Vs: rautakauden ley-linjat ja 33.3 mitat

Hei minister of Electric ! Olisko sijaintimerkintää kurikan mäestä ?!

Tupa jonka emännän kanssa ostimme aikanaan, on rakennettu Kurikan käräjävuoresta lohkotujen pelekkookivien päälle. Kerrotaan että talon aikaisemmalle isännälle mitkään betonivalut ja muualta louhitut kivet eivät kelvanneet, vaan ne piti olla juuri Kurikan käräjävuoresta lohkottua aitoa punagraniittia. Äjijä menetti sodassa toisen kätensä, ennen sotaa toimi poliisina ja sodan jälkeen viljeli maata. Rakennuspuut haki viereisestä metsästä hevosella ja kaikki tukit kaatoi sekä lastasi ihan yksin, kenenkään apu ei kelvannut sillä niin "kädettömäksi" hän ei itseään tunnustanut. Kaulalla oli liina joka toimi apuvälineenä tukkien lastauksessa.

Koskenkorvalla Santavuoren läheisyydessä oleva Nuijasodan muistomerkki on louhittu myös Kurikan käräjävuorelta. Kivi vedettiin köysillä talvella 1919 paikkeilla satapäisen miesvoimin paikalleen.


Kuvan lähde: www02.oph.fi/etalukio/historia/autonomia/nuijasota.html

Koskenkorvan Kapalankankaalla taisteltiin yli 400 vuotta sitten verinen taistelu, joka päätti Nuijasodan. Sodassa taistelivat suomalaiset talonpojat Klaus Flemingin johtamia huoveja vastaan. Talonpojat olivat kyllästyneitä niin sanottuun linnaleiriin, joka tarkoitti sitä, että sotilaita hevosineen oli sijoitettuna talonpoikaistaloihin asumaan rauhankin aikana. Kapalankankaalla kaatui 2500 talonpoikaa ja Nuijasota päättyi talonpoikien tappioon. Linnaleiri kuitenkin loppui ja vihattu Klaus Flemingkin kuoli pian taistelun jälkeen.

Pohjalaiset olisivat halunneet pystyttää nuijamiehille patsaan jo 1800-luvulla. Tuolloin elettiin kuitenkin Venäjän vallan aikaa ja venäläisten mielestä kapinalliset riitapukarit eivät ansainneet muistomerkkiä. Vasta Suomen itsenäistyttyä muistomerkkihankkeesta tuli totta.

- Kurikan Käräjävuorelta löydettiin valtava kallionlohkare, joka vedettiin isossa reessä miesvoimin talven aikana Kurikasta tänne Koskenkorvalle, kertoo koskenkorvalainen, Ilmajoen opaskerhossa toimiva Antti Ala-Ilkka.

Lähde: yle.fi/uutiset/nuijamiesten_muistomerkki...skenkorvalle/5622435

Palaan noihin hyvin mielenkiintoisiin 6,66 linjoihin.

julsei kirjoitti: Hei minister of Electric ! Olisko sijaintimerkintää kurikan mäestä ?!

kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/p...&tool=siirra&lang=fi

Olkaapa hyvät

Sähköstä puheen ollen niin teoretisoisin, että nämä linjat voisivat jotenkin liittyä tähän sähköiseen universumiin, josta jukkis muistaa meitä muistuttaa. Jotenkin tämmöinen vino voimalinja voisi liittyä maapallon pyörimiseen ja sen pinnalla kulkeviin sähkövarauksiin, jotka nyt konsentroituvat tasaisin välein.

Onhan tiedossa että maapallo (-) ja ilmakehä (+) on kuin kondensaattori, jossa jännite-ero on satoja tuhansia voltteja. Varaus purkaantuu salamointeina, maanjäristyksin ja tietty pohjoisnapamme on jatkuvan protonipommituksen kohteena (+). Jospa tämä varauksen tasaantuminen käy myös näitä linjoja pitkin.

Nämä anionit/elektronit aiheuttavat positiivisia tuntemuksia, jotka muinainen luontoa herkemmin tarkkaillut ihminen on voinut havaita. Tällöin pyhät paikat sijoittuivat luonnollisesti näille linjoille. Kirkon maaomaisuushan on periytynyt pakanallisista kulttipaikoista, kun 1200-luvulla paavi valtuutti kirkon nämä omimaan.

Se että nämä linjat nyt sijaitsevat 6,66 km pakanallisen luvun etäisyydellä toisistaan lienee sattumaa. Ja täytyy tunnustaa, ettei se nyt aina niin eksaktisti näin mene. Eihän luontokaan voi olla niin täydellinen vaan anomalioita esiintyy. Olen näitä paljon mittaillut, mutta vaatisi varmaan exceliin syöttämistä ja yhtälön avulla sovittamista, jotta saisi keskimääräisen etäisyyden selville. Monin paikoin olen huomannut, että tämä on kuin väärän kokoinen peitto, joka sopii johonkin kartan kohtaan, mutta ei sitten peitä toista kohtaa luontevasti. Joissain paikoin 3,33 km sopisi myös etäisyydeksi.

