aikana lisäkseni MUUT edes kyenneet lukemaan, avanneet! Tämän kirjan sain siis sivut auki leikkaamattomana uniikikappaleena. Tämän alkujaan saksalaisen hyper salatun ydinfysiikkakirjan Einstein vei Saksasta USA:n Alamosiin -40 luvuilla. Ja tässä on esillä laitteistot joilla tehtiin maailman ensimmäiset ydinaseet ja ydinvoimalat. Erityisesti J.J. Thompsonin "kanavasäteilylaite"! Kerrataan nyt vielä kerran myös kirjasta kuolaaville SUPO- seepiolille, että YLI 50v VANHOILLE TEOKSILLE EI OLE TEKIJÄNOIKEUTTA ENÄÄ!! Juu tiedetään, että supo on syvältä ja anuksesta tällaisia vuosisadan sensuroidessaan ihmisiltä. Mutta TÄLLÄ perusteella on turha enää ruveta päätään aukomaan, ettei tällaisia kirjoja saisi julkaista. Vaikka IAEA:lle tää on tietysti myrkkyreikää..Ja lukemisiin:

Original Message
Sent: Tuesday, December 06, 2011 9:48 PM
Subject: Re: Vihtiikö kahtoo AOtavaa

Siispä laita tämä esiversio Fajanuksen tekstistä katveeseen riittävän moneen hillopurkkiin. (Se ei suinkaan ole lopullinen)

Oikoluen sen vielä kertaalleen ja laitan ylä/alahippuset kuntoon. Ne tuntuvat katoilevan... eh.

Kuvat on erikseen käsitelty ja ripustan ne lopulliseen dokumenttiin sivuille oikeille paikoilleen. Ilmeisesti osa taulukoista ei näy riittävän suurena, jos niin on, laitetaan täyskoko kuvat sitten johonkin muualle josta kiinnostuneet voivat hakea ne halutessaan...

Tarkoituksena on tehdä luettava B-luokan pdf -dokumentti eli hieman parempi kuin alkuperäinen :) (A-luokkakin syntyy, mutta siihen tarvitaan toiset sata tuntia ja palkanmaksaja...

Oikoluvusta on vielä viim kymm sivua kesken ... tässä työversion lopussa näet myös miten OCR puree sata vuotta vanhaan sivuun :(


HAHHAA. Suppilot estää nyt liittämästä yhtään mitään liitteeksi!

No. Pastean sen suoraan tähän perään... Ilmeisesti lopullinen versio tulee varmimmin pullopostissa?


Johdanto.

Vuonna 1896 keksi Henri Becquerel uuden
ominaisuuden materiassa - radioaktiivisuu-
den, osoittaessaan että uraauisuoloista ilman
mitään ulkomaisia vaikutteita jatkuvasti lähtee
läpitunkevia säteitä. Luonnontieteilijät ymmärsi-
vät pian tämän keksinnön suuren merkityksen,
ja jopa maallikkojenkin keskuudessa tuli tämä
ilmiö hyvin tunnetuksi, kun vuonna 1898 Curie-
puolisoitten onnistui valmistaa puhtaita radium-
suoloja, joitten säteilykyky on paljon suurempi
kuin uraanin.
Aluksi kiinnitti eniten huomiota puoleensa se
seikka, että varsin pienistä radiummääristä vapau-
tuu ilman mitään ulkonaisia toimenpiteitä suun-
nattomasti energiaa, joka ilmaiseikse radiumin
lähettämänä säteilynä. Jos kiinnitetään pieni
radiumsuolaa sisältävä putki itseänsä suuremman
vesiastian - kalorimetrin - keskelle, niin imey-
tyy suurin osa säteilystä veteen ja tällöin havai-
taan, että yhtä radiumgrammaa kohti kehittyy
tunnissa suunnilleen 130 graminakaloriaa. s. 0. niin
suuri lämpömäärä, että se voi kohottaa 130 g:n
suuruisen vesipaljouden lämpötilaa yhden asteen.

10

Eikä tämä itseperäinen lämmönkehitys vuosikau-
siakaan kestäneenä huomioaikana havaittavasti
vähentynyt, joten luultiin käsillä olevan jonkin-
laisen ikiliikkujan, Perpetuum mobilen. Energian
häviämättömyyden laki, joka edellisen vuosisadan
puolivälistä saakka oli hallinnut luonnontieteel-
listä ajattelua ja tullut nykyaikaisen fysiikan pää-
perustaksi, näytti tässä tapauksessa joutuvan
ristiriitaan tosiseikkojen kanssa.
Saamme pian nähdä, millä tavoin on onnis-
tuttu selittämään tämä näennäinen ristiriita ja
siten riistämään radioaktiivisilta ilmiöiltä niiden
fysiikalle kumouksellinen luonne. Sillä huolimatta
niistä lukuisista tavattoman arvokkaista tuloksista,
jotka radioaktiivisen tutkimuksen on onnistunut
liittää fysiikalliseen oppirakennelmaan, voi täy-
dellä syyllä väittää, ettei se ole vähääkään jär-
kyttänyt aikaisempia totuuksia. Samoin ei kui-
tenkaan ole laita fysiikan sisartieteen - kemian.
Tämä ei tosin aluksi juuri lainkaan kiinnittä-
nyt huomiotaan radioaktiivisiin ilmiöihin. Sen
saattaa ymmärtää, kun ajattelee, että niitten me-
netelmien omalaatuisuus, joiden avulla tutkitaan
useinkin aivan mitättömän pienin erin käytettä-
vissä olevia radioaktiivisia aineita, helposti voi
johtaa siihen käsitykseen, että nämä aineet muo-
dostavat oman erillisen maailmansa, joka on
ainoastaan hyvin heikossa yhteydessä muun
maailman kanssa. Vasta vähitellen havaittiin yhä
selvemmin näitten kahden maailman välinen lähei-
nen, kiinteä yhteys, ja viimeisten parin vuoden
aikana suoritetut tutkimukset ovat melkein täy-
dellisesti poistaneet rajan ja samalla liittäneet
aivan uusia näkökantoja kemialliseen oppiraken-
nelmaan.
Verrattomasti suurin merkitys radioaktiivisuu-
della on opille kemiallisista alkuaineista
ja näitten välisistä suhteista. Radioaktiivinen
tutkimus on kaikiksi ajoiksi painanut leimansa
alkuaineoppiin. Se tosiseikka, että tällä hetkellä
on välttämätöntä koetella kemian ehkä perustavim-
man käsitteen, kemiallisen alkuaineen kä-
sitteen, kestävyyttä radioaktiivisen tutkimuksen
tulosten kannalta, osoittaa selvimmin, miten kauas
tämän tutkimuksen seuraukset kantavat.


12

I LUKU.

Kemiallinen alkuaineoppi ennen radio-
aktiivisuuden keksimistä.

l. Yleisiä näkökohtia.

Luokaamme aluksi silmäys alkuaineopin ase-
maan ennen radioaktiivisuuden keksimistä. Vanha,
Robert Boylen seitsemännentoista vuosisadan
keskivaiheilla laatima ja sittemmin Lavoisie?n
tarkistama kemiallisen alkuaineen määritelmä,
oli pysynyt täysin pätevänä. Kemiallisina alku-
aineina pidettiin aineita, joita ei millään
keinolla oltu voitu jakaa yksinkertai-
senipiin yhdysosiin.
Tämä alkuaineen määritelmä on täysin empii-
rinen; se ei sano, ettei alkuainetta voi jakaa, vaan
että alkuainetta ei ole kyetty jakamaan. On
senvuoksi tärkeätä olla täysin selvillä niistä me-
nettelytavoista, joita vielä aivan äskettäin käytet-
tiin jaettaessa aineita osiinsa, joiden äärimmäisenä
rajana alkuaineet ovat.
Yleisin keino monimutkaisen seoksen jakami-
seksi yhdysosiinsa perustuu alkuaineitten yhdis-


13

tysten erilaiseen liukenevaisuuteen. Melkein jokai-
sella alkuaineella on useita luonteenomaisia
reaktioita, jotka suurimmaksi osaksi johtuvat
sen yhdistysten vaikealiukoisuudesta ja joita sen-
vuoksi ei käytetä yksinomaan alkuaineen läsnä-
olon toteamiseksi ja siten kvalitatiivisen ana -
lyysin perustaksi, vaan myöskin sen erottami-
seksi muitten alkuaineitten yhteydestä. On kui-
tenkin olemassa alkuaineita, ennen kaikkea n. s
harvinaisten maametallien ryhmään kuuluvat (lan-
taani, cerium, praseodym, neodym j. n. e.), joitten
luonteenomaiset reaktiot ovat niin toistensa kal-
taisia, että ne voidaan erottaa toisistaan ainoas-
taan jaoittelevasti saostamalla ja kiteyt-
tämällä niitten suoloja, mikä on sangen paljon
aikaa vievä toimenpide.
Jos mainittujen menetelmien avulla on rnoni-
mutkaisesta seoksesta saatu yhtenäinen yhdistys
erotetuksi, niin koetetaan tätä edelleen jakaa
osiinsa, joko fysiikallisin apukeinoin, kuten läm-
mittämällä ja sähkövirtaa käyttämällä, tai muitten
aineitten kanssa tapahtuvan kemiallisen vuoro-
vaikutuksen avulla. Tällä tavoin saadaan lopulta
rajoitettu määrä aineita, joista, niitä edelleen
samalla tavalla käsiteltäessä, ei milloinkaan muo-
dostu aineita, jotka painaisivat vähemmän kuin
lähtökohtana olleet aineet ja nämä aineet juuri
ovat meidän alkuaineitaimme.
Erikoista huomiota ansaitsee vielä n. s. jalo-
kaasujen ryhmä, jolion kuuluvat helium, neon,
argon, krypton ja ksenon. Koska ne eivät saata
muodostaa yhdistyksiä muitten alkuaineitten





14

kanssa, voidaan ne erottaa toisistaan ainoastaan
käyttämällä fysiikallis-kemiallisia menetelmiä, ku-
ten jaoittelevaa nesteyttämistä tai nestey-
tetyn kaasun jaoittelevaa haihdutusta. Mai-
nittakoon vielä lopuksi, että syntynyt kysymys
siitä, onko helium alkuaine vai seos, tuli ratkais-
tuksi edellisen vaihtoehdon eduksi sillä perusteella,
että koe heliumin hajoittamiseksi jaoittelevan
diffusion avulla antoi kielteisen tuloksen.
Siihen saakka, jolloin radioaktiivisuus tuli
tunnetuksi, oli kaikkia näitä hajoittamismenetel-
miä käyttäen keksitty suunnilleen 80 alkuainetta.
Vallitsevan käsityskannan mukaan on mahdollista
jakaa määrätty alkuainemäärä ainoastaan sellai-
siin osiin, joilla on samat ominaisuudet kuin
lähtökohtanakin olleella aineella. Tällä alkuai-
neitten mekaanisella jaollisuudellakin on atomi-
teorian mukaan rajansa, joka saavutetaan, jos
esim. 1 g vetyä jaetaan 6,06 x 10 ?23 :een (1.
yhtäsuureen
osaan, joita nimitetään vetyatomiksi. Vastaten
tunnettujen alkuaineitten lukua oletettiin olevan
olemassa suunnilleen 80 erilaista atomia ja niistä
sitten otaksuttiin koko maailman muodostuneen.
Koska on mahdotonta hajoittaa alkuaineita, on
siis ainoa, mitä alkuaineitten alomeille voi tehdä,
yhdistää joko samanlaisia tai erilaisia atomeja
keskenään molekyyleiksi. Atomit itse pysyvät
sen sijaan muuttumattomina ja ne voidaan aina
uudelleen eristää yhdistyksistään. Oli siis mah-
(1.
10n merkitsee lukua, jossa ykkösen jälkeen seuraa n nollaa; esim. 10?6 on = 1 000 000; 10-n merkitsee
1/10x.


