muinaiskunkkujen agenda

Joo, itse asiassa koko kunkkuilu nojaa kirjallisiin lähteisiin, eikä siinä ole nokan koputtamista.

Valitettavasti asia on niinkin, että tieteellä ei ole asian kanssa mitään tekoa, vaan uskooko sellaisten olleen tai olleen olematta, on puhtaasti sopimukseen pohjaava asia. eli sama ongelma kuin vaikkapa piispa Henrikin historiallisuuden kanssa, aiempi sukupolvi uskoo olleen, seuraava sukupolvi kiistää, ja kolmas taas hyväksyy jne. Kyse on vaan kunkin aikakauden omista arvoista, jota peilataan menneisyyden kautta ja mikä on poliittinen ilmapiiri – sen mukaan Henrik joko oli tai oli olematta.

Tietenkin tieteellisin metodein voi tutkia varsinaisia kirjallisia lähteitä, eli soveltaa ns. lähdekritiikkiä. Tiettävästi tästä muinaiskunkku-hommelista on ainoan pätevän lähdekriittisen tutkimuksen tehnyt Martti Linna joka toi hyvin selvästi esiin, että nämä useissa eri lähteissä kummittelevat muinaiskunkut, eivät omaa samaa kirjallista alkuperää. Kiistatta muinaiskunkkujen historiallisuus voitaisiinkin kyseenalaistaa, jos kaikki lähteet nojaisivat vain yhteen alkuperään jota on sitten kopioitu. Kuitenkin kainuun kunkut kirjallisessa muodossaan nojaa ainakin kolmeen neljään eri lähteeseen, joilla ei ole keskinäistä yhteyttä.

mutta kuten sanottua, pohjimmiltaan tämä on poliittinen eikä historiallinen kysymys. Vallalla on ollut pitkään trendi joka tähtää suomalaisten menneisyyden know-hown räikeään aliarvioimiseen, motiiveista jotka varmaan ovat moninaisia. Mitä tulee viittaukseesi arkeologiseen evidenssiin, rautakauden osalta on kiistatta näytettävissä kaikki järjestäytyneen korkeakulttuurisen yhteisön merkit.

Hip.

Joo-o. Tiede on jumala. Huippuunsa viritetty lääketiede oli vielä 80-luvulla sitä mieltä että vakavasta nestehukasta kärsivät potilaat oli syytä hoitaa suonensisäisellä nesteytyksellä. Sittemmin tiedemiehet keksivät vielä nerokkaamman tavan hoitaa vaivaa. Metodia kutsutaan juomiseksi ja siinä astiaan laitetaan nestettä mikä nostetaan huulille ja nieleskellään jolloin neste siirtyy vatsaan. Ok, siihen liittyy myös tutkimustulos glukoosin ja natriumin yhteisestä roolista nesteen imeytymisessä mutta silti tarina kertoo hölmöläisistä jotka uskovat vuorenvarmasti milloin mihinkin tieteelliseen tietoon mitkä kaikki kumoutuu ajan myötä ja yleensä niin että joudutaan myöntämään vanhan kansan olleen oikeassa.

samuliloov kirjoitti: Joo-o. Tiede on jumala. Huippuunsa viritetty lääketiede oli vielä 80-luvulla sitä mieltä että vakavasta nestehukasta kärsivät potilaat oli syytä hoitaa suonensisäisellä nesteytyksellä. Sittemmin tiedemiehet keksivät vielä nerokkaamman tavan hoitaa vaivaa. Metodia kutsutaan juomiseksi ja siinä astiaan laitetaan nestettä mikä nostetaan huulille ja nieleskellään jolloin neste siirtyy vatsaan. Ok, siihen liittyy myös tutkimustulos glukoosin ja natriumin yhteisestä roolista nesteen imeytymisessä mutta silti tarina kertoo hölmöläisistä jotka uskovat vuorenvarmasti milloin mihinkin tieteelliseen tietoon mitkä kaikki kumoutuu ajan myötä ja yleensä niin että joudutaan myöntämään vanhan kansan olleen oikeassa.

ny täytyy kommentoida sivusta arvon keskusteliat.
Onhan toi suola sokeri hoito tiedetty iät ja ajat ja samoin atp pumppujen osuus siinä.
Sun täytyis vaan kertoa tuo kuvailemas nesteytys metodi niille tuhansille ihmisille, ketkä päivittäin pelastuu suonen sisäisen nesteen avulla. sulle varmaan on täysin uutta se että jotkut voi mennä niin huonoon jamaan vaikka tulehduksen, veren vuodon, tajuttomuuden tai muun vuoksi ettei ne pysty juomaan. tai sitte suolat on nii sekasin ettei juominen riitä.
aikamoinen olkinukke.
ja tässä on muute hyvä esimerkki miten tiede todistaa vanhan tempun toimivaksi. aika monen tempun se todistaa vääräksikin.
Jatkakaa kunkkuilua, mielenkiintoista luettavaa!

Ei tietenkään kaikki voi nestettä juoda ja monet pelastuu tiputuksella. Kysymys koskee kehitysmaissa ripulipotilaisen nestehukkaa. Ennen niille annettiin neste suoneen. Ei enää. Nykyään ne juo sen. Kätevämpää. Varsinkin niissä oloissa.

Niin kauan kun kukaan ei pysty esittämään mitään tieteellisesti pätevää, ovat tiedot Suomen kuninkaista tieteelliseltä kannalta yhtä lailla totta kuin erheellisiä ja kaikki muu vain olettamusta.

Kuten sanottua, päätös jonkun kauan sitten eläneen ihmisen tai mahtimiehen ym olemassaolosta on sen tason juttu, ettei siihen ole olemassakaan mitään tieteellistä metodia. jos joku tässä yhteydessä puhuu "tieteen hyväksymästä" tms se on puhdasta retoriikkaa.
Kaikki on sopimukseen perustuvaa. On aivan perusteltua väittää naama kirkkaana että vaikkapa Aleksanteri Suuri ei ollut todellinen henkilö, sillä hänestä ei tosiaan ole olemassa mitään konkreettista.

Toisaalta taas esim Shakespearea pidetään historiallisena henkilönä vaikka jo aikalaislähteet epäilivät onko tälläistä näytelmäkirjoittajaa ollut olemassakaan, vaan oliko se vain salanimi laajemmalle kirjoittajajoukolle.
Lyhyesti sanoen, jos haluaa suomalaiskuninkaat koulukirjoihin, se on puhdas markkinointikysymys.

Ainakin itse teen työtä käskettyä valistushommissa. tulin justiinsa Karvialta, jossa pohdimme lauhanvuoren linjojen ja "kyrönmetsän taistelun" maantieteellistä aluetta ja tulimme tulokseen että kovin kaukana muinaiskainuu kuninkaineen ei ole siltä alueelta sijainnut. Innostuivat heti kertomaan metsässä olevissa kivikasoista jotka paikallisen perimätiedon mukaan ovat sotapäälliköiden hautoja.