muinaiskunkkujen agenda

Joo, kaikkihan huomasi tuon aviisin jutun jonka jo kertaalleen linkitinkin?
www.aviisi.fi/artikkeli/?num=13/2011&id=8cc5aa2

Olis pieni kommentti tuosta perässä olevasta tutkijan kriittisestä kommentista. Ei sillä, että ottaisin siitä hernettä nenään, sanoin jo tekovaiheessa toimittajalle, että tämä mun juttu on täyttä rautaa, mutta sun tehtävänäs toimittajana on kuitenkin torpedoida se tavalla tai toisella. Ainakin jos ollaan suurilevikkisessä lehdessä, ei voida sallia koskaan tai missään että esoteerikko sais viimeisen sanan. Se nyt kuuluu tähän peliin, ja näin tätä pelataan.
mutta ihmettelen silti että nuo muut samassa lehdessä olevat ”huuharit” on saaneet olla rauhassa ryttäyksiltä. Laitan tähän liitteeksi PDF:nä karvialaisen pitäjälehden haastattelun, ja toiseen kolumnin, jossa mun jutut niinikään rytätään. Kolumnisti mainitsee onnellisuusproffat ja elämäntapaohjaajat, mutta ainoana sain huomion keskitettyä.

Alan tajuta paitsi sen, että nuo muut on harmittomia heppuleita ja minä tietenkin näen itseni oikeasti vaarallisena tyyppinä. Eräänlaisena esoterian ajatollahina ja rajatieteen speedmetallina, siinä missä muut on tangon tasolla. Ei mitenkään vaatimattomasti ilmaistu, eihän? Uskon olevani tällä hetkellä aitoa tavaraa koska mun perässäni juoksee koko ajan leegio yliopistotutkijoita, skeptikoita, kolumnisteja ym ym kertomassa että älkää vaan ottako tätä kaveria vakavasti. Ikään kuin varoittamassa kansaa ja se vaiva minkä ne muhun näkee, ei kerrokaan mitään minusta vaan aiheesta. Tässä muinaiskunkku-hommelissa on jotain aitoa, jotain tiukan faktapohjaista ja jotain sellaista jota ei voi vaan panna yleishörhöilyn nimeen. Alan olla juttuineni pikkuhiljaa oikeasti vaarallinen tyyppi, ja kuten runsaista lehtijutuista voi päätellä – aihe on nousemassa hiljalleen yhteiskunnalliseksi agendaksi.
Mulla on sellainen kutina että tästä muinaiskunkku-hommelista kasvaa vielä samanlainen sota meidän hermisten ja akateemisten tutkijoiden välille, kuin oli 80-luvulla Martti Linnan tehtyä muinaiskuninkaista lähdekriittisen tutkimuksen. Sehän joutui ennenkokemattoman akateemisen hyökkäyksen kohteeksi jossa se joutui taipumaan kun oli akateemikko itsekin, eikä halunnut menettää omaa uraansa. Allekirjoittaneella ei ole sitä pelkoa, kun eihän tässä muutenkaan ole ollut kuin voitettavaa.

Tarkoitus ei ole puhua yksinomaan itsestä, ja ottaa kaikkea kunniaa yksin, vaikka kiistatta isoimman työn olenkin tehnyt. Kyllä palstalaisillekin kuuluu se aivoriihen kunnia, ja luulen että nyt jos koskaan meidän kaikkien pitäisi alkaa lyömään rumpua, niin tämäkin palsta – me kaikki – nousisimme korkeammalle tapetille kuin osataan uskoakaan. Se että nämä tyypit on saatu jo hermostumaan on hyvä merkki.

ps, koetan skannata kuvat perään

Sori huono skannausjälki ja vielä enemmän pahoittelut siitä, että itse juttua ei nyt tähän hätään saa mahdutettua mukaan. sitä samaa jorinaahan se, ja kuvakin itsestä kierrättetty muissakin lehdissä. Oleellistahan on tämä hysteerinen reaktio aina kun muinaiskuninkaista alkaa puhumaan, aina menee joltain karvat pystyyn. Sitten tulee tätä tavaraa fantasiahistoriasta, hörhöilystä ja höpö-höpö –historiasta, identiteettikriisistä jne jne, jotka muuten ilahduttavan usein sitten leimautuvat esittäjäänsä asti. Mustamaalaus on aina kynnyksellä.