?1 ?2

15

dollista muodostaa alkuaineitten katoamat-
tomuuden laki. Kaikki määrätyn alkuaineen
atomit ovat täydellisesti toistensa kaltaisia. Niillä
an ennenkaikkea sama massa ja sama paino,
jonka suhteellista suuruutta, verrattuna happi-
atomin 16,000;ksi määrättyyn painoon, sanotaan
asianomaisen alkuaineen atomipainoksi.
Atomipainoa pidettiin sangen tärkeänä alku-
aineen ominaisuutena. Olihan se ainoa ominai-
suus, joka oli kaikista ulkonaisista seikoista täysin
riippumaton; se oli vakio sanan todellisessa mer-
kityksessä. Tähän tulee lisäksi atomipainon ta-
vattoman suuri käytännöllinen merkitys, se kun
on jokaisen kvantitatiivisen analyysin ja
kemiallisen laskennon pohjana.
Samalla kun atomipaino on alkuaineen tärkein
ominaisuus, kun on kysymys sen kvantitatiivis-
kemiallisista ominaisuuksista, on jo mainittujen
luonteenomaisten reaktioiden rinnalla sen valo-
opillista spektriä pidettävä erittäin tärkeänä omi-
naisuuteiia sen kvalitatiiviselle tuntemiselle. Jokai-
sella alkuaineella on ominainen spektrinsä, ja
harvinaiset maametallit sekä jalokaasut, jotka
muuten miltei kaikessa tavattomasti muistuttavat
toisia oman ryhmänsä alkuaineita, voidaan spek-
trinsä avulla helposti erottaa toisistaan.

2. Alkuaineitten jaksoittainen järjestelmä.

Kemiallisen hajoittelutaidon onnistui siis saada
selville noin 80 materian rakennuskiveä, joihin
sen täytyi pysähtyä. Tämän lukumäärän suuruus



17

tekee ymmärrettäväksi, että jo aikaisin suhtau-
duttiin epäilevästi siihen mielipiteeseen, jonka
mukaan nämä olisivat äärimmäisiä rakennuskiviä,
ilman mitään keskinäistä yhteyttä, ja että koetet-
tiin ainakin välillistä tietä päästä selville alku-
aineitten kesken vallitsevista läheisistä suhteista.
Näitten pyrkimysten tärkeimpänä saavutuksena
viime vuosisadalta on pidettävä alkuaineitten
jaksoittaista eli luonnollista järjestel-
mää. Sen laadinnalle raivasivat tietä monet tut-
kijat, varsinkin de Chancourtois (1862) ja
J. Newlands (1864), mutta Lothar Meyer ja
Dmitri Mendelejeff antoivat sille v. 1869
lopullisen muodon. Ensimmäinen taulukkomme
esittää jaksoittaisen järjestelmän ennen radio-
aktiivisuuderi keksimistä.
Järjestelmää sommiteltaessa valittiin sen perus-
taksi alkuaineitten atomipainot. Jaksoittainen
järjestelmä nimittäin sanoo, että kemiallisten alku-
aineitten ollessa järjestettynä sarjaan atomipainojensa mukaan tässä sarjassa esiintyy määrättyjen
säännöllisten välimatkojen, jaksojen, päässä alku-
aineita. jotka kemiallisine ja fysiikallisine ominai-
suuksineen muistuttavat toisiaan.
Jos esim. alkaen litiummetallista. joka seuraa
heliumjalokaasua, tarkastamme toisen vaaka-
suoran rivin alkuaineita järjestyksessä kutakin,
niin huomaamme, että näiden aineiden kemiallinen
luonne yhä enemmän eroaa litiumista ja halogeeni
fluori on viimein alkalimetallin täydellinen vasta-
kohta. Mutta seuraava askel vie uudelleen jalo-
kaasuun (neoniin), jota jälleen seuraa alkalimetalli


18

(natrium) ja seuraavat kolmannen rivin alkuaineet
muistuttavat kemiallisessa suhteessa kukin sitä
toisen rivin alkuainetta, joka on sen yläpuolella.
Niinpä esim. halogeeni kloori on suuresti fluorin
kaltainen. Tämä uudistuu, joskin määrätyin
poikkeuksin ja erikoisuuksin, aina taulukon lop-
puun saakka.
Samankaltaiset alkuaineet on taulukossa jär-
jestetty pystysuoriin riveihin, ja ne muodostavat
järjestelmän kahdeksan ryhmää, joista kukin on
jaettu kahteen alaryhmään (1. Siten on esim. toi-
sessa ryhmässä, jonka kaikilla jäsenillä on kaksi-
arvoisuus yhteistä, alkuaineilla Be, Mg, Ca, Sr ja
Ba toiselta puolen sekä alkuaineilla Zn, Cd ja Hg
toiselta puolen enemmän yhteisiä ominaisuuksia
keskenään kuin eri alaryhmien alkuaineilla toi-
siinsa nähden.
Järjestelmän perusajatus voidaan myös esittää
siten, että alkuaineitten ominaisuudet
ovat atomipainojensa jaksoittaisia funk-
tioita. - Atomipainoa pidetään sen mu-
kaan perusominaisuutena, josta enimmät
muut ensi sijassa riippuvat. Tätä saavu-
tusta lukuunottamatta lienee tämän järjestelmän
tärkeimpänä tuloksena pidettävä sitä, että sen
avulla voitiin edeltäpäin määrätä vielä
keksimättömien alkuaineitten luku-
määrä. Sillä jokaisella alkuaineella täytyy olla

(1.
Kuten edempänä (siv.75 ja taulukko 9) vielä osoi- tamme, on edullista pitää taulukossa toisistaan erotettuja ryhmiä 0 ja VIII saman ryhmän alaryhminä.

19

paikkansa järjestelmässä, ja järjestelmänän sisältä-
mien paikkojen luvun pitää siis olla yhtä suuri
kuin olemassaolevien alkuaineitten luku. Kuten
tunnettua on tätä ajatusta loistavasti tukenut
alkuaineitten scandiumin, galliumin ja germau-
min keksiminen; näitten alkuaineitten paikat oli-
vat vielä jaksoittaisen järjestelmän laatimisen
aikana tyhjät. Melkoisia vaikeuksia tuotti tämän
ajatuksen sovelluttaminen ainoastaan harvinaisten
maametallien kohdalla - edempänä palaamme
vielä tähän, kuten erinäisiin muihinkin järjestel-
män erikoisuuksiin.
Mitkä syvemmät syyt aiheuttavat alkuaineitten
ominaisuuksien jaksoittaisen uusiintumisen, on
kysymys, johon emme vielä nytkään, 50 vuotta
tämän säännönmukaisuuden keksimisen jälkeen,
voi antaa pätevää vastausta. Emme varmasti
tiedä, miksi alkuaineitten järjestelmä on jak-
soittainen. Kuitenkin juuri se tieto, että ylipäänsä
on olemassa alkuaineitten järjestelmä, on Mende-
lejeffin keksinnön suuri voitto. Sillä se näytti
vakuuttavasti, että alkuaineilla täytyy olla jotain
muutakin yhteistä kuin vain niille kaikille omi-
nainen vastahakoinen suhtautuminen kemistin
hajoittelutaitoon. Vanha ajatus kaikkien alku-
aineitten pohjana olevasta alkumateriasta heräsi
jälleen eloon. Samalla täytyi kuitenkin luonnol-
lisen järjestelmän olemassaolosta olla seurauksena,
että, mikäli alkuaineot todellakin ovat yhdistet-
tyjä, niitten kokoonpano on olemukseltaan saman-
laatuinen.
Meidän ei ole tarvis tässä selostaa, minkälaisia


20

muotoja jaksoittaisen järjestelmän elvyttämät
mietiskelyt alkuaineitten yhdysperäisestä luon-
teesta saivat: kuitenkin mainittakoon ensimmäinen
tämän laatuinen, englantilaisen lääkärin W.
Proutin v. 1815 laatima hypoteesi, jonka mukaan
vety on kaikkien alkuaineitten yhteinen alku-
materia. Prout selitti kaikkien vetyä raskaampien
atomien olevan kokoonpannut kokonaisasta lu-
vusta vetyatomeja, ja hän väitti, että kaikkien
alkuaineitten atomipainot - tämän olettamuksen
kanssa sopusoinnussa _ olisivat vedyn atomi-
painon kokonaiskerrannaisia. Silmäys taulukon 1
atomipainoihin näyttää kuitenkin, että, joskin
se eräisiin alkuaineisiin nähden on likipitäen
totta, niin useissa tapauksissa poikkeukset ylittä-
vät atomipainoarvojen epävarmuusrajan. Siitä
huolimatta on nyttemmin, kuten pian saamme
nähdä, Proutin perusajatus osoittautunut aivan
oikeaksi.


21

II Luku

Alkuaineitten radioaktiiviset muutokset.

