Hiivanaisenkivet

Hehän on selkeesti Killin ja Nallin perillisiä :silly:

Onhan tää kuitenkin hauskaa hommaa. Mulla jäi vähän alle 6.66km kun aloin mittaileen kaikkee muutakin - lähinnä 5.6-5.9km etäisyyksille. ekana vissiin toi rekisteröity muinaishauta, tokana tollanen mesta kun kalliohaudanmäki, kolmantena hautamäki (jossa on joku muistomerkkikin, mikä lienee?). Sitten osutaankin jo kunnan rajapyykkiin, äijänpeltoon ja viimein hautaniemeen, joka voi olla kyllä talonasukkaankin nimi, etten sillä. Muodostaa tollasen ringin ja olikin kiva havaita että ympyrään osuu tollanenkin kun kultaisenringinneva. Tuli vaan mieleen...

Kovin on vaikuttava Anteron piirtämä Hiivanaisen kivien kartta. Kovasti tutulta se näyttää tarkastellessa, vaikkei ihan saakkaan kiinni, mitä se oikein on. Paljon tutunkaltaisia elementtejä siinä kuitenkin on: kivirivit, goottilaiset katedraalin laivat, irlantailaisten munkkien kiviluostarit, monenlaista tulee mieleen.

Ennen kaikkea tulee mieleen, että jos jotakin tehtiin, niin se oli tehtävä suoraan maahan ja maan elementtejä siirtelemällä ja asettelemalla, joka järjestelemällä rakenteiden myötä suoraan maan energioita tai sitten kosmisten energioiden ja vaikutusten ottamiseksi vastaan maan päälle. Siitä olen kutakuinkin varma, että pelkästään joidenkin tapahtumien tai suuntein osoittamiseksi noita kivijonoja ja muita ratenteita ei ole tehty, vaan kyllä ne on laitettu paikoilleen joiden energioiden mukaan tai niiden vahvistamiseksi.

Tulee mieleen, mitä Steiner sanoi ihmisen muistin kehittymisestä. Nykyistä älyllistä muistia vanhempi on rytminen muisti ja sitä vanhempi lokaalinen muisti. Se tarkoittaa, että jos jossain kohdassa maan päällä oli tapahtunut jotain mainittavaa, siihen laitettiin muistiksi muistomerkki. Maa itse säilytti muistot, mutta merkki näytti, mitä muistoja missäkin oli.

Tarkat mitat maastossa ovat yksi juttu, jota on vaikea ymmärtää, mutta sen sijaan esimerkiksi Hiivanaisen kivien paikkojen pienet poikkeamat täysin suorista linjoista tai kaarista saattavat selittyä sillä, että kiviä ei ole pantu paikoilleen mittanauhan mukaan, vaan energeettisesti kokeilemalla, tunnustelemalla, että tuossa se on. Paikalliset energiat voivat hieman muuttaa kosmisten suurten linjojen paikkoja.

Vielä onkin jäänyt kertomatta, että emännän kanssa käytiin pari viikkoa sitten vilkaisemassa Rapolanharjun vierellä olevaa Hirvikallion kuppikiveä. Siinä oli kuppien päälinjan suuntaisesti oikein selvä ja voimakas energiavirtaus, jota tsekkasin parisenkymmentä metriä kumpaankin suuntaan, olisiko nyt ollut suunnilleen pohjois-koillisesta etelä-lounaaseen.

Hirvikallio kuuluu osaan ”ley-linja –kartat” sillä kupit on samansuuntaiset kuin muinaiskunkku-kirjan porvoo-lauhanvuori –akseli.

vaan palataanpa pääruokaan. minullahan on teoria. tai siis, minullahan on teoria lähes kaikkeen, mutta tällä kertaa tähän hiivanaisen arvoitukseen.

1.Kyseessä on kivinen rakennelma jonka on rakennuttanut siviilisaatio yksi. Jotkut sanovat sitä megaliittikulttuuriksi. Tämä holoseenikaudella vaikuttanut kulttuuri lienee maailman vanhin korkeakulttuuri.
Olen tästä aiheesta puhunut alan mestarin Ridderin kanssa, ja mietitty miksi jätinkirkkokulttuuri loppuu eteläpohjanmaalle. Ei välttämättä lopu, koska jätinkirkkojen rakentajat, em. siviilisaatio yksi, oli rannikkokulttuuri, mutta mehän emme tiedä rannansiirtymää. Tämä pieni megaliittirykelmä kuitenkin kielii, että se menee eteläisellä pohjanmaalla paljon enemmän sisämaassa kuin pohjoispohjanmaalla.