Ihan tässä panee tosissaan miettimään mikä tässä hommassa noin pelottaa? Kuten tuostakin lehtileikkeestä ilmenee, on asiaan vakavasti tarttuneet monen eri aikakauden oppineimmat tahot, mutta yleisasenne tuntuu olevan että fantasiaahan se. Ihan kuin historia mukamas voisi olla fantasiaa? Yksi syy varmasti että itsenäinen kuningaskunta olisi kansallista historiaa, kun taas älykkölaumamme on aina painottanut kansainvälisyyttä ja ulkomaan tuulia, ja nykyinen yhteiskunnallinen jännite heijastuu myös menneisyyteen ja sen tulkintaan. Jotain poliittista tämän on oltava, ja politiikan takia historiaa ei saa katsoa rehellisesti. On mielenkiintoista miten kuitenkin kaikki pitkän tutkijakaaren omaavat professorit ym kerta toisensa jälkeen päätyvät aina muinaiskuninkaita historiallisena faktana, kuka sitten avoimesti ja kuka varovaisemmin sanakääntein: martti Linna, Osmo Jussila, heikki Ylikangas, Jalmari Jaakkola, Matti Huurre… nimiä riittää.

Omasta puolestani esitän vaatimattoman kysymyksen; voidaanko ley-linjojen funktio, oli ne sitten mitä vaan, yhdistää korkeakulttuuriin eli kuningaskuntaan? Omasta mielestäni se on ehdottomasti loogisin valinta.

Jukkis kirjoitti: Oleellistahan on tämä hysteerinen reaktio aina kun muinaiskuninkaista alkaa puhumaan, aina menee joltain karvat pystyyn.

Se on varmin osoitus siitä, että olet oikeilla jäljillä. Ei täysin sepitteelliset tarinat ketään loukkaisi. Odotan vain sitä, että kirjoitukset Suomen muinaisesta kuningaskunnasta julistetaan vihapuheeksi. Jotainhan heidän on tehtävä, sillä tämä jos mikä on omiaan vaikeuttamaan käynnissä olevaa kansallisvaltion häivytystyötä.

Toisaalta olen hieman pettynyt meidän hermisläisten aikaansaannoksiin sikäli, että yhtään piiristämme julkaistua kirjaa ei tietääkseni ole vielä vaadittu poltettavaksi. Sehän se vasta olisi todellinen laadun sinetti!

Aikoinaan odotin, että Bockin perheen saaga olisi vähintään poistettu kirjaston valikoimista sen jälkeen kun selvisi, miten härskiä tekstiä se on. Mutta ei. Tilasivat päinvastoin lisää. Miten noloa.

No, ei auta kuin yrittää kovempaa.

Hip.

Se on ihan yx lysti mitä joku on pitänyt vuonna 1968 väärennettynä, koska Martti Linna teki 1984 samasta aiheesta lähdekriittisen tutkimuksen ja eikös se niin sanota, että uudempi aina korvaa vanhemman...?

Oon kuitenkin Narianin samaa mieltä siinä, että nyt on tullut tölväistyä jotakin itseään suurempaa. Yleensäkin se, että tälläinen kouluja käymätön mr nobody kuin minä, saan yliopistolta perääni päällystakkeja on ennenkuulumatonta tässä protokollassa. Nehän ei edes vilkaise meikäläisen tasoisiin ihmisiin edes nenänvarttaan pitkin, mutta nyt niiden pitää oikein kulkea perässä nuuskimassa tekosia, se kertoo että johonkin tosi arkaan tabuun on osuttu. Olenko tosiaan liian vaarallinen kulkemaan irrallani?
Ehkä siihen vaikuttaa myös julkisuus – tusina lehtijuttua – sillä toimittajat on hyviä haistamaan tulevia kohujuttuja eikä tästä varmaan olis enää pitkä matka kunnon kirjasotaan, jonka muinaiskunkku vois vielä nostattaa jos onnistus oleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin varmaan olis voinut käydäkin jos olisin kehdannut lähestyä tv-toimituksia.

