Näissä asioissa usein törmää siihen samaan seinään kuin aina ennenkin joka johtuu arkeologian yleisstrategiasta. Pääsääntöisesti muinaistutkimus jakaantuu kahteen osioon; on tämä arkeologia jossa esineitä kaivetaan ja konservoidaan ja sitten on se antropologinen taso jossa mietitään ketkä niitä esineitä käytti, millaisissa olosuhteissa ja mitä varten. On siis kaivaja ja sit on se museon amanuenssi yrittämässä ymmärtää mitä sille kentältä lähetetään.
Ainoa vaan että meillä ei muinaistutkimuksessa ikinä olekaan ollut kuin tuo yksi taso. On vaan liuta tyyppejä jotka kaivaa, luetteloi, ja lopulta panee pahvilaatikossa hyllyyn ja joskus museoonkin. ja siellä sit yleisö haukkoo henkeensä . Mut kukaan ei koskaan eikä missään mieti mitä näitten(kin) aseitten takana on. Siitä keskustelunavauksesta ei saa kun sitä suurta hiljaisuutta. Miksi moinen asemäärä? Miksi ne keskittyy muutaman kartanon ympärille kaikki. Jos jotain sit virittää joku niin sieltä tulee ne samat kansakoulun bulkkihistoriat ja esimerkit ulkomailta. Ei sillä, ettenkö olis yksinäinen radikaali kun sanon et täällä on ollu itsenäinen armeijansa ts ritarikunta joka on vallannut elintilaa pohjoisesta vuosisatojen ajan. ja että on ollut joku soturiluokka ja jos on ollu soturiluokka, on ollut myös ruhtinaskin/kuningas joka niitä kaikkia on pyörittänyt jne. - ja se kaikki on tietenkin kiellettyä historiaa ja saa pelästyneitä katseita.
ja mä melkeen veikkaisin et kun ensimmäisiä kuvia näistä laukon aseista esiitellään niin jos niissä on miekkoja, ne on katkaistu ennen hautaanpanoa. Voin sanoa sen etukäteenkin eikä mua tuu hämmästyttään tulevat valokuvat.
