Hiivanaisenkivet

Kun Hiivanaasen kiveltä vedetään viiva Orisbergin katranoon, jossa kaikki kuuluisimmat Suomalaiset taiteilijat Gallen-Gallelasta Sibeliukseen tapasivat aikoinaan kesäpäiviään viettää, viiva osuu puolenkirkkomitan 16,65 km kohdalla Ooperiin ja siellä olevaan kivijataan. Nopankylästä matka sinne alkaa kylätalon nurkalta häjyä ja mutkaista hietatietä pitkin ja joka on koko 7 kilometrin matkan lähes kokonaan alamäkeä. Tien nimi "Pitkänmäentie" jo kertoo yhteen suuntaan on ylämäkeä ja toiseen pelkkää alamäkeä. Jatkuvaa nousua tai mitenpäin vain, laskua on silti vaivaiset 65 metriä.

Kuukkelikartta Hiivanaasen kivet ja heksagrammi

Tie päättyy Huissilla Koskenristillä ja vasemmalle käännytään Tampere Vaasatielle, ajetaan palanmatkaa niin tulee Tervahaminan mäki aakeen laakeen jälkeen. Ei mennä kuitenkaan Tervahaminan mäkeä ylös vaan käännytään oikealle Orisbergiin menevälle tielle. Alkumatkasta asfaltoitua tietä on mukava päästellä ja matkan varrella näkee melkoisen ja komian kivilinnankin, jossa tuvan rakennusmateriaalina ja maisemointiin ei ole kiviä säästelty. Vähän enne Ilmajoen viimeistä hietaharjua asfalttitie päättyy, vasemmalla puolella on Ollinjärvi joka vilahtaa ajettaessa Visaharjun kapeaan kouruun.

Visaharju tuli kuuluisaksi siitä että se oli alkuunsa yhden miehen sota virastopellejä vastaan, jotka halusivat sen tasoittaa maantien pohjaksi. Edelleen kansanliikkeille olisi paikkansa ennen koko Suomen tasaamista kansainvälisille tiekartoille. Visaharjun jälkeen alkaa olemaan ensimmäisiä muinaishautoja, maantie mutkittelee historiallisena hietatienä. Ooperissa on hiekanotto paikkoja ja vedellä täyttyneitä monttoja, ruostuvia ja hylättyjä koneita, hullujussia ja hietaseuloja. Aikoinaan piti pitää kiirettä jos sattui ajamaan hietaa hakeneen hiekka-auton edellä, nämä päästelivät satasen nopeuttaa takapuskurissa kiinni. Sitä varmemmin jos edellä ajava vielä hidasteli ihailemaan maisemia.



Ooperin jälkeen alkaa ensimmäisiä kivijatoja näkymään ja suuria murikoita olenmaan tien varsilla.



Useissa paikoissa jossa kivijatoja esiintyy, ensimmäisenä pistää silmään isoo murikka, pääkivi halliten ympäristöä.



Metsässä tai aukkopaikalla kivet on ryppäissä ja makaavat. Todennäköisesti pitkuliaiset hiidenkivet ovat joskus muinoin värähdelleet taivasta kohden. Aika, routa, talvi ja lumi, kevät sekä pehmennyt maa ja syyssateet sekä lopulta ihminen ovat ajanmyötä saattaneet kivet lepäämään vaakatasossa.



Kivilinjoja on kuitenkin, osa on näkyvissä ja osan päälle on kasvanut paksut sammaleet:



Metsän alle kivilinjat piiloutuu pois silmistä.



Ukon akan Raunin puu, pihlaja kasvaa runsaslukuisesti kivien lähettyvillä ja kuulemma on ainut puulaji, johon ei salama iske:



Sammaloituneita kivikehiä metsän siimeksessä.

Ooperista jatketaan seuraavaan pysädyspaikkaan joka on Etelä-Pohjanmaan ainut aateliskartano Orisberg. Museoviraston sivulla Orisbergistä kerrotaan seuraavasti:

"Orisberg on Pohjanmaan ensimmäinen, 1600-luvun lopulla perustettu rautaruukki. 1800-luvun ruukkiyhdyskunta ruukinkartanoineen ja kirkkoineen on poikkeuksellisen hyvin säilynyt.

Ruukinalue on rakentunut Kotilammen rannoille. Ruukinalueen keskeisiä elementtejä ovat ruukinkartano talousrakennuksineen, ruukinkadun varrella sijaitsevat seppien asuinrakennukset sekä ruukin kirkko kellotapuleineen ja kouluineen. Orismalanjoen rannoilla on säilynyt 250 vuotta kestäneeseen raudanjalostustoimintaan liittyneitä rakennuksia, rakenteita ja raunioita.