I. Radioaktiivisuus tienviittana uusia alku-
aineita keksittäessä.

Ensimmäinen tärkeä tulos, jonka radioaktiivi-
suuden keksiminen tuotti alkuainetutkimukselle
oli periaatteellisesti uusi menetelmä
alkuaineitten löytämiseksi.
Kuten Becquerel osoitti, lähettävät uraani-
valmisteet läpitunkevia säteitä, jotka mustaavat
valokuvauslevyn, saattavat fluoressoivat aineet
loistamaan ja tekevät ilman sähköäjohtavaksi eli,
kuten sanotaan, ionisoivat ilman. Tämän ionisoi-
van vaikutuksen voimakkuus ja siten myöskin
radioaktiivisen säteilyn voimakkuus voidaan mi-
tata määräämällä varautuneen elektroskoopin tai
elektrometrin purkautumisnopeus. Nyt näytti
Marya Curie-Sklodowska tämän menetel-
män avulla, että eri uraanisuolojen radioaktiivinen
vaikutus on suhteellinen niitten uraanipitoisuu-
teen, joten siis ratlioaktiivisuus on ominaista


22

uraani alkuaineolle ja tämän atomiominaisuus,
joka on riippumaton uraaniatomin kemiallisista
sitoutumissuhteista.

a) Radiumin löytö ja sen ominaisuudet.

Tämä tieto kantoi pian runsasta hedelmää.
Sillä sen jälkeen kun rouva Curie oli todennut
uraanimineraaleilla olevan voimakkaamman aktiivi-
suuden kuin niitten uraanipitoisuus edellyttäisi,
hän päätti näitten mineraalien sisältävän uraanin
ohella toisenkin alkuaineen, voimakkaasti aktiivi-
sen. Herra ja rouva Curie ovat sen vuoksi tar-
kan järjestelmällisen kemiallisen analyysin avulla
tutkineet uraanipikivälkettä erottaakseen siitä
uuden radioaktiivisen alkuaineen. Elektrometrin
avulla suoritetut tutkimukset eri jaoitteitten sätei-
lyn voimakkuudesta olivat oppaana kemiallisessa
hajoittelutyössä, ja todella onnistuttiinkin (1898)
keskittämään huomattava osa mineraalin aktiivi-
suudesta bariumiin. Kuitenkin epäonnistuttiin
yritettäessä reagenssien avulla edelleen erottaa
tämä radioaktiivinen aine bariumista, ja tämän
vuoksi otettiin avuksi jo harvinaisten maametal-
lien yhteydessä mainittu erottamiskeino - suo-
lojen jaoitteleva kiteyttäminen. Tällä tavalla voi-
tiin radioaktiivisuutta yhä edelleen keskittää ja
lopulta saatin tuote, jonka aktiivisuus paino-
yksikköä kohden oli enemmän kuin miljoonaker-
tainen uraanin aktiivisuuteen verrattuna, ja jota
ei enää voitu lisätä. Täten oli saatu uuden


23

alkuaineen, joka sai nimekseen radium, ke-
miallisesti puhdasta suolaa.

'-Vastalöydetty aine suhtautui täydellisesti alku-
aineen tavoin.
Sillä todettiin olevan uusi luonteen-
omainen spektri, jonka avulla radiumin läsnäolo
bariumseoksissaan voidaan todeta yhtä varmasti,
joskin vähemmän herkästi kuin radioaktiivista
menetelmää käyttäen myöhemmin kykenivät
rouva Curie ja A. Debierne (1910) elektroly-
soimalla radiumkloridiliuosta valmistamaan
radiummetallia, joka osoitti omaavansa koko
lähtökohtana olleen suolan radioaktiivisuuden,
mikä on täydessä sopusoinnussa sen olettamuksen
kanssa, että radioaktiivisuus on atomiominaisuus
Myöskään ei radiumin sijoitus jaksoittaiseen jär-
jestelmään tuottanut mitään vaikeuksia. O. Hö-
nigschmidin mukaan on radiumin atomipaino
225,97, sen kemialliset ominaisuudet ovat monessa
suhteessa samankaltaiset kuin bariumin, ja siten
soveltuu mitä parhaiten sijoittaa radium järjes-
telmän toiseen ryhmään viimeiselle vaakasuoralle
riville, mikä paikka oli ennen sen keksimistä
tyhjä (vrt. taulukkoja 1 ja 9). Uusi alkuaine on
siten II ryhmän sen alaryhmän, johon barium
kuuluu, korkein homologi.
Radioaktiivisia ominaisuuksiaan lukuunotta-
matta suhtautuu radium siis aivan tavallisen
alkuaineen tavoin, ja se olisi luultavasti jo aikai-
semminkin löydetty tavallisin kemiallisin keinoin,
jollei sitä esiintyisi luonnossa niin suunnattoman
pienissä erissä. Suurin radiummäärä, mikä on
saatu 1 g:sta jotain uraanimineraalia on alle


24

3/10000 (3x10?4) mg. Joachimstalin pikivälke on
radiumrikkainta suurissa, teknillisesti käytettävissä
määrin esiintyvistä malmeista. Mutta sitäkin tar-
vittaisiin 7000 kg, jotta saataisiin 1 g radiumia
vaikkei mitään menisikään hukkaan. Tämän
tavattoman niukan esiintymisensä vuoksi täytyi
radiumin keksimisen jäädä radioaktiivisin mene-
telmin suoritettavaksi. Nämä ovat niin herkkiä,
että vaikeudetta voidaan elektroskoopin avulla
osoittaa ja todeta vielä 10?5 mg:n suuruinen
radiummäärä.

b) Radiumemanaatio.

Tällä uudella, aivan erinomaisella analyytti-
sella keinolla on ollut mahdollista löytää paljon
muita alkuaineita, jotka esiintyvät vielä pienoin-
min erin kuin radiuin. Suuntaamme huomiomme
ennen kaikkea erääseen erikoisen mielenkiintoi-
seen alkuaineeseen, nimittäin E. Dornin (1900)
löytämään radiumemanaatioon. Radiumemanaatio,
jolla on myöskin nimi niton, on voimakkaasti
radioaktiivinen kaasu, jota aina tavataan radium-
valmisteitten lähettyvillä ja jota radiumsuola-
liuoksista voidaan pumppuamalla erottaa, kuiten-
kin ainoastaan äärimmäisen vähäisiä määriä.
Suurin määrä radiumemanaatiota, joka voidaan
saada 1 g:sta radiumalkuainetta (hinta ennen
sotaa noin puoli miljoonaa mk) on ainoastaan
5/1000 mg. Yritettäessä määrätä radiumemanaation
kemiallisia ominaisuuksia selvisi, että se jalo-


25

kaasujen tavoin on kemiallisesti täysin tehoton,
mikä suuresti helpoitti kemiallisesti puhtaan ema-
naation erottamista (E Rutherford, W. Ramsay
y.m). Saatettiin todeta sen omaavan uuden,
Iuonteenomaisen spektrin, sitä voitiin nesteyttää
ja sen kiehumapiste normaalipaineessa on - 65°.
Erikoisen mikrovaa`an avulla voivat W. Gray ja
Sir William Ramsay jopa punnitakin tilavuu-
deltaan määrätyn määrän radiumemanaatiota ja
siten he saivat selville myöskin sen tiheyden.
Olettaen, että emanaation molekyyli sisältää ainoas-
taan yhden atomin kuten muutkin jalokaasut,
saatin tästä emanaation atomipainoksi noin 223,
kun taasen A. Dcbierne erään nerokkaan
diffusiomenetelmän avulla sai arvon 220. Kaikki
nämä emanaation ominaisuudet osoittavat epää-
mättömästi, että se on uusi kaasumainen alkuaine,
jolle luonnollisessa järjestelmässä kuuluu ennen
tyhjä paikka viimeisellä vaakasuoralla rivillä
jalokaasujen ryhmässä.

2. Alkuaineen muuttumiskyky.

Olemme tarkemmin tehneet selkoa kahdesta
radioaktiivisesta alkuaineesta, radiumista ja
radiumemanaatiosta, koska ne sopivat erikoisen
hyvin esimerkiksi selitettäessä tärkeintä perus-
totuutta, josta kemia on kiitollisuudenvelassa
radioaktiivisuudelle. E. Rutherford ja F. Soddy
esittivät v. 1902 sen tavattoman rohkean mieli-
piteen, että radioaktiivisten ilmiöitten


26

olemus on alkuaineitten muuttuminen.
Sen enempää puuttumatta tähän käsityskantaan
johtaneeseen mielenkiintoiseen kehitykseen selos-
tainme heti sen kokeen. jonka ensiksi tekivät
Ramsay ja Soddy v. 1902 ja joka on kemis-
teille mitä yllättävimpänä todistuksena tämän
ajatuksen oikeutuksesta.
Jos pieneen putkeen suljetaan tietty määrä
ratliumemanaatiota, niin voidaan sen hajaantu-
mista seurata joko mittaamalla siitä lähtevä läpi-
tunkeva säteily, tarkastamalla sen tilavuutta tai
spektroskoopin avulla. Nyt osoittavat nämä
kaikki kolme menettelytapaa, että emanaation
määrä vähitellen ajan kuluessa vähenee ja kuu-
kauden kuluttua on putkessa vain mitätön murto-
osa alkuperäisestä määrästä jäljellä. Emanaatio
siis häviää. Sen sijaan voidaan spektroskoopin
avulla helposti todeta putkessa muodostuvan
toista alkuainetta, nimittäin heliumia. Alkuai-
neesta on siis syntynyt toinen.
Alkuaineen häviäminen ja saman-
aikaisesti tapahtuva toisen alkuaineen
syntyminen on jyrkässä ristiriidassa
aikaisemmin mainitun alkuaineitten
katoamattomuuilen lain kanssa. On sen
vuoksi selvää, että on kysymyksessä tosiasia,
joka koskettaa alkuaineen olemuksen peruskäsi-
tettä. Voidaksemme täysin tajuta sen merkityk-
sen meidän on lähemmin tarkasteltava tätä alku-
aineen muuttumista (11. s. radioaktiivista
muuttumista). Sangen tärkeä on kysymys, kuinka
kauan tämä muutos kestää. Tämä voidaan hel-


27

posti ja tarkasti saada tietää useasti elektroskoo-
pin avulla mittaamalla emanaatiosta lähtevän
säteilyn voimakkuuden, sillä radioalkuaineen
lähettämän säteilyn voimakkuus on, kuten monasti
on todettu, verrannollinen sen ainepaljouteen.