2.Rautakaudella, eli tuhansia vuosia myöhemmin, sitä on pidetty palvontapaikkana, ja sana uhrilehto kuvastanee paikan hegemoniaa.

3.Paikka on hylätty seudun kristillistyessä joskus rautakauden/keskiajan taitteessa, ja ollut oman onnensa nojassa tuhannen vuotta.

Vaan voiko tämän todistaa? Koetin katsoa hiivanaisesta mittoja, ylläolevat eivät välttämättä ole mitään, vaan ihan tällä omalla systeemillä. Mitään 33-mittoja ei hiivanaisesta tullut esiin, joten päättelin, että paikkaa ei ole kristillistetty, vaan hylätty. Vaan missä on sitten se kilpaileva kristillinen paikka? Aikani navigoituani, rupesi mitat jotenkin stemmaamaan viereisen nopankylän suuntaan. Teoria sanoo, että tähän olisi pykätty kappeli joka on jättänyt hiivanaisenkivet sitten paitsioon, poislukien rahvaan omaehtoista palvontaa aina uskonpuhdistykseen saakka– vanhoja tapojahan on lähes toivoton kitkeä.
Meni ihan suu auki kun vaivalla sain navigoitua oikeaa kohtaa, ja yllättäen siinä lukikin rukoushuone. No penteles, heti vaan mittaa sen päälle ja sitten vaan mittaamaan uudelleen Kauhajoen kirkkoon. naks ja naks. 33,3 km. Heti perään Jalasjärven kirkkoon sama homma, mutta liian pitkä välimatka. Voisiko Jalasjärven kirkko olla alkujaan pohjoisempana? Uskomaton tuuri taas jatkui. oikeassa 33.3km päässä oli mäki jonka nimi oli Vanhankirkonmäki.
Olisi vielä tuo Isokyrössä oleva hautausmaa jonne niinikään Nopankylän rukoushuoneesta olisi 33.3 km matkaa, mutten sano siihen mitään. En tunne seutua yhtään enkä ainakaan tässä vaiheessa osaa erotella vanhoja ja uusia kirkkoja ja hautausmaita toisistaan. Toisaalta, jos se paljastuu vanhaksi hautausmaaksi, on siinä ollut silloin varhainen kappelikin.

Seinäjoki ja Nurmo jäivät kysymysmerkeiksi, mutta ainakin Nopankylän rukouhuone oli tärkeä palapelin osanen tässä kaikessa.

Tuossa kuviossa Laitilanloukolla aina kaatajaan asti on runsaasti isoja kiviä ja kiviröykkiöitä. Löysin mielenkiintoisen ruostuneen kiven Kaatajasta, siellä on lähes täydellisen munan muotoisia pyöreitä kiviä kukkapenkin reunoille. Tällä löytämälläni kivellä saan lähes 1,5 V sähköjännitteen mangesiumin kanssa. Kivi oli halki ja lähetin sen Hietalan Satulle GTK:lle tutkittavaksi ja samalla laitoin muutaman muun murikan mukaan samalta paikalta. Yllätys oli että yksi kivistä oli peräisin tulivuoresta ja toinen osittautui raudan valmistuksessa syntyneeksi kuonaksi. Kaatajan nimi on tullut siitä, että se kaataa sateen ja ukkosen joko Nopankylän tai Koskenkorvan puolelle. Muistaisin että siellä oli erikoinen etappikivi jossain kohtaa ja tarina liittyen siihen. En vain muista enää sitä, hatara muistikuva on että kivi oli joko levähdyspaikka tai sitten sitä kartettiin ku ruttoa...

Tähän väliin tuli mieleen pieni tarina Pojanluomalaisesta vanhasta pojasta joka lähti Noppaan naisiin polkupyörällä tanko suorana. Matkalla kun oli töyssyjä ja nimismiehen kiharoita niin housuunhan siinä tuli. Vanhapoika pyshtyi ja käänsi pyörän ympäri ja polki kotiinsa takaisin tuumaten, - mitäs minä enää matkaa jatkan kun kaikki tuli jo. Nojoo...

