Vielä yksi paikka ennenkuin päästään hakemaan viinatopeskaa Tervajoen Salen mittarilta. Hinta oli euro kahareksan senttiä ja lähes tyhjään tankkiin vajaa kymmenen litraa oikeaa topeskaa ja loppu vajaa viisikymmentä litraa kasivitosta, ja kärry kulkee kuin unelma. Ei hierrä ei kierrä ja on mukava pitää ja päästää. Kakstuhat luvun alun Opelixi kulkee sillä hyvääsesti, flexifuel tarra vain takapaksiin ja taas mennään. Ironista on se, että 33,3 mitta tulee tuon mittarin vieressä olevaan korkeaan mainostolppaan. Lähellä parin kolmensadan metrin päässä Tervajoki laskee Kyrönjokeen Köpingissä heti Hiirikosken alapuolelta. Mitään muuta kiintopistettä en kylästä löytänyt mihin mitta olisi osunut, ellei lukuun oteta Rinta-Joupin ja asematien välissä olevaa punaista latoa ja Hacmannin tehtaanmyymälän katolla ollutta fyrryä.
Yks tuttu tapasi hokea aina vitsinä "- Ei naarata, ei naarata sano savolaisukko, ku akka veneestä tippu". Naarajoen kohdalla käännytään Orisbergin ja Laihian väliseltä tieltä Jussilantielle. Matkan varrella on ohitettu muutama kivikasa joita kartalta katsoen muinaishaudoiksi on merkitty. Lisää niitä on edessäpäin, mutta ajetaan mistä kohtaa hyvänsä "ihimisten ilimoolle" valtatien ääreen, isoja talon kokoisia murkuloita on lähes joka pellonkulumas matkanvarrella. Vanha tiestö on siitä hankala muualla asuvalle, että joka kerta sitä menee sokkona solmuun ja aina kääntyy väärästä risteyksestä. Emännän pitää käskeä kaivamaan nokialaanen esiin ja hakemaan satelliisita suuntima, pianko pitää kääntyä vai mentiinkö jo ohi. Viiden kilometrin matkalle tuloo äkkiä 20 kilometriä lisämatkaa.
Allistenmäki N 6989829 E 255460
Hiivanaasen kivi - Allistenmäki 28,7 km.
Korjaus: Jäi vaivaamaan tulikohan oikea kohta ja koordinaatit, reitti täytyi ajaa uudelleen että oikea kohta löytyi jossa kävin aikaisemmin kuvaamassa. Paikka on nimeltään
Haapamäki N 6992801 E 255416
ja sen vieressä on Murto. Matkaa tien vieressä olevaan isoon kiveen Hiivanaasen kiveltä on 30,7 km.
Ensimmäinen kuva on Allistenmäen kohdalta, jonka kohdassa näkyy Tervajoen suunnasta ajettaessa oikealla puolella oleva "pättäre" ja pellolla oleva valtava murikka. Hankin kuvaamista varten uuden Meego teleffoonin, jossa jatkossa kuviin saa tallentumaan myös paikkakoordinaatit ja kunhan "vanha koira" oppisi vielä käyttämäänkin sitä.
Jussilantie vie Tervajoen asemalle ja vaikka tie on käytännössä suora, vielä silläkin voi loppupäässä päätyä täysin Hevonvit.. siis koskelle. Loppupäässä tie haarautuu Ritaalaan ja Jussilantie tekee äkkimutkan ylittäessään Naarajoen toiselle puolelle. Viimeisen kivijatan kohdalla pistää silmään tien vierellä oleva isoo murikka. Pusikon takaa näkyykin maassa makaavia kiviä vahvan sammaleen alta.
Kivi puskan takana piilossa kun tullaan Orisbergin suunnalta.
Harvennetussa metsässä kumpuilee sammalien alla, aika, lumi, pakkanen ja routa ovat kaatanut pystypäät maatavasten makaamaan.
Sammalien peittämistä kivistä on hankala hahmottaa kivijatoja ja minne linja osittaa. Suunta on myös täällä luoteeseen auringon laskusuunnan mukaan.
Isompia kiviä näkyy peräkanaa peremmällä sammalkuoren alta:
Kun tien vieressä oleva kivi on puolessa välissä metsikköä, toinen suuri murkikka on alkupäässä alueen toisella puolella:
Tien toisella puolella Tervajoen suuntaan on Murrontie ja kaikkihan tietää ja tuntee maineekkaan Murron... No ainakin Suomenhevosta harrastavat tietävät mikä hevoonen Murto oli. Soli aikansa paras, jopa maailman tasolla ainutlaatuinen ja nopea juoksija. Suomenhevosen tulisieluinen jalostuksen apostoli Matti Takala sanoi kerran maatalousnäyttelyssä, kun työhevonen oli saanut näyttelyssä ensimmäisen palkinnon ja Murto toisen, -"Sonta ja kulta vierekkäin, sonta voitti".
Harmittavasti sonta on nykyisin jäänyt lähes kokonaan häviölle ja on nykyisin hyvin harvinainen Suomenhevosissa Murron jälkeläisten pitäessä ykkössijaa. Joka tapauksessa tien toisellekkin puolelle on ajautunut muutama murkula.