Kuva 1 Radiumemanaation hajoaminen

Tätä keinoa käyttäen on havaittu, että tietystä
emanaatiopaljoudesta on 3,85:n päivän kuluttua
ainoastaan puolet jäljellä, seuraavien 3,85 päivän
kuluttua on vain neljäsosa, sitten kalideksasosa
i. n. e.; jokaisen 3,85:n päivän kuluessa vähenee
emanaatiomäärä aina puolella (vrt. kuvaa 1).
Kuukauden kuluttua ei ole täyttä puolta prosent-
tia, 100 päivän kuluttua hiukan enemmän kuin


28

yksi tuhatmiljoonasosa alkuperäisestä määrästä
jälellä. Mainittua 3,85:n päivän pituista aikaa
sanotaan emanaation puoliajaksi. Kuten
yksinkertaisen laskun avulla voidaan osoittaa,
ylläselostettu suhtautuminen vastaa lakia, jonka
mukaan muuttumisnopeus, s. o. aikayksikössä
muuttuvien atomien lukumäärä on kullakin het-
kellä suhteellinen läsnäolevien atomien lukumää-
rään, s. o. aikayksikössä hajaantuva murto-osa
on riippumaton atomien absoluuttisesta luvusta.
Emanaation muuttumisnopeus ja, minkä tässä
heti voimme mainita, myöskin kaikkien muitten
yksiperäisten radioalkuaineitten muuttumisnopeus
on kemiallisten tapahtumien nopeutta käsittele-
västä opista saamiemme tietojen mukaan sama
kuin sellaisten reaktioitten nopeus, joissa ainoas-
taan yksi molekyyli muuttuu, n. s. monomolekyy-
liset reaktiot. Sen vuoksi herää kysymys, onko
välttämätöntä hyväksyä niin kumouksellinen käsi-
tys, että emanaation muuttuessa tapahtuu alku-
aineen hajoaminen, ja eikö emanaatio ehkä sit-
tenkin ole heliumin kemiallinen yhdistys, jonka
hajaantumisen yhdysosiinsa olemme oppineet tun-
teinaan. Ottamatta lainkaan huomioon sitä, että,
kuten jo mainittiin, emanaatiolla on kaikki alku-
aineen yleiset tuntomerkit, sen muuttuminen eroaa
monessa suhteessa periaatteellisesti kemiallisesta
hajaantumisesta. Kemiallisen reaktion nopeuteen
voi nimittäin vaikuttaa kaikenlaisten ulkonaisten
vaikuttimien avulla, kuten liuotinta vaihtamalla,
kontaktiaineita, ns, katalysaattoreita käyttämällä
ja ennen kaikkea lämpötilaa muuttamalla. Erään


29

tunnetun säännön mukaan voidaan useimpien
kemiallisten reaktioitten nopeus tehdä kaksin- tai
kolminkertaiseksi kohottamalla lämpötilaa 10°.
Aivan toisin on radioaktiivisten prosessien laita:
on yritetty vaikuttaa emanaation ja monien muitten
radioalkuaineitten muuttumisnopeuteen, mutta
ei edes lämpötilan vaihtelu -25O°:sta - 1000°:een
kyennyt vähintäkään vaikuttamaan radioaktiivi-
siin muuttumisilmiöihin taikka niitten säteilyn
voimakkuuteen. Tehokkainkin käsittely Röntgen-
tai katodisäteillä, jopa radioaktiivisista aineista
lähtevällä säteilylläkini jäi tuloksettomaksi.Vielä
tänäkään päivänä ei kyetä millään
tavoin vaikuttamaan luonnollisiin 1 (vrt. lukua, XIII)
radioaktiivisiin muutoksiin, emme
kykene niitä vilkastuttamaan emmekä
hidastuttamaan. Tällä seikalla on niin tavat-
toman suuri merkitys, että ehdottomasti täytyy
pitää radioaktiivisia muuttumisilmiöitä ja kemial-
lisia prosesseja luonteeltaan täysin erilaisina.
Kemiallisten reaktioitten tapahtuessa
yhdistysten molekyyleissä radioaktiiviset
prosessit tapahtuvat alkuaineitten
atomeissa.


30

3. Radioaktiivisten alkuaineitten säteily niitten
muuttumisen seuralaisilmiönä.
Tarkastamalla yhteyttä, joka vallitsee radio-
alkuaineitten säteilyn ja vastamainitun heliumin-
muodosturnisen välillä saa hyvän käsityksen
radioaktiivisten prosessien luonteesta.
Erotetaan kolme eri lajia radioaktiivisten
ainoitten säteilyä, nimittäin alfa, beta ja gamma-säteet.
Ainoastaan gamma-säteet ovat säteilyä sanan ahtaam-
massa merkityksessä, ne ovat nimittäin, samoin
kuin Röntgensäteetkin, sähkömagneettista aalto-
liikettä; ne täytyy rinnastaa valonsäteitten kanssa
ja eroavat näistä yksinomaan paljoa pienemmän
aallonpituutensa puolesta. Ne eivät poikkea säh-
köisessä tai magneettisessa kentässä suunnastaan
ja niitten läpitunkeutumiskyky on niin suurii, että
ne kykenevät lävistämään monta senttimetriä
paksun lyijylevyn.
Sitävastoin ovat alfa- ja beta-säteet hyvin nopeasti
liikkuvia sähköllä varautuneita osasia ja, kuten
niiden suhtautuminen magneettisessa ja sähköi-
sessä kentässä todistaa, Beetta-osasilla on nega-
tiivinen ja Alfa-osasilla positiivinen varaus.
Beta-säteet ovat yksinkertaisesti negatiivisia
elektroneja ja eroavat purkautumisputkissa
syntyvistä katodisäteistä ainoastaan niitä suurem-
man nopeutensa vuoksi; eri radioalkuaineista
lähteneitten Beta-säteitten nopeus vaihtelee 100 000:n
ja miltei 300 000:n km välillä sekunnissa. Muu-
toin ne ovat katodisäteitten tavoin vapaan nega-
tiivisen sähkön atoineja, joitten yksikkövaraus


31

e= 1,59 x 10 -19 coulombia, mikä on sähkön jaol-
lisuusraja ja mitä sanotaan sähköerkaleeksi.
Yksiarvoisella atomilla, esim. vetyatomilla tai
klooriatomilla, on ollessaan ionina liuoksessa
sainansuuruinen varaus, kun sen sijaan suurempi-
valenssisilla atomeilla, esim. rauta-atomilla, on
tämän varauksen kokonaiskerrannainen. Elek-
tronin, siis myös Beta-osasen, massa on
ainoastaan 1/1830:s osa vetyatomin mas-
sasta (vrt. sivu 4). Beta-säteet kykenevät tunkeutu-
maan korkeintaan muutaman millimetrin paksuis-
ten kiinteitten aineitten läpi Sen aluminiumlevyn
paksuutta, joka kykenee pienentlimään radioalku-
aineen Beta ja Gamma säteitten tehon puoleksi alkuperäi-
sestä sanotaan »puolipaksuudeksi», millä
nimellä se esiintyy taulukoissa 2, 3 ja 4.

Meille erikoisen mielenkiintoinen on Alfa-osasten
luonne. Niitten nopeus vaihtelee eri radioalku-
aineilla 15 000:n ja 20 000:n km välillä sekunnissa.
Radioaktiivisen säteilyn kolmesta sädelajista on
niillä pienin läpitunkeutumiskyky.Määrätyllä
nopeudella liikkuvat Alfa-säteet kykenevät tunkeutu-
maan ainoastaan paksuudeltaan jyrkästi rajoite-
tun ainekerroksen läpi, minkä paksuus vaihtelee
eri aineilla, ja tämän ainekerroksen toisella puo-
lella yhdeusuuntaisen Alfa-sädekimpun kaikki vaiku-
tukset täydellisesti lakkaavat. Tämän aineker-
roksen paksuus, jota sanotaan Alfa-säteitten tun-
keumaksi, on yleensä sitä pienempi, kuta tiheämpää kyseessäoleva aine on. Määrätyssä aineessa
on eri nopeitten Alfa-osasten tunkeuma verrannolli-
nen nopeuden kolmanteen potenssiin (H. Geiger


32

Kuva 2. Alfa-osasten ratoja ilmassa

1910). Nykyään tunnettujen Alfa-säteitten tunkeuma
on 15°:sessa ja 760 mm:n paineisessa ilmassa 2,5:n
ja 8,5:n cm:n välillä, kun sen sijaan 0.06 mm:n
paksuinen aluminiumlevy pidättää nopeimmatkin
Alfa-säteet täydellisesti. Kuva 2 esittää C. T. R.
Wilsonin nerokkaan menetelmän avulla näky
väksi tehtyjä eräästä radiumvalmisteesta säteile
vien Alfa-osasten ratoja ilmassa.
Alfa-osasilla olevan positiivisen varauksen suu-
ruus voidaan määrätä seuraavalla tavalla.


33

Kun Alfa-säteet kohtaavat sinkkisulfidivarjostimen
taikka timantin niin ne saattavat nämä aineet
hetkiseksi loistamaan. Jos nyt annetaan hyvin
heikon säteilyn vaikuttaa ja tarkastellaan loista-
vaa ainetta sunrennuslasilla (J. Elster, Il Gei-
tel, W. Crookes 1903), niin nähdään sekä aikaan
että paikkaan nähden erillisiä valonvälkähdyksiä
joita sanotaan tuikahduksiksi (scintillatio).
E. Regener, Rutherford ja Geiger (1908)
määräsivät nyt niitten tuikahdusten luvun (n),
jotka määrätty radioaktiivinen valmiste aika-
yksikössä synnyttää, sekä myöskin valmisteesta
aikayksikössä lähtevien Alfa-säteitten positiivisen
kokonaissähkövarauksen (E), E/n on silloin yhtä
tuikahdusta (yhtä Alfa-osasta) vastaava varaus ja sen
havaittiin olevan täsmälleen = 2 e (vrt. sivua 14).
Yhdellä Alfa-osasella on siis kaksi kertaa
niin suuri varaus kuin yhdellä vety-
ionilla, toisin sanoen, sillä on sama
varaus kuin kaksiarvoisella metalli-
atomilla on liuoksessa.
Mitä mielenkiintoisinta oli sen tosiseikan totea-
minen, etta Alfa-osasen positiivinen varaus
on liittynyt heliumatomiin. Rutherford,
joka ensimmäisenä, aluksi välillistä tietä, tuli tähän
tulokseen, saattoi (1909) yhdessä T. Roydsin
kanssa spektroskooppisesti varmentaa väitteensä
todenperäisyyden. Pantiin radiumemanaatiota
pieneen lasiputkeen, jossa oli niin ohuet seinämät,
että vaikka heliumkaasu ei päässytkään tunkeu-
tumaan niitten läpi, niin ne eivät silti estäneet


34

nopealiikkeisten Alfa-osasten kulkua. Muutamien
päivien kuluttua, emanaation osaksi hajottua,
voitiin tätä pientä ohutseinäistä lasiputkea ympä-
röivässä laajemmassa putkessa spektroskooppi-
sesti todeta olevan heliumia, mistä suorastaan
voidaan päättää, että emanaatiosta lähteneet
alfa-osaset muuttuvat heliumatomeiksi menetettyään
positiivisen varauksensa. Heliumin muodos-
tuminen radioalkuaineitten hajotessa
on siis välittömässä yhteydessä Alfa-sätei-
lyn kanssa, mikä vuorostaan, samoin
kuin myöskin Beta- ja Gamma-säteily, on alku-
aineitten muuttumisen seuralaisilmiö.