Ruukinkartanon päärakennus on kolmikerroksinen, poikkipäätyinen 1700-luvun kustavilaiseen kartanoperinteeseen sitoutuva rapattu tiilirakennus. Huonejako ja pääosa interiööreistä on säilynyt rakentamisaikaisessa asussa. Ruukinpuiston ainutlaatuisia yksityiskohtia ovat uusklassilliset, C.L. Engelin suunnittelemat kahdeksankulmainen puukirkko ja Kotilammen pienessä niemekkeessä oleva doorilaisten pylväiden muodostama avoin temppelipäätyinen kellotapuli."



Orisbergin kuten myös pohjoisempana olevassa Oravaisten Kimon rautaruukissa työskenteli aikoinaan runsaasti Belgiasta tulleita vallooniseppiä . Alkujansa rauta nostettiin suo-ja järvimalmina, josta läheinen järvikin on syntynyt. Malmia ei kuitenkaan riittänyt tarpeeksi joten sitä alettiin tuomaan Ruotsin kaivoksista jalostettavaksi. Myös parinkymmenen kilometrin päässä olevassa "Könnin teknologiakylässä" käytettiin mm. tornikellojen valmistamiseen Orisbergissa taottuja metalleja.



Orisbergin kappelin ja kellotapulin on suunnitellut arkkitehti C.L.Engel ja jonka elämäntyö on paremminkin ollut Helsingin rakennusten piirtelyssä.



Kappelin pääty ja sisäänkäynti. Kappeli on rakennettu 1831.



Kellotapuli jonka katonrajassa on kaksi kelloa.



Orisbergin kartano näkyy lahden yli vastarannalla. Orisbergissä ovat usein vierailleet kirjailija Arvid Järnefelt ja säveltäjämestari Jean Sibelius . Sibeliuksen kerrotaan vaihtaneen kihlasormukset Ainonsa kanssa Orisbergin kellotapulin luona ehtookellojen soidessa. Kun Suomessa ei vielä ollut kouluja, varakkaat lähettivät pitkienkin matkojen päästä mukulansa Orisbergin kartanon kouluun. Myös Kekkonen oli innokas Orisbergissa vierailija ja jossa hän rentoutui ja metsästi. Vanhat miehet kertoivat että kun Kekkonen tuli kylään, kartanon kaikki naisväki nuorista vanhoihin, oli siksi aikaa poistuttava ja mentävä koteihinsa. - "Kas, Kekkonen metsästi muutakin kuin riistaa".



Kappelin vieressä on Orisbergin hautausmaa, jossa on kivipaasien lisäksi runsaasti seppien takomia rautaristejä.



Hautausmaalle on seppien ja kyläläisten lisäksi haudattuna Orisbergin kartanon herroja. Wikipedian mukaan Orisbergin historian kukoistus alkoi vuonna 1783, kun ruukin osti värmlantilainen vuorimies Bengt Magnus Björkman, joka samana vuonna hankki omistukseensa myös Fiskarsin ruukin. Haminan rauhan solmimisen jälkeen 1809 Björkman katsoi parhaaksi palata Ruotsiin ja luovutti ruukin pojalleen Lars Magnus Björkmanille, aateloituna Björkenheim. Hänen aikanaan ruukkia parannettiin ja toiminta alkoi viimein kannattaa.



Kartanon nykyisen, P. G. Holmin piirtämän päärakennuksen perustukset rakennettiin jo vuonna 1804, mutta kartano saatiin kokonaan valmiiksi vasta 1810-luvulla. Orisbergista muodostui täydellinen ruukkiyhdyskunta, kun kartano sai oman hautausmaan ja Carl Ludvig Engelin piirtämän, puukirkon. Ruukkitoiminta Orisbergissa loppui vuonna 1900, jonka jälkeen kartanossa toimi maanviljelyskoulu. Björkenheimin suku omistaa kartanon edelleen, ja sukua asuu siinä.

Kun olet perillä tästä paikallishistoriasta, kuulin tarinan jonka mukaan Ilmajoen Huissilta on ollut tervanuittoreitti Tervajoelle. Onko välillä joku isompi luoma tms?

