"Sitten vähän suomalaisista "puupäistä" . Jukkis oli 20.07.2018 kirjoittanut tosiaan siitä, kiinnostaisi tietää mihin mielipide perustuu."
Hmph… tuossa oli aiemmin stooria että olen täällä yleisesti syytellyt ihmisiä tyhmiksi mutta se ei ole allekirjoittaneen käsialaa ei. Vastaan nyt vähän pidemmästi koska aihe sitä vaatii. Mutta jos puhutaan ihmisen älykkyydestä tai tyhmyydestä noin yleisellä tasolla niin kyllä mun mielestäni miehet on vähän tyhmempiä kun naiset. Se johtuu puhtaasti kasvatuksesta ja sen mukana seuraavasta ns. miehenroolista. Naiset ja miehet ajattelee asiat tunneperäisesti mutta naiset tuntevat itsensä paremmin ja kykenevät itsetarkkailuun jossa voivat erottaa toisistaan tunnepohjaiset ja faktapohjaiset tuntemukset joka taas miehelle on yleensä mahdotonta. Miehet kuvittelevat perustavansa ajattelunsa rationaalisuuteen ja logiikkaan kun yleensä se on kuitenkin vain tunnepitoista ajattelua. Tunnepitoisen ajattelun tiivistää parhaiten saksalainen filosofi Nietsche (jonka nimeä en näemmä koskaan opi kirjoittamaan):
Minkä ihminen oppii perusteetta uskomaan, sitä ei voi millään perustein kumota.
Tämä hiertää ja pahasti tässäkin keskustelussa. Jos joku kuvittelee että asiavetoisessa keskustelussa määräävä elementti olisivat asiat, erehtyy ja pahasti. Voin sanoa tämän 20v kokemuksella ollessani lukuisia kertoja yleistä mielipidettä vastaan ja lähes poikkeuksetta oikeassa joka kerta. Faktoilla ei saa kuin toisilta karvat pystyyn ja koko sen tunnepitoisen vastustuksen arsenaalin. Sitten kun asiansa perustelee niin väkevästi ettei se jätä mitään sananvaraa niin lopputulos on, että jengi vihaa vaan kahta kauheemmin, hautoo kostoa ja tekee sen jossain toisessa ketjussa. Faktat harvoin kiinnostaa ketään. Yhdellä tasollaan tämäkin liittyy mieskasvatukseen jossa miehet opetetaan kilpailemaan keskenään ja jopa nettiväittelyssä on kyse kilpailumentaliteetista: voitonhurmasta tai tappion kalkista ja kun puhutaan ylpeydestä on selvää ettei siihen faktat kuulu, koska kyse on yksinomaan tunnetasosta.
Mistä pääsemmekin tähän oman elämäni tragediaan:
Totuudenpuhujalle ei yösijaa löydy.
Tässä ketjussa ja sen aihepiirissä on kaksi elementtiä jota vastaan saa taistella. Toinen on talonpoikaisajoilta periytyvä säätyläisajattelu että viranomaisilla on aina homma hanskassa, poliisi ja lääkäri etc ovat erehtymättömiä ja jos joku asettuu virallista turmatutkintaa vastaan, on jotenkin epäilyttävä heebo. Tässä on kyse maailmankuvan säilyttämisestä turvallisena sillä jos viranomainen erehtyy, pimittää ym niin ehkä ne tekee sitä kaikessa muussakin (tosin voin sanoa tähän että JIT on puhtaasti poliittinen elin eikä mikään oikea tutkintalautakunta). Tästä maailmankuvasta halutaan pitää kiinni, vaikka alitajunta viestittäisikin että onhan noissa lafkoissa hämärää.
Toinen on sitten se puolitoista vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt propagandamylly joka on istuttanut meihin sen tunnepitoisen maailmankuvan. Siis sen missä kauhea ryssä valtasi Krimin, sotii itä-ukrainassa, ammuskelee lentokoneita alas, rikkoo suomen ilmatilaa, ruotsin meritilaa ja himoitsee suomea, ostelee kesämökkejä tukikohtiemme läheltä ja sitten on se Putin. Se sama Putin joka haluaa maailmanvaltiaaksi, hakkaa vaimoaan, omaa aivovaurion ja ilmeisesti keittelee pikkulapsiakin padassa. Te tiedätte kyllä, tämä kampanja on traumatisoinut teidät kaikki, riippumatta siitä paljonko olette sitä uskoneet.
Lopputulos tässä keskustelussa tulee olemaan, etten voi vakuuttaa ketään minkäänlaisin faktoin. Muuta ei saa aikaan kun että jengiltä menee karvat pystyyn enemmän ja enemmän, mutta kerran omaksuttu ei muutu. Onko tämä nyt sitä puupäisyyttä? Ei varsinaisesti, se on keskeinen osa ihmisluontoa. Ihmiset on sellaisia. Kaikki ihmiset.
Poikkeuksen tietenkin muodostaa miesklaanissa kaikki ne joilla on tieteellinen koulutus. Jos näitä reikäkysymyksiä tai tutkakuvia saisi jutustella tieteellisesti orientoituneiden ihmisten kanssa, jotka on opetettu tietämään milloin eteen tulee vahva argumentti, absoluuttinen todistus tai joilla on kompetenssia ymmärtää vänkäävänsä luonnonlakeja vastaan, keskustelu olisi jo aikaa sitten kääntynyt ihan eri suuntiin.
Mistä pääsemmekin itsetutkiskeluun: Onko olemassa mitään sen tason faktaa joka saisi itsekunkin miettimään asioita toiselta kantilta – edelltyttäen että vilpittömästi haluaa tietää mitä ilmassa silloin joskus tapahtui? Tätä ei pidä tietenkään vastata minulle vaan itselleen.