4. Radiumin hidas hajoaminen.

Rediumemanaation olemme oppineet tunte-
maan verrattain lyhytiäiseksi alkuaineeksi,joten
sitä siis täytyy alituisesti muodostua lisää, ja
koska sitä aina tavataan radiumin lähettyviltä,
on tätä pidettävä emanaation kanta-aineena.
Siis ei myöskään radium voi olla luonteeltaan
pysyväistä, vaan on sekin muuttuvaista. Todella
voidaankin helposti todeta radiumsuolan, joka
esim. keittämällä sitä liuosmuodossa on puhdis-
tettu emanaatiosta, aivan emanaation tavoin erit-
tävän itsestään a-osasta, s. o. synnyttävän heliu-
mia, ja me päädymme siten tulokseen
radium = emanaatio + helium.


35

Nyt on radiumin atomipaino 226,0 ja heliumin 4,0.
Jos siis jokaisesta radiumatomista syntyy
yksi atomi sekä heliumia että emanaatiota, pitäisi
emanaation atomipainon olla 226,0 - 4,0= 222,0, ja
todella onkin, kuten jo aikaisemmin mainittiin,
kokeellisesti, käyttämällä kahta, ainoastaan liki-
määräisiä arvoja antavaa menettelytapaa, saatu
emanaation atomipainon arvoksi 220-223, mikä
on tyydyttävässä sopusoinnussa teoreettisen arvon
kanssa.
Näennäinen ristiriita vallitsee radiumin hajoa-
mista koskevan olettamuksen ja sen tosiseikan
välillä, että vuosikausiakaan kestäneenä huomioi-
misaikana ei voitu havaita mitään vähennystä
radiumin ainemäärissä eikä myöskään sen sätei-
lyn tehossa. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että
radiumin hajoaminen tapahtuu vain varsin hitaasti,
s.o. siitä, että radiumin elinikä on hyvin pitkä.
Mainittakoon tässä eräs niistä keinoista, joitten
avulla radiumin ja muittenkin hitaasti hajoavien
radioalkuaineitten puoliaika saadaan selville.
Tuikahdusmenetelmää käyttäen voidaan mää-
rätä 1 g:sta radiumia aikayksikössä singonneitten
Alfa-osasten luku. Jakamalla tämän luvun sillä tun-
netulla luvulla, joka ilmoittaa 1 g;ssa radiumia
olevien atomien lukumäärän, saamme tietää,
kuinka suuri murto-osa kulloinkin läsnäolevista
atomeista aikayksikössä hajaantuu, minkä nojalla
on helppoa laskea radiumin puoliaika. Tämän
Sekä muitten menettelytapojen avulla on radiu-
min puoliajaksi saatu noin 1600 vuotta.
Ottaen huomioon tämän korkean arvon


36

ymmärrämme myöskin, minkä vuoksi radiumin
lämmönkehitys on näennäisesti vakinainen, minkä
tosiasian aikoinaan, kuten alussa mainittiin, luul-
tiin olevan ristiriidassa energian pysyväisyyden
lain kanssa. Tämä lämmönkehitys on nimittäin
radioaktiivisen hajoamisen seuralaisilmiö, se on
niin sanoaksemme sen reaktiolämpö ja se on
sangen tarkoin yhtä suuri kuin radiumsäteitten
liike-energia. Se siis todellakin vähenee saman
verran kuin itse radiuminkin massa, siis liian
hitaasti, jotta vähennys lyhyessä ajassa olisi huo-
mattavissa. Mutta koska radiumin hajoamisnopeus
tiedetään, niin voidaan jokatuntisesta lämmön-
kehityksestä helposti laskea, paljoko lämpöä va-
pautuu yhden gramma-atomin (226 g) radiumia
hajotessa käytännön kannalta täydellisesti ema-
naatioksi, mikä tapahtuma kestää useita tuhansia
vuosia. Laskun tulos on tavattoman mielenkiin-
toinen, nimittäin yli 1O?11 (satatuhatta miljoonaa)
grammakaloriaa, kun sen sijaan erään, tuntemis-
tamme kemiallisista reaktioista tarmokkaimman,
vedyn palamisen vedeksi, ohella tapahtuva läm-
mönkehitys on ainoastaan 68 000 kaloriaa gramma-
molekyyliä (18 g vettä) kohti, ei siis edes miljoo-
natta osaa edellisestä arvosta. Paitsi sitä, että
radioaktiivisiin tapahtumiin ei millään
tavoin voi vaikuttaa, suunnaton lämmön-
kehitys on olennainen eroavaisuus, joka
erottaa ne kemiallisista reaktioista.


37

5. Muuttumisnopeus radioalkuaineen tunnuk-
sena; radiumemanaation aktiivinen kerrostuma.

Se seikka, että radioaktiivisuus on atomiomi-
naisuus ja että radioaktiivisiin tapahtumiin ei voi
niillään ulkonaisella tekijällä vaikuttaa, on syynä
siihen, että radioalkuaineen muuttumisnopeus on
sille aivan tunnusmerkillinen ominaisuus. Nyt
ovat Rutherford ja Soddy liittäneet teoriaansa
sen postulaatin, että yksiperäisen radio-
alkuaineen muuttuminen noudattaa
aikaan nähden yksinkertaista n. s. loga-
ritmista lakia, jonka jo aikaisemmin, radium-
emanaatiosta puhuessamme mainitsimme. Sen
mukaan hajoaa määrätystä alkuaineesta aika-
yksikössä aina sama murto-osa läsnäolevien ato-
mien luvusta ja jokaisella radioalkuai-
neella on määrätty, tunnusmerkillinen
puoliaikansa, joka on ainemäärästä riippu-
maton. Tästä postulaatista aiheutuivat seuraavat
johtopäätökset. Joka kerran, kun havaittiin
radioaktiivinen säteilyilmiö, jolla oli aikaisemmin
tuntematon puoliaika täytyi päätellä, että sen
aiheutti uusi ennen tuntematon radioalkuaine.
Jos sen sijaan havaittiin monimutkainen aika-
sääntö, niin se oli todisteena useampien kuin
yhden alkuaineen olemassaolosta. Nämä johto-
säännöt osoittautuivat tavattoman hedelmälli-
siksi ja niitten nojalla löydettiin suuri
joukko uusia alkuaineita.
Esimerkin vuoksi seurattakoon vain radium-
emanaation myöhäisempiä vaiheita. Helium ei


38

nimittäin ole ainoa tulos sen muuttumisesta.
Lisäksi tavataan emanaatioputken seinämillä,
samoin kuin jokaisella emanaatiokehään joutu-
neella esineellä. esim. platinalangalla, näkymätön
kiinteä radioaktiivinen jäte, n. s. aktiivinen
kerrostuma, jonka aktiivisuus vähenee verrat-
tain monimutkaisen aikasäännön mukaan. Tarkka
analyysi toi ilmi, että tässä kerrostumassa täytyi
olettaa olevan ainakin kolmea radioalkuainetta.
Välittömästi emanaatiosta muodostuu radium A
(Ra A), jonka puoliaika on 3 minuuttia ja joka
edelleen muuttuu, Alfa-säteitä säteillen, radium B:ksi
(RaB), mikä puolestaan säteilee Beta- ja Gamma-säteitä.
Radium B:n puoliaika on 26,8 minuuttia ja muut-
tuessaan se synnyttää Radium C:tä (Ra C),jonka
puoliaika on 19,5 minuuttia ja joka säteilee Alfa, Beta- ja Gamma-säteitä
On ymmärrettävissä, että kemisteistä tuntui
aluksi hiukan oudolta, kun Rutherford täten
näkymättömän silauksen radioaktiivisten ominai-
suuksien nojalla päätteli kolmen uuden alkuaineen
olemassaolon. Ja kuitenkin oli toisinkin keinoin
mahdollista osoittaa, että todellakin oli kysymyk-
sessä useista yhdysosista kokoonpantu aineellinen
silaus. Aktiivisen kerrostuman voi emanaatio-
kehästä otetun platinalangan pinnalta liuottaa
johonkin happoon aivain kuten tavallisen metal-
lin. Jos tällaiseen liuokseen pistetään nikkelipelti
puolen tunnin kuluttua, minä aikana lyhytikäinen
radium A on ehtinyt jotenkin täydellisesti hajota,
niin havaitaan nikkelin pinnalla aktiivisuutta, joka
aiheutuu Alfa, Beta- ja Gamma-säteistä ja joka hajoaa yksin-


39

kertaisen logaritmisen aikasäännön mukaan, sen
vakinaisen puoliajan ollessa 19,5 minuuttia. On
siis valmistettu puhdasta Ra C:tä. Lisättäessä
tällaiseen aktiivisen kerrostuman liuokseen lyijy-
suolaa ja saostettaessa sitte lyijy sulfaattina RaC
jää liuokseen, kun sen sijaan sakassa on pää-
asiallisesti Ra B:tä, josta vähitellen jälleen muo-
dostuu Ra C:tä. Myöskin kuumentamalla kiinteätä
silausta tai elektrolysoimalla sen liuosta voidaan
nämä kolme ainetta erottaa toisistaan; niillä ei
siis ole yksinomaan erilaisia radioaktiivisia omi-
naisuuksia, vaan ne eroavat toisistaan myöskin
kemiallisessa ja fysiikallisessa suhteessa, mikä
onkin luonnollista, kun kerran eri alkuaineet ovat
kysymyksessä.
Olemme siis oppineet tuntemaan kokonaisen
sarjan radioalkuaineita, jotka syntyvät toinen
toisestaan;

Ra -> Ra Em -> Ra A -> Ra B -> Ra C.