Kyllä varmaankin on ollut leviämpi reitti kuin nykyisin on. Huissilta kun ajetaan Laihian suuntaan, noustaan ensimmäisenä Tervahaminan päälle. "Ham, Hamina, Gillimham" on ainakin joskus satamaa tarkoittanut ja ainakin Tervahaminan nimi viittaa sellaiseen. Huissin puolella Tervahaminan rinne on ollut iso soraharju josta sora on aikoja sitten ajettu ja jäljellä on montot.

Tervahaminasta muutama kilometri Laihian suuntaan on Tervasaari niminen paikka, josta kartalla katsoen näyttää Laihianjoki saavansa alkunsa. Seuraava kylä Huissilta on Jokiperä joka on Laihianjoen latvuksia. Kasinkylän ja Orispergin puolessa välissä on Tervajärvi ja siitä alkaa Tervajoki, joka jatkaa matkaa Tervajoelle eli Köpinkiin saakka. Kartalta katsottuna tuo on nykyisin melko vaatimattoman näköinen lätäkkö ja alueen reunoista päätellen sen on aikoinaan ollut suurempikin. Sen lähtöpaikkaa en osaa sanoa, sen verran etäällä on tullut Huissilta asuttua. Silmiin kuitenkin pistää sellainen nimi kuin Kolinanmäki, mietin tuota joskus aikaisemmin kun noita linjoja tutkailin, että onko samaa perua kuin Koirivuoren tai Kalajaasenjärven nimellä. On mahdollista että nimi on tullut Tervajärvelle maatamyöden kuljetetuista tervatynnyreistä, joita on hevosen perässä pyörittämällä vedetty ja pyöriessään ne olisivat kolisseet. Toki nimellä voi olla kaikuunkin viittaava synty. Alueen nimistö kylläkin viittaa paikalla olleen joskus suurempikin vesistö.

Tervajärvi N 6979365 E 261614

Tervahaminassa olevan ampumaradan takana on muinaishauta ja kolmostieltä sinne käännyttäessä tien alkupäässä pisti paikan nimi silmään, "Hiidenhaudanmaa". Toinen erikoinen nimi siti silmään Jokiperässä kun Bingin kartalla siinä kohtaa oli merkki että tie on suljettu. Tien nimi on "Kirkkokuja", pieni pätkä tietä mutta missähän mahtanee olla kirkko...? Pitänee käydä vilkaisemassa kumpaisessakin paikassa.

Tervahamina ja Hiidenhaudanmaa N 6968615 E 262098

Kirkkokuja N 6980257 E 254941

Orisbergistä jatketaan matkaa eteenpäin kohti Tervajokea, Heti Orisbergin Kartanon jälkeen tulee risteys josta voi ajaa Orismalaan ja siellä rautatien ylitettyä ollaankin paikassa jossa on mystinen Leväluhdan uhrilähde. Tervajoen ja Laihian Isokylän suuntaan ajetaan suoraan alkuunsa ohi hietamonttujen. Monttujen jälkeen tuleekin Seljänkankaalla vanhanajan risteys, jossa rieteys kaartuu hyvissä ajoin, sekä Tervajoen suunnasta että Orisbergin suunnasta omana tienä yhdistyen viivasuoraksi tieksi Orismalan asemaa kohti.

Risteyksestä Tervajoen suuntaan tulekin parin sadan metrin päässä Seljänkytö, jossa tien vasemmalla puolella on punainen mökki ja sen ympärillä valtavasti kiviä jatkuen harvassa mäntymetsässä kivijatana parisensataa metriä.

Seljänkytö N 6984399 E 262640 ja matka Hiivanaasen kiveltä 22,7 km. Suunta myös luoteeseen auringon laskuun.



Alue alkaa mökin etupuolelta jatkuen sen sivuitse:



Maantielle näkyy silmään heti iso murikka ja siihen on Hiivanaisen kivestä 22,7 km mitta.



Alueella on runsaasti kiviä ja niitä on helppo katsella maantieltä päin, jos ei satu olemaan sopivia jalkineita matkassa:



Alueen vieressä menee voimalinjajohdot jotka näkyy taustalla:



Metsä on siististi harvennettua ja siellä ei näy metsäkoneiden myllerrystä:



Tien toisella puolella on myös murikoita:



Kuten myös röykkiöitä tien vieressä:

"Kuten myös röykkiöitä tien vieressä:"

iha mahoton päätellä mite tää mystine tienvarsiröykkiö on syntyny myös kivikkoinen metsä suomes on aikamoine mysteeri ei niitä taia oikee muual ollakaa