Nopankylän rukoushuone on muistaakseni rakennettu 1940 - 1950 luvulla ja syynä siihen oli se, että vanha seurojen pitopaikka tuhoutui tulipalossa. Äitini mukaan Huissilta oli tullut pärinäpoikia ja sussuja, nämä olivat sytyttäneet nuotion keskelle lattiaa ja pöhönäs pörränneet moottoripyörillään sitten sen ympärillä.

Väki tapasi kokoontua tässä Toimelan nuorisoseuran talossa, joka oli nuorisoseuraliikkeen perustamisen jälkeen kolmanneksi vanhin seura Suomessa. Kylässä oli jopa oma uskonto, jonka jäsen sai syntinsä anteeksi jo eläessään. Uskonto tuli Samuli Paulaharjun kahden veljen mukana Kurikan Kampinkylästä ja sitä kutsuttiin Lohiluomalaisuudeksi joka edelleen perustui Paavo Ruotsalaisen herätysliikkeeseen. 1869 kylän kotiteollisuus perustui hevosajokalujen ja rekien valmistukseen ja se nousi Suomen suurimaksi ajokalujen tuotannoksi. Paulaharjun veljekset kutsuttiin kylään maalaamaan ajokaluja, koska olivat taitavia siinä ja tuotanto oli runsasta. Kertoohan se jo tuotannon mittakaavasta kun kiesejä laitettiin markkinoille vietäessä yhden hevosen perään viidestä kahdeksaan ja "kurikkalaasten junan" pituus oli yli kaksikilometriä pitkä vietäessä niitä Vaasaan mettumaarian markkinoille myyntiin. Jossain vaiheessa uskonto äityi niin vakavaksi, että siihen uskovat karkoitettiin kylästä pois ja nämä olivat siirtyneet harjoittamaan sitä Mustasaaren suunnalle. - Paappani oli vielä kloppi kun olivat toisten kloppien kanssa katsoneet Toimelan ikkunan takaa, kun seurat oli päättyneet ja alkoi ryskeet. Koska synnit sai anteeksi jo eläessään, väki tietenkin "hyppi aisan yli" ja "sosialisoi" niin oman kuin muidenkin puolisot ja sitä menoa muut kyläläiset voimakkasti paheksui.

Tuotakin olen pohtinut onko "pelloksi raivaamisella" lopulta muut syyt... Kylässä moni kuuluu SLEY haaraan luterilaisen kirkon sisällä ja he myös ylläpitävät rukoushuonetta. Meiltäkin keräsivät muutaman euron jäsenmaksua Mukkalan vanhan isännän vielä eläessä. Toinen uskovaisten joukko on helluntailaisuus ja tältä suunnalta tuho kävi... No joka tapauksessa paikalla on mielenkiintoista merkitystä kunnallispolitiikasta jopa valtakunnan tasolle asti. Aina joku juoru tarttuu korvaan ja kylällä on kerrottu edellisen eduskuntavaalien aikana erään ministeriksi yltäneen "löydön" saaneen Hiivanaisen alueen "puukaupoilla" mukavasti apua vaalityöhön. Tämän jälkeen paikka vaihtoikin omistajaa ja muistaakseni sitä kautta päätyi nykyiselle omistajalle joka panikin sitten kerralla "haisoon". Tässäkin on vielä melkoisen ruma tarina syntynyt, mutta juorut jääköön nyt tähän. Ehkäpä pyhään alueeseen koskeminen painaa lopulta hartiat kasaan... tai sitten uusi onni toisaalla saa kukat kukkimaan.

Rukouhuoneen takana parinsadan metrin päässä on yhden sakaran merkkikivi. Nopankylän koulu on rakennettu rinteeseen ja sekin on yksi Suomen vanhinpia kouluja, muistaakseni Ilmajoella toinen tai kolmas opinahjo Herralan koulun ollessa vanhin. Toimela sijaitsi koulun yläpuolella olevassa mäessä, nykyisin paikalla on kolme omakotitaloa peräkanaa. Mielenkiintoista paikassa on se että Huissilta 7 km päästä alkaa "Pitkänmäentie" ja vaikka matkalla on muutama notkahdus, se päättyy tähän mäkeen. Ennen nykyistä valtatietä, tie on kulkenut Orisbergin kautta Vaasaan.