Käyttäen tässä selostetun tapaisia menettely-
tapoja on löydetty lukuisia muita radioalkuaineita
ja tutkittu niitten muodostumista toinen toisestaan,
ja tänä hetkenä tunnetaan kokonaista 39 radio-
alkuainetta. Kaliumia ja rubidiumia lukuunotta-
matta, jotka myöskin ovat osoittautuneet radio-
aktiivisiksi, ne kaikki voidaan järjestää kolmeen
muuttumisryhmään. Ne ovat uraani-radium-
ryhmiä, aktiniumryhmä ja toriumryhmä.


40

6. Kolme radioaktiivista ryhmää (1.

Uraani-radiumryhmän ensimmäinen jäsen
on tunnettu alkuaine uraani, joka on uraani-
pikivälkkeen pääaineosa, ja sitä seuraa erinäisten
muunnosten jälkeen, jotka vielä otamme käsiteltä-
viksi, ionium-nimisen alkuaineen välityksellä
radium. B. Boltwoodin y. m. (1907) löytämää
ioniumia voidaan. uraanimineraaleista erottaa
yhdessä toriumin kanssa. Se on radiumin välitön
kanta-aine ja ioniumvalmistetta tarkastettaessa
voidaan helposti todeta siitä vähitellen muodos-
tuvan radiumia. Myöskin voitiin osoittaa (Soddy
1915), että uraanista, joskaan ei välittömästi, muo-
dostuu radiumia.
Koska radium on syntyisin uraanista, on hel-
posti ymmärrettävissä, minkä vuoksi radiumia
aina tavataan uraanimineraalien yhteydessä. Sillä
vaikka radiumin, siitä yksinään puhuttaessa,
muuttumisensa vuoksi 1600-vuotisen puoliajan
mukaan pitäisi käytännöllisesti katsoen täydelli-
sesti hävitä, niin muodostuu sitä jo miljoonia
vuosia maankuoressa olleissa kivennäisissä uraa-
nista alituisesti lisää. Tällöin vallitsee tasapaino-
tila, niin että aikayksikössä yhtä paljon radiumia
hajoaa kuin syntyykin. On helppo yksinkertaisen
laskun avulla todeta, että tämän n. s. radio-
aktiivisen tasapainotilan vallitessa uraanin
ja radiumin olemassaolevien atomien lukumäärät


(1.-Vrt taulukkoja 2,3,4,5. Niissä on käytetty v. 1918 St. Meyerin ja E. Schweidlerin ehdotuksesta hyväksyttyä radioalkuaineitten nimistöä.


41

suhtautuvat toisiinsa samoin kuin niitten puoli-
ajat. Mitä paraassa sopusoinnussa tämän edelly-
tyksen kanssa on se tosiseikka, että kaikkein eri-
laisimmissakin kivennäisissä tällä suhteella aina
on sama arvo, nimittäin U : Ra:2,85 X 10?6 mistä
uraanin puoliajan arvoksi saadaan 1600 X 2,85 X 10?6
= 5 X 10?9 vuotta. Sama uraanin puoliajan arvo
saadaan määräämällä 1 g:sta uraania aikayksi-
kössä sinkoutuneitten alfa-osasten luku, mikä mene-
telmä mainittiin jo radiumin yhteydessä.
Radiumia seuraavat muuttumistulokset uraani-
radiumsarjassa olemme jo aikaisemmin oppineet
tuntemaan aina radium C:hen saakka. Parin seu-
raavan muuttumisilmiön jälkeen tullaan sarjassa
radium F:ään, jota sanotaan myöskin poloniu-
miksi, joka aikoinaan aivan eirikoisella tavalla
kiinnitti huomion puoleensa, koska se oli ensim-
mäinen rouva Curien pikivälkkeestä löytämä
radioalkuaine. Radium F:n puoliaika on 136
päivää.
Useimpien radiumin jälkeläisten lyhytikäisyys
on syynä siihen, että näitä alkuaineita voidaan
saada ainoastaan mitättömän pieniä eriä kerral-
laan. Sillä siitä, mitä äsken sanottiin kivennäi-
sissä vallitsevasta ainesuhteesta Ra : U, seuraa,
että 1 g:sta radiumia, tasapainon vallitessa sen ja
emanaation ynnä lyhytikäisen aktiivisen kerros-
tunian välillä, voidaan saada ainoastaan noin
3/100 000 mg Ra B:tä. Eipä siis ihme, että tämä alku-
aine esiintyy vain näkymättömänä silauksena.
Mutta radioaktiivisten ominaisuuksiensa vuoksi
voidaan vielä 10?16 g radium B:tä todeta.


42-43
Taulukko 2. Uraani-Radiumsarja
44
Taulukko 3. Aktiniumsarja
45.
Taulukko 4. Toriumsarja
46
Taulukko 5. Kolme radioaktiivista sarjaa


47

Polonium ei muututtuaan jätä enää jälkeensä
mitään radioaktiivisesti todettavissa olevaa jätettä,
joten täytyy olettaa, että radium F:n muuttumis-
tulos - radium G - on hyvin pysyvä alkuaine.
Sitä sanotaan sen vuoksi uraani-radiumsarjan
lopputulokseksi. Me tulemme vielä yksityis-
kohtaisesti käsittelemään tätä ainetta.
Toriumsarian muuttumisilmiöt johta-
vat aluksi toriumista - kaasuhehkusukkien pää-
aineosasta - lääketieteen hyvin tuntemiin alku-
aineisiin mesotoriumiin, radiotoriumiin ja torium
X:ään, joka puolestaan synnyttää aivan radium-
emanaation tapaisen, mutta sitä vielä paljon lyhyt-
ikäisemmän emanaation. Sitten seuraa edelleen
sarja muuttumisilmiöitä, jotka ovat radiumsarjassa
tapahtuvien muuttumisilmiöitten kaltaisia, minkä
jälkeen toriumsarja katkeaa. Palaamme vielä
käsittelemään niitä pysyviä tuotteita, joita sen
vaikutuksesta muodostuu.
Aktiniumia, jonka mukaan kolmas tuntemis-
tamme radioaktiivisista sarjoista on saanut
nimensä, ei vielä nytkään voida valmistaa kemial-
lisesti puhtaassa muodossa, koska sitä verraten
lyhyen, suunnilleen 20 vuotisen elinikänsä vuoksi
tavataan ainoastaan mitättöniän pienissä erissä.
A. Debierne ja varsinkin F. Giesel (1899-
1900) erottivat sitä pikivälkkeestä yhdessä harvi-
naisten maametallien (lantaanin) kanssa. Vielä
nytkin se voidaan karakterisoida yksinomaan
radioaktiivisten ominaisuuksiensa perustalla.
Aktiniumsarjassa tapahtuvat muuttumisilmiöt


48

yhdenmukaisesti toisissa sarjoissa esiintyvien
muuttumisilmiöitten kanssa.
Kaikki nämä monet muuttumisilmiöt voidaan
ryhmittää kahteen ryhmään (taulukko 5). Toisen
muuttumistavan olemme jo oppineet tuntemaan:
se perustuu siihen, että atomi jakautuu sarjassa
lähinnä seuraavaksi atomiksi ynnä heliumatomiksi,
joka alfa-osasena linkoutuu pois.Tällaista muuttumis-
tapaa sanotaan alfa-sädemuuttumiseksi tai
alfa-muuttumiseksi ja niitä alkuaineita, jotka
tällä tavalla muuttuvat, alfa-säteilijöiksi. Toinen
muuttumistapa on n. s. Beta-sädemuuttuminen
eli Beta-muuttuminen: tällainen muuttuminen
aiheutuu Beta-säteitten, s. o. negatiivisten elektronien
poistumisesta. Taulukossa 5 ilmaisevat kunkin
alkuaineen muuttumista osoittavien nuolien ylä-
puolella olevat kirjaimet alfa ja Beta, minkälainen kul-
loinkin tapahtuva muuttumisilmiö on (1.
Aktiniumin ja mesotorium 1:n muuttuessa ei
voitu havaita niitten lähettävän minkäänlaisia
säteitä. On kuitenkin mahdollista (vrt. siv. 129),
että ne säteilevät tavattoman pehmeitä (heikosti
läpitunkevia) säteitä, joitten toteaminen on vai-
keata. Kuten viidennestä taulukosta voidaan
huomata, näyttää siltä, kuin kolme alkuainetta,
nimittäin radium, radiotorium ja radioaktinium,
lähettäisivät kummankinlaisia säteitä. On kuiten-
kin mahdollista, että näitten alkuaineitten muuttu-

(1. Useimmista Beta-säteilijöistä lähtee Beta-säteitä lukuunottamatta myöskin Gamma-säteitä kuten taulukoista 2,3,4,5 ilmenee.


49

misilmiöt ovat luonteeltaan monimutkaisempia
kuin ne, joista tähän mennessä on ollut puhe.
Tiedämme nimittäin eräitä tapauksia, jolloin sama
alkuaine on kahden erilaisen muuttumisilmiön
alainen. Tällaisia ovat varsinkin radium C, akti-
nium C ja torium C. Osa näitten alkuaineitten
atomeista muuttuu alfa-sädemuuttumisen mukaisesti,
jolloin syntyvät Beta-säteilijät radium C", aktinium
C” ja torium C”; muut atomit muuttuvat Beta-säde-
muuttumisen mukaisesti, mistä on seurauksena
alfa-säteilijöitten Ra C':n, Ac C':n ja Th C':n muo-
dostuminen. Radioaktiivisissa sarjoissa ilmenee
siis näitten alkuaineitten kohdalla haarautu-
minen. Sangen mielenkiintoisia ovat tällaisen
haarautumisen tapahtuessa esiintyvät paljoussuh-
teet. Torium C:n atomeista muuttuu 35% alfa-muut-
tumisen ja 65% Beta-muuttumisen tietä. Melkein
kaikki radium C:n atomit muuttuvat luovuttamalla
itsestään Beta-säteitä, ainoastaan 3 atomia 10 000:sta
muuttuu alfa-säteitä luovuttaen. Sen sijaan useim-
mat aktinium C:n atomeista muuttuvat alfa-muuttu-
misen ja ainoastaan 0,15% Beta-muuttumisen kautta.
G. Antonoffin löytämä alkuaine uraani Y
on myöskin uraaniryhmän alussa oleva haarau-
tumatuote. Vielä ei kuitenkaan ole aivan varmaa
(vrt. siv. 74), muodostuuko se uraani I:stä vaiko
uraani II:sta.
Mainittakoon jo tässä yhteydessä, että aktinium-
ryhmä myöskin on uraaniryhmästä haarautumalla
syntynyt, mistä edempänä vielä tehdään tarkem-
min selkoa.
Ennenkuin lopetamme radioalkuaineitten radio-


50

aktiivisten ominaisuuksien kuvailun on paikallaan
huomauttaa vielä siitä, kuinka tavattoman laajo-
jen rajojen sisällä niitten puoliaika vaihtelee.
Toriumilla se on 10¹ *** vuotta ja torium C”:lla

Kuva 3.
(1. Sekunneissa lausuttuna

10 -¹¹ *** sek. Jo radiumin ja uraanin yhteydessä
tehtiin selkoa siitä, millä tavalla määrätään hyvin
pitkäikäisten alkuaineitten puoliajat, yhtä mielen-
kiintoista on nähdä, kuinka voidaan todeta tavat-
toman lyhyen eliniän pituus.