Laitan varsinais suomen ja uudenmaan linjat tässä kun kerkeän.. Ja Tampesterin tiätysti!

Tutkailin pikasesti noita 6,66 linjoja ja niissä on huomattavissa kivijata paikkoja joita ne leikkaa. Kurikan Käräjävuoren linja menee Kurikan Pappilanmäen läpi jossa on kivijatoja ja kivipaaseja vieläkin nähtävissä Paulaharjun tien varrella lähes sadan metrin välein, vaikka alue on voimakkaasti rakennettu ja muokattu. Seuraava etappi on Viitalankylässä oleva "Pahkakallio", jossa on myös tien läheisyyteen puikulan muotoisia kiviä kasaantunut. Hassua muuten että mummani koti oli siinä mäessä...

Seuraava kohta on Kalajaisjärven päässä ja mahdollisesti osuu siinä hyvin lähellä olevaan Kalamoonliinoon kivijataan, joka on Hiivanaasen kivestä myös 6,66 km päässä. Läänin kokoisena kuva ei ole täysin tarkka, se voi hyvinkin mennä myös Kalajaisjärven 3,33 km pisteen. Useamman viivan kuvassa se on lähempänä Ilmajoen ja Jurvan lähellä olevan korkeimman kohdan, jossa oli aikoinaan saksalaisten sodan aikana rakentama "palotorni". Sakemannien käytössä se oli jossain muussa tarkoituksessa ja tiedä missä, mutta sodan jälkeen sitä käytettiin ennen lentovalvontaa palotornina. Sen lähettyvillä on myös Ilmajoen puolella jataa...

Vielä yksi kohta jossa linja näyttää menevän Tainuskylässä "kurjen kierrokselle" ja jossa julmetun suuri suo ylitetään pitkospuita pitkin. Alueella on "Kanala" nimisessä paikassa laavu ja yöpymispaikka ja sen läheisyydessä kivillä reunustettu selvästi rakennuksen kaltainen maakuoppa. Sen sanotaan olevan 1500-luvulta alueen ensimmäisien asukkaiden rakentamana... Harmittavasti minulla oli videota paikasta mutta en millään ilveellä muista, minne olen hukannut ne. Täytynee käydä uudestaan kuvaamassa paikka.

Seuraava Koskenkorvalla linja menee mielenkiintoisesti Hiivanaasen kivestä 33,3 km päässä olevan Jalasjärven Pappilanmäen ja Museomäen läheltä, jatkuen edelleen Tokerotien alkupäähän jossa on mielenkiintoinen kallio aina Seinäjoen tielle saakka ulottuvana ja Peräseinäjoen suuntaan jatkuvana. Pappilanmäestä menee 33,3 km kaari Sikakylään, taas Tokerotien varrella oleviin kivijatoihin ja siitä edelleen Pelekkoonmäkeen ja jatkuen Kiviharjuun jossa on Tammimetsä ja edelleen Honkakylään Peräseinäjoentien risteykseen. Kurikan suuntaan mennessä Tokerotiestä ensimmäisenä tulee Jokipiin tienristeyksen kohdalla ja linjan kohdalla jumalattoman suuri ja tasan tarkkaan neliskanttinen pöytäkivi. Siitä puolikilsaa eteenpäin tulee Valkaman muinaishauta alue ja jossa on useampikin pyramiidikivi. Valkaman kohdalla linja erkaantuu kolmostiestä ja edelleen Oppaanmäkeä kohden edetessä tietä pitkin sen kummankin puolin voi pongata lisää pyramiidikiviä. Linja ylittää Santavuoren historiallisen nuijasodan taistelutantereet, mutta yllätys yllätys, näyttää siltä että linja leikkaa ainakin läheltä aikaisemmin laittamani Nuijasodan muistomerkkikiveä... Siitä se jatkuu muinaisen Nenättömänkylän vanhan asujaimiston yli Jurvantien vieressä olevaan "Palokankaan kahteen kiveen" ja edelleen Kaatajan ja Mansikkavuoren välillä olevaan Virkiänkallion kivijatoihin, josta on Hiivanaasen kiveen 4,29 km. Rahaan...aston nevan ylitettyään linja jatkuu kotitaloni, nykyään edesmenneen veljeni akan omistaman metsäsaran yli edelleen Sikavuorelle ja Saarnakiveä sekä sen läheisyydessä olevia muinaishautoja kohden. Ylittää Ritarin hautamaan Kettukiven suuntaan ja läheltä Kusinevan muinaishautaa... Jurvasta tuleva tie yhtyy Laihian Kylänpäässä kolmostiehen, linja menee Rokanmaannevan kohdalla olevan tien risteyksen yli. Risteyksessä on muinaishautoja ja siitä saakka Vaasan suuntaan saakin laskea kaharen kären sormin linjan alle jäävät muinaishaudat.