Seinäjokea en ole noteerannut koskaan oikein minään, vaikka nykyisin onkin maakunnan "imukuppi". Ennen se oli "sudenvitunloukko" eli "hävyttömänperä" Ilmajoen emäkirkon kaukaisena kyläpahasena ja vasta rautatien myötä sen merkitys alkoi kasvamaan. Törnävä eli Östermyra oli 1700-luvun lopulla Ruotsista tulleen kauppiaan ja laivanvarustaja Falanderin aikaansaannos. Hyvin kaunis kirkko on alunperin ollut ruutitehdas. Nurmon kirkko on kuuluisan kirkonrakentaja Hakolan aloittama ja hänen poikansa loppuun tekemä. Hakolan kirkossa kuten Kuortaneen kirkossa on sellainen erikoisuus kattorakenteissa, että tänä päivänäkään ei tiedetä miten se on rakennettu. Jos yhdenkin osan otat pois niin rakennelma sortuu. Hakolan oletetaan saaneen oppinsa rannikon laivatelakoilla, jossa rakennettiin 1500-luvulta alkaen lähes kaikki euroopan laivat. Nurmon kirkon paikka on myös mietityttänyt, kirkkomitta tulee Isostakyröstä Ylistaron komiankirkon läpi mutta päättyy reippaasti ennen kirkkoa pellolle...

Jos ajatellaan että leylinja jatkuu Nurmon kirkon läpi, seuraavana tuleekin emännän veljen talo jonka tontin nurkalta linja menee "mehiläismies" Korpelan mehiläispönttöjen ja talon läpi. Mielenkiintoista siinä on se, että Lauhavuoresta tuleva linja Isonkyrön vanhallekirkolle menee tämän samaisen miehen mökkinä olevan kotitalon läheltä ja jossa niitä mehiläispönttöjä vasta onkin...

Joo, en tarkoittanutkaan että ko. rukoushuone olisi jostain aikojen alusta, jos joku niin luuli. Lähinnä kai pohdin ääneen, että jos ja kun nenätön on jonkinsortin uhrilehto, niin jossain se väki on asustanutkin, joka siellä on peijaisia pitänyt. Eikä siinä mitään kummaa, nuo seuduthan on rautakautista tiheää asutusta, ja kai se on niin, että kun rautakaudella on pellot raivattu, on asutus pysynyt siinä sitkeästi.

Tuo modernin rukoushuoneen osuminen kirkkomitoille tapahtuu ilmiöllä, jota itse kutsun ”teisko-ilmiöksi”. Se tarkoittaa että mäellä on aikanaan ollut jo rautakaudella merkitystä, ja sen maisemallinen sijainti on kuin luonnostaan bileidenpitopaikka. Maaperäkin tapaa tamppaantua sellaiseksi, ettei siinä kasva kun ruoho. Siitä tulee sellainen että siihen kuuluu sakraalia luonnostaan. Joten ensimmäinen kirkkoisäkin näkee heti, että tuossapa oiva katolinen kappelinpaikka. Potkii vaan kalmistokivet tieltään.
Eikä mitään väliä kuinka paljon kylät särkee tulipalot, kasakat tai niistä tulee kymmeniksi – jopa sadoiksi vuosiksi – verohylkyjä, tai paikkaa kavahdetaan miespolvien ajan ruton ym takia. Ne jotka tulee takaisin (ilmaisten peltojen takia?) näkee heti että tossapa oiva paikka luterilaiselle kirkolle. Tässä tapauksessa tietenkin vapaakirkolle. Se on se mäki, joka on semmoinen, että siihen tekee vaistomaisesti sakraalirakennuksen – se ikään kun kuuluu siihen.

Täällä tampereellakin, tossa raholan kupeessa on sellainen synkkä puisto, ja joka kerta kun meen sen ohi, oon sitä mieltä että se on kun luotu hautausmaaksi. Tohon mäelle pykään kappelin ja tolle ylänteelle tulee rikkaiden haudat, esitelmöin. mutta eihän siinä ole hautuumaata, vaikka siinä kuuluis olla. Se on vaan sen näköinen, että on vääryys ettei siinä ole. Erikoista että seudulla on ollut kristinuskoa Gaddin kappelin myötä jo 700 vuotta, ja kukaan ei voi sanoa, etteikö siinä aikanaan olis voinu olla hautausmaa, vaikka mitään perimätietoa ei olekaan.