51

Välittömien kokeellisten menettelytapojen
avulla on onnistuttu mittaamaan niinkin pieni
puoliaika kuin 0,002 sek. Vielä pienempiäkin puoli-
aikoja voidaan määrätä käyttämällä H. Geige-
rin (1911) keksimää suhdetta, joka vallitsee alku-
aineen puoliajan ja sen säteilemien alfa-säteitten
tunkeuman välillä. Kuten taulukoista 2-4 jo voi
kvalitatiivisesti nähdä, lisääntyy jokaisessa radio-
aktiivisessa sarjassa tunkeuma elinajan lyhetessä.
Jos graafillisesti esitetään puoliaikojen logaritmit
kohtisuorasti tunkeumain logaritmeja vastaan,
kuten kuvassa 3, joka kuvaa uraani-radiumsarjaa,
on tehty, niin joutuvat kaikki sarjan jäseniä esit-
tävät ristit samalle suoralle viivalle. Sen perus-
teella voidaan olettaa, jotta suhde olisi pätevä,
että uraani II:n, jonka alfa-säteitten tunkeuma on
2,90 cm, puoliaika on 2 X 10 *** vuotta, mitä ei tois-
taiseksi ole voitu muilla keinoin määrätä. Nyt on
alkuaineitten Ra C':n, Th C':n ja Ac C':n alfa-säteitten
tunkeuma niin suuri. että Geigerin suhde on
ainoastaan sikäli oikea, mikäli oletetaan näitten
säteitten lähteneen alkuaineista, joilla on tavatto-
man lyhyet puoliajat: suunnilleen 10 *** , 0,005 ja
10 *** ¹¹ sek. Luonnollisestikaan ei näin lyhytikäis-
ten alkuaineitten valmistaminen ole mahdollista.


52

III LUKU.

Radioalkuaineitten kemia.

Olemme nähneet, että radioaktiivisten menet-
telytapojen avulla on onnistuttu löytämään suun-
nilleen 35 uutta alkuainetta. Jo aikaisin on koe-
tettu vastata kysymykseen, millä tavalla nämä
lukuisat radioalkuaineet suhtautuvat muihin taval-
lisiin alkuaineisiin ja varsinkin jaksottaiseen jär-
jestelmään, joka yhä esitti sen vaatimuksen, että
kaikkien tunnettujen alkuaineitten tulee kuulua
sen piiriin ja että siinä täytyy jokaiselle uudelle
alkuaineelle olla paikka varattuna. Jotta kävisi
selväksi, minkävuoksi aluksi oli tavattoman vai-
keata vastata tähän kysymykseen, otamme ensim-
mäiseksi käsiteltäviksi radioalkuaineitten atomi-
painot, sillä tämän ominaisuuden perusteellahan
alkuaineet tavallisesti sijoitetaan järjestelmään.

l. Radioalkuaineitten atomipainot.

Lyhytikäisyytensä vuoksi voidaan useimpia
radioalkuaineita käsitellä niin pienissä erissä ker-
rallaan, ettei voi ajatellakaan niitten atomipai-


54

nojen välitöntä määräämistä ainakaan tavallisten
menetelmien avulla. Radioalkuaineitten välillä
vallitseva geneettinen suhde tarjoaa meille kui-
tenkin keinon, jota käyttäen niitten atomipainot
voidaan määrätä. Alfa-sädemuuttumisessahan erot-
tuu yksi heliumatomi, joten on syytä otaksua,
että muuttumistuloksen atomipaino on
heliumin atomipain on (4,00) verran muut-
tuvan alkuaineen atomipainoa pienempi.
Toiseltapuolen poistuu Beta-sädemuuttumisessa yksi
ainoa elektroni, jonka massa on1/1830 vetyatomin
massasta. Mutta näinkään pientä atomipainon
muutosta ei Beta-rnuuttumisessa tapahdu. Sillä nega-
tiivisesti varautuneeu Beta-osasen singottua pois jää
positiivisesti varautunut vaillinainen atomi jälelle,
joka ulkoapäin kiinnittää itseensä uudelleen nega-
tiivisen elektronin neutralisoituakseen. Beta-muuttumisen jälkeen on siis muuttumistuot-
teen atomipaino sama kuin kanta-aineen-
kin atomipaino.
Lisäksi on otettava huomioon massan muuttu-
minen, joka suhteellisuusteorian mukaan on odo-
tettavissa atomien energiamääriin muuttumisen
seurauksena radioaktiivisissa muuttumisilmiöissä.
R. Swinne on kuitenkin laskenut tämän muu-
toksen olevan siksi pienen, että meidän on otet-
tava se huomioon ainoastaan tarkasti verrattaessa
radioaktiivisessa sarjassa toisistaan etäällä olevien
jäsenten atomipainoja.
Ylläselostetulla tavalla voidaan nyt laskea
kaikkien uraani-radiumsarjan ja toriumsarjan
radioalkuaineitten atomipainot, koska sekä uraa-


54

nin (238,2) että toriumin (232,12) atomipainot tun-
netaan (1. ja myöskin kaikki näissä kahdessa sar-
jassa esiintyvät muuttumisilmiöt ovat tarkoin tul-
kitut. Että tämän menetelmän avulla saadaan
koko suurella tarkkuudella oikeita tuloksia, siitä
on todisteena se, että siten on radiumin atomi-
painoksi tullut 238,2-12,0 = 226,2, mikä arvo on
jotenkin yhtä suuri kuin O. Hönigschmidin
suurella tarkkuudella määräämä radiumin atomi-
painon arvo (225,97). Ei kyetä kuitenkaan tyy-
dyttävästi selittämään, mikä on syynä siihen pie-
neen erotukseen, joka on näitten arvojen välillä.
Aktiniumin atomipainoa ei vielä varmasti tie-
tietä. Erinäisten seikkojen nojalla, joihin seuraa-
vassa vielä palaamme, voidaan kuitenkin päätellä
sen olevan 226;n paikeilla, joten myöskin kaikkien
aktiniumsarjan jäsenten atornipainot voidaan liki-
määrin laskea. Tällä tavoin on tultu huomaamaan
(vrt. taulukkoja 2-4), että kaikkien näitten alku-
aineitten, joita on nelisenkymmentä, atomipainot
ovat 238:n ja 206:n välillä. Silmäys luonnollisen
järjestelmän taulukkoon näyttää, että tällä atomi-
painovälillä on järjestelmässä siksi harvoja paik-
koja tarjona, ettei ole mahdollista saada jokaista
uutta alkuainetta varten omaa paikkaansa. Pul-
maa ei saatu sitenkään ratkaistuksi, että ne alku-
aineet, jotka johtuvat toinen toisestaan Beta-muuttu-
misien välityksellä ja joilla on siis sama atomi-
paino, sijoitettiin samaan paikkaan.

(1. Nämä arvot ovat otetut O. Höningschmidin määräyksistä.


55

Tässä onnistuttiin vasta sitten, kun tarkaste-
luissa asetettiin radioalkuaineitten kemiallinen
suhtautuminen ensisijalle.

2. Radioalkuaineitten kemialliset ominaisuudet.

Ei ole ihmeteltävää, että vasta verrattain myö-
hään onnistuttiin pääsemään täysin selville radio-
alkuaineitten kemiallisista ominaisuuksista. Useim-
pia näitä aineitahan ei voida lyhyen elinikänsä
vuoksi saada valmistetuksi punnitsemiskelpoisissa
erissä kemiallisesti puhtaana, joten tutkittaessa
niitten kemiallisia ominaisuuksia on rajoituttava
tutkimaan niitten suhtautumista reaktioissa, joihin,
paitsi niitä, ottaa osaa suuri määrä vieraita alku-
aineita. Tutkittaessa näin havaittuja tosiasioita
on vaikeasti ratkaistavissa, onko luvallista tehdä
johtopäätöksiä siitä, minkälaisia kemiallisia omi-
naisuuksia nämä radioalkuaineet omaisivat pun-
nitsemiskelpoisissa määrissä esiintyessään, sen
nojalla, mitä on voitu havaita niitten suhtautu-
misesta mitättömän pienillä erillä kokeiltaessa.
Tätä koskevat epäilykset hävisivät vasta sen jäl-
keen, kun H. Mc. Coyn ja W. Rossin v. 1907
radiotoriumissa ja toriumissa havaitsema periaat-
teellisesti uusi ilmiö asetettiin täyteen arvoonsa.
He olivat nimittäin huomanneet olevan mahdo-
tonta erottaa monia radioalkuaineita
toisistaan taikka tavallisista alkuai-
neista kemiallisia keinoja käyttäen.
Voidakseen ymmärtää tämän ilmiön merkityk-