Kolmannen linjan voi hyvinkin sanoa lähtevän Pelekkoonmäestä tai ainakin hyvin läheltä sitä... Siellä on muuten tupa myynnis ja jos joku tykkää kivikehästä puutarhassa, niin sellainenkin sieltä on. Hiivanaasen kivestä Pelekkoonmäkeen on 33,3 km, Laihian kirkkoon 61,5 km. Ilmajoella se menee taas esi-isieni asumusten eli "Kauppilan" vainioiden yli kohti Peräkylän ja Ooperin muinaishautoja ja kivijatoja...

Niin näiden linjojen tutkimiseen voi käyttää yhden ihmisiän. Olen joitain näistä seuraillut maastossa ja on paikoin mielenkiintoisia luonnon muotoumia, kuten haljenneita kallioita, kuin veitsellä suoraan leikattuja.. linjan suuntaisia harjujonoja etc. Myös jotkin linnavuoret osuvat linjoille, jolloin epäilys herää, että puolustuksellisen tarkoituksen ohella ne ovat olleet temppeleitä/palvontapaikkoja. Ja nämä kivijadat ja paadet joista mainitsit kuuluvat kuvaan, sillä muinainen ihminen on näitä varmaan siten merkkaillut.

No nämä on vielä hakusessa, joten laitan näitä tänne keskeneräisenä niin voitte parannella ja täsmentää näitä, kun en voi kaikkeen niin syvällisesti perehtyä. Uusien asioiden edessä on homma aina vähän hakusessa, mutta hiljaa hyvä tulee, kuten Jukkis sanoi niin ihmetellään näitä nyt tässä syksyn pimenevissä illoissa..

Mun täytyy sanoa että nuo saksalaiset sivut on tosi opettavaisia. Todella harmillista että niitä ei silloin ollut olemassa, kun muinaiskunkkua väänsin, sillä niiden info olisi antanut syvyyttä ihan eri tavalla. Muistan kyllä googlanneeni nimeä Kurt Gerlach eikä tullut yhtään osumaa. Nyt tämä aihepiiri on näemmä taas nostamassa päätään. ja mikä ettei nostaisi.

Tässä maaperän geometriassa on kyse euroopan muinaisesta kulttuuriperinnöstä. Jostakin joka on alkanut jo ammoin, kenties jo megaliittikaudella – pronssikaudella varmasti – ja joka koki viimeisen leimahduksensa keskiajan ”pimeinä vuosisatoina”. Silloin kun Rooma oli romahtanut, hunnit kaikonneet mutta kristinusko vasta aloitti vaivalloisen kapuamisensa kohti pohjoista. Silloin tämä euroopan muinainen mutta tuntematon kulttuurivirtaus koki viimeisen renessanssinssa.

Mikä oli se kulttuurinen virtaus joka näitä teki – siitä ei ole jäänyt jälkeäkään. Mentiinkin aina 1500-luvun lopulle, ennen kuin yksittäiset muinaistutkijat – antikvaarit – alkoivat näitä huomaamaan. Esoteeristen seurojen aikakaudella, viktoriaanisella 1800-luvulla, näitä yritettiin myös tutkia mutta homma kaatui yli-yrittämiseen. siis samaan mihin muodissa ollut egyptologiakin, jutut meni vaan liian hörhöiksi.
Voi sanoa että vasta 1920-luvulla Alfred Watkins räjäytti pankin. Maailmansotien välissä oli näitä ley-kerhoja ja geomantia-seuroja joista jotkut teki hyvää työtä. Geomantiaa tämä onkin, euroopan muinaisuuden tutkimista.

Nykyisin näitä tekee yksittäiset ihmiset siellä täällä; Britteinsaarilla tottakai monikin, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa, Norjassa, Venäjällä…mekin täällä suomessa.

Ongelmana vaan minkä super-electric kiteytti; ei meillä elinaika piisaa kun saada pieni palanen esiin isosta kokonaisuudesta. Tässä voi olla takana jopa tuhansia vuosia tehty rakennelma, kokonainen systeemi joka saattaa olla euroopan kokoinen, mutta tuskin mikään yhtenäisjärjestelmä vaan paikallista eroavaisuutta on. Iso ja kompleksinen juttu.