Jännite kuitenkin lähtee todellisuudessa tästä historiattomuudesta, ja historioitsijoiden yleisasenteesta. Jos asenne on sellainen että kuningaspuheet on fantasiaa, ts. suuruudenhulluutta niin jostain se kielii. Ainakin jos ottaa huomioon että joka maalla noihin aikoihin oli jo kuningas ja se taisi olla valtajärjestelmänäkin ainoa tunnettu. Jostain syystä vaan suomessa ei saa näin olla, mutta kaikilla muilla kyllä se on itsestäänselvyys jolle vaan olkaa kohautetaan. Milloin tämä alistunut orjakansan mentaliteetti yleensä pääsi vallalle, että vain täysin järjestäytymätön ja vailla minkäänlaista hallintoa ollut maa on ollut ennen ulkopuolista valloittajaa. Sen sijaan että kysyisi onko tämä muinaiskunkkuilu suuruudenhullua fantasiaa, pitäisi osata mieluummin kysyä onko tämä nykylinjaus sitten jotain kurjuuden maksimointia?
Rehellisessä historiankirjoituksessa pitäisi osata kysyä oleellinen kysymys: jos ei rautakaudella kuningaskuntaa ollut, mutta se kumminkin oli järjestäytynyt yhteisömalli. niin mikä sitten oli hallinnon muoto?

Tällä kertaa on kuitenkin tunne että jos vaan jaksaa panna pökköä pesään, niin kyllä nuo torvet siitä hiljenee…

Tervehdys taas, Jukkis!

Ei saamasi huomio suinkaan johdu siitä että olisit osunut jotenkin oikeaan. Oikeat tieteilijät puuttuvat asiaan vain silloin kun joku hermeetikko esiintyy tieteellisyyden valepuvussa niin että on riski tavallisen kansan tulla harhautetuksi. Tuskin kukaan oikea tieteilijä esimerkiksi vaivautuu kommentoimaan hiidenkirnu- ja Nemesis-tarinoitasi, koska voidaan luottaa siihen että niitä ei oppimattominkaan kaduntallaaja ota vakavasti - kunhan jonkinlainen todellisuudentaju on kehittynyt.

Sen sijaan muinaiskuningas-tarinoihisi on syytä puuttua, koska ne saattavat johtaa ihmisiä harhaan: sinähän esität ne ikään kuin historiallisiin dokumentteihin perustuvana tietona. Tieteeseen perehtymättömällä kansalla ei ole käsitystä historiantutkimuksen menetelmistä (minkä sinun käytöksesi todistaa), ja heillä saattaa olla sellainen harhakäsitys, että jos joku on joskus kirjoittanut jotain paperille, tekstin sisällöstä tulee totta. Mutta oikeasti ei tule: tämän voi jokainen todentaa kirjoittamalla paperille "Minulla on kahdeksan kättä". Ei se muutu todellisuudeksi kirjoittamalla.

Eli niin kauan kuin väität että joidenkin saagojen maininnat tekevät Suomen kuninkaista historiallisesti totta, sinä raiskaat historiatieteen menetelmiä ja syyllistyt tieteen vääristelemiseen ja näennäistieteellisyyteen. Ja sellaiseen puuttuminen on aina paikallaan.

Tästä syystä olet saanut huomiota tieteilijöiltä.


P.S. Siinä olet oikeassa, että Suomessa/itämerensuomalaisilla on ollut kuninkaita jo yli 2 000 vuotta - sen osoittaa se, että sana "kuningas" edellyttää lainanantajakieleltä kantagermaanin tasoa. (HUOM! Muista ketjuista voit lukea uudestaan syyt sille, miksi sana on väkisinkin lainattu germaanista meille eikä päinvastoin.) Sanan perusteella ei voida kuitenkaan sanoa, millainen kuningas oli noin varhaisina aikoina - jo yleisen yhteiskunnallisen kehitystason huomioiden voidaan sanoa, ettei se vastannut keskiajan kuninkaita vaan oli todenäköisemmin jonkinlainen heimo/maakuntapäällikkö, mahdollisesti vapaiden isäntien käräjillä keskuudestaan valitsema (Ruotsin kuninkuuskin tuli perinnölliseksi vasta 1500-luvulla).

Kuningas-sanan vanhuus ei siis voi todistaa mitään korkeakulttuurista. Arkeologinen aineisto sen sijaan voisi, mutta sen perusteella ei mitään erityistä korkeakulttuuria ole täältä osoitettavissa.