56

sen on palautettava mieleen, että aikaisemmin
uusia alkuaineita määrättäessä tavallinen menet-
telytapa oli erottaa ne jo alussa mainittujen
kemiallisten tai fysiikallis-kemiallisten menetelmien
avulla muista niihin liittyneistä alkuaineista.
Kuten tunnettua, on spektroskooppi ollut erin-
omainen apuneuvo uusia alkuaineita keksittäessä.
Joka kerran kun havaittiin uusi viivaspektri
onnistuttin myöskin edellämainittujen menetelmien
avulla saamaan esille sen aiheuttaja uutena alku-
aineena. Nyt tuli vielä uusi apuneuvo lisäksi -
radioaktiivisuus, ja mehän selostimme jo tarkasti
sen avulla löydettyjä ja kemiallisesti puhtaina
valmistettuja alkuaineita radiumia ja radiumema-
naatiota. Samoin selitettiin pikivälkkeessä ero-
tetun wismutin ja lantaanin aktiivisuuden aiheu-
tuvan niiden sisältämistä uusista alkuaineista
poloniumista ja aktiniumista, ja joskaan
ei vielä ole onnistuttu valmistamaan näitä alku-
aineita kemiallisesti puhtaassa tilassa, mikä johtuu
niitten niukasta esiintymisestä, voitiin näyttää,
että on mahdollista erottaa ne kaikista tunne-
tuista kemiallisista alkuaineista. Vielä todettiin,
että poloniumille (W. Marekwaldin mukaan
1902) kuuluu tellurin ja aktiniumille lantaanin
korkeamman homologin paikka, jotka molemmat
olivat sitä ennen täyttämättä (vrt. taulua 9).
Näissä tapauksissa kuuluvat siis uudet
radioaktiiviset ominaisuudet myöskin
kemiallisessa suhteessa uusille yksi-
löille.
Sittemmin kuitenkin huomattiin, että niiin ei


57

ole kaikkien radioalkuaineitten laita, siten on
esim. uraanikivennäisistä erotettu lyijy aina aktii-
vista, minkä on tarkkojen radioaktiivisten tutki-
musten avulla havaittu aiheutuvan sen sisältä-
mästä radium D:stä (ynnä tämän muuttumistuot-
teista radium E:stä ja radium F:stä), jonka puoli-
aika on 16 vuotta. Koetettiin saada Ra D erote-
tuksi lyijystä, mutta kaikki tähän tähtäävät pon-
nistukset epäonnistuivat: ei ole olemassa mitään
reaktiota, jonka avulla Ra D voitaisiin erottaa
lyijystä ja kaikkein laajimmallekin ulottuvat
kokeet, joita varsinkin F. Paneth ja G. v. He-
vesy (1913) suorittivat, jaoittelevasti saostamalla,
hapettamalla, kiteyttämällä tai haihduttamalla,
rikastuttaa Ra D:tä lyijyseoksessaan johtivat täy-
sin kielteisiin tuloksiin. Kaikkien näitten toimen-
piteitten aikana pysyi ainesuhde Ra D/Pb mää-
rältään muuttumattomana; ei edes tuhannenkaan
uudelleenkiteyttämisen jälkeen (Th. W. Richards
ja N. F. Hall 1917) Ra D:n aktiivisuus yhtä lyi-
jyn painoyksikköä kohti ollut yhtään muuttunut.
Näitä kahta alkuainetta ei siis voida kemiallisin
keinoin saada erilleen, ja silti on radium D
luonnollisesti eri alkuaine kuin lyijy; sitä voidaan
saada lyijyttömänä radiumemanaatiosta tämän
hajotessa ja me voimme aina helposti todeta sen
läsnäolon ja erottaa sen lyijystä radioaktiivisten
ominaisuuksiensa nojalla.
Samoin on uraanipikivälkkeestä valmistetun
toriumin laita. Se on suunnilleen 100000 kertaa
aktiivisempaa kuin tavallinen torium; tämän aktii-
visuuden aiheuttaa ionium, radiumin kanta-aine,


58

josta jo on ollut puhe. Tällöinkään ei onnistuttu
lisäämään ionium-toriumseoksen ioniumpitoisuutta.
0. Hahnin keksimä, teknillisessä suhteessa tär-
keä mesotorium I ja radium ovat myöskin tällai-
sia alkuaineita, jotka tosin radioaktiivisten omi-
naisuuksien perusteella helposti voidaan erottaa
toisistaan, mutta joita kemiallisin menetelmin
näyttää olevan mahdotonta saada erilleen toi-
sistaan, minkä W. Marckwald ja varsinkin
F. Soddy (1911) ovat todenneet.
Tällaiset alkuaineet osoittavat niin
suurta kemiallista samankaltaisuutta,
että ennen radioaktiivisuuden keksi-
mistä ei sellaista tunnettu. Jos onnistuttai-
siin eristämään radium D:tä, ioniumia tai meso-
toriumia riittävän suuria eriä, niin pitäisi kemisti
kvalitatiivisen analysin perusteella niitä lyijynä (1.
toriumina tai radiumina. Ainoastaan radio-
aktiivisten menetelmien avulla on lain-
kaan ollut mahdollista todeta näitten
alkuaineitten olevan uusia yksilöitä.
Tämä ilmiö uudistuu useimmissa radioalku-
aineissa ja siitä saavat selityksensä ne vaikeudet,
jotka aluksi tekivät mahdottomaksi radioalkuai-
neitten sijoittamisen luonnolliseen järjestelmään.
Sillä luonnollisessa järjestelmässä
on ilmeisesti ainoastaan niin monta

(1.
G. v. Hevesy ja F. Paneth ovatkin todella voineet näyttää että heidän radiumemenaation hajoamistuloksista elektrolyyttisesti valmistamansa, juuri näkyvä Ra D:n superoksidisilaus suhtautuu sähkökemiallisesti täysin lyijysuperoksidin tavoin.


59

paikkaa kuin on olemassa alkuaineita,
jotka kemiallisten taikka fysiikallis-
kemiallisten menettelytapojen avulla
voidaan erottaa kaikista muista alku-
aineista. Meidän on sen vuoksi sijoitet-
tava kaikki kemiallisesti toisistaan
erottamattomat alkuaineet samaan paik-
kaan järjestelmässä.
` Tutkimalla kaikkia niitä radioalkuaineita, joit-
ten ikä ei ollut niin lyhyt, että kaikki tutkimus
on mahdotonta, havaittiin ne voitavan jakaa kah-
teen ryhmään. Toiseen ryhmään kuuluvat, paitsi
jo kauan tuntemiamme alkuaineita uraania ja
toriumia, myöskin radioaktiivisten menettelytapo-
jen avulla löydetyt polonium, radiumemanaatio,
radium, aktinium ja protaktinium (vrt. Siv. 70),
joitten omalaatuiset kemialliset ominaisuudet ovat
todisteena siitä, että niille kuuluu kullekin oma
paikkansa luonnollisessa järjestelmässä.
' Toiseen ryhmään kuuluvat muut radioalku-
aineet, jota ei voida tavallisten menettelytapojen
avulla erottaa joko edelliseen ryhmään kuuluvista
radioalkuaineista taikka wismutista, lyiiystä ja
talliumista, s. o. jotka kvalitatiiviskemiallisessa
suhteessa ovat täydellisesti näitten alkuaineitten
kaltaisia.

3. Radioalkuaineitten asema luonnollisessa
järjestelmässä.

Edellä esitetystä siis seuraa, että huolimatta
radioaktiivisuuden avulla löydettyjen uusien alku-



60-61

Taulukko 6. Radioalkuaineet jaksottaisessa järjestelmässä.


62

aineitten suuresta luvusta, ei kvalitatiiviskemialli-
sesti toisistaan eroavien alkuainetyyppien
luku ole jaksottaisen järjestelmän sallimaa mää-
rää suurempi. Sijoittamalla kemiallisesti toisis-
taan erottamattomat alkuaineet samaan paikkaan
järjestelmässä saadaan taulukon 6 esittämä ryh-
mitys. Siinä ovat alkuaineet järjestetyt piene-
nevien atomipainojen (1. mukaan alhaalta ylöspäin
ja koko taulukko vastaa vain järjestelmän kahta
viimeistä vaakasuoraa riviä. Useimpien alku-
aineitten kuuluminen vastaaviin ryhmiin on ko-
keellisesti varmennettu. Hyvin lyhytikäisten alku-
aineitten paikka määrättiin erään myöhemmin
selostettavan (siv. 75) säännönmukaisuuden no-
jalla.
Kuten taulukosta näkyy, on esim. siinä koh-
den, missä tavallisessa järjestelmässä on lyijyn
paikka (ryh

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 1 kuukausi sitten #10881 : liinalaani
Vastaus käyttäjältä liinalaani aiheessa Vs: * Huippu videoita.
Vielä BEETTASOIHTUVIDEOSTA

Maailman eräs tarkimmin salattu video on Styrge filmissä Loviisassa 2007 lopulla otettu ydinvoimalan ylös ilmakehään puskemat pinkkiset beetaspihtujen säteilypalojensa rengastornit. Olen pitkään miettinyt niitä lainalaisuuksia miten videossa päällekkäin ydinvoimalasta pinoutuvat "vorteks pyörteitten" renkaat muodostuvat. Sitten näin tämän videon. Jossa ensin näytetään miten delffiinien klaikuluotaintensa ultraääni- sonarit muodostavat samoin toimivia energiaiskusta akselinsa ympärillä pyöriviä donitsimaisia kaasurenkaitaan näppärästi . Puskien niistä myös eteneviä kaasurenkaita veteen. Siinä esitetään sitten miten tulivuori kykenee samaan... Mutta varsinainen YDIN- säteilypaineen muodostava enempi paikallaan pyörivä staattinen s h o k k i kuittaa kaiken oleellisimman. Tuttu vorteksrengasvälähdys on myös Fukushima No:3 reaktorin ydinräjähdyskuvistakin! Eli katsokaa tämä yotube ekana:



Sitten Styrgen klassinen videonsa Loviisasta. Missä säteilypaine tekee samaa vorteksrenkaillaan! Ihan huikea oivalluselämys kun tajuaa m i t ä siinä fysiologisesti todellakin tapahtuu. (Katsokaa tässä vaiheessa uudelleen ekan videon erityisesti pyörregrafikoitaan):



PS. Loviisan kuvasta kyllä erottaa siinä olevat atomipommin räjähdyksestäkin tutut akselinsa ympärillä pyörivät useammat laajenevat säteilyinfernon paineesta muodostuvat liikkeestään väpättävät donitsirenkaat. Oli todella vielä vuosien takaa yllätys tajuta tuosta 10 sekunnin filmistä näinkin selkeää ja todistettua klassista dataa. Kiitos Styrgelle siitä jälleen.)

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 1 kuukausi sitten #10882 : frank
Vastaus käyttäjältä frank aiheessa Vs: * Huippu videoita.
oot sä kyllä kujalla, liinalaani.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.374 sekuntia