Viimeisin pääkirjoitus

  • Hiljaiset viikot netissä +

    Hiljaiset viikot netissä Ei olisi uskonut mutta niin Ukrainan sodan kuin nato-hakemuksenkin alla kotimainen keskustelukulttuurimme otti ja lässähti. Toki voi seurata jotain blogeja jossa kuuskymppiset huru-ukot uhoilee jotain tyhjänpäiväistä, tai somea jossa kiivailijat näyttää parastaan. Mitään asiallista on turha löytää mutta sitä on turha etsiä myöskään uutisvirrasta joka on mallikkaasti luonut yksipuolisen viestintänsä suoranaiseksi taiteeksi. Kuollutta on kaikki.
    - Lue lisää -
  • 1

Lisää pääkirjoituksia

  tapparamaki_2
  Sinikiven ensimmäisessä numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli Tampereen Tapparamäestä. Omasta puolestani pidän sitä tärkeimpänä muinaisuutta käsittelevänä artikkelina, sillä se pistää ns. käräjäympyröiden funktion uuteen uskoon. Tekijän luvalla se pannaan näytille tänne nettiinkin. Samalla toivotan kaikille hyvää joulua. Olkaapa hyvät:

Tapparamäki - auringon temppeli pyhän järven rannalla

Tutkijat Marianna Ridderstad ja Jari Okkonen raivasivat tietä suomalaiselle megaliittikulttuurille vuonna 2009 paljastaessaan Pohjanmaan jätinkirkkojen porttiaukkojen aurinkosuuntaukset.  Suomesta löytyy varmasti paljon muitakin taivaankappaleiden liikkeiden mukaan suunnattuja kivirakennelmia.  Eräs sellainen on Tampereella Pyhäjärven rantamaisemissa sijaitseva Tapparamäki
 
tapparamaki_1Tapparamäki on Villilän kaupunginosassa, vanhan Nokiantien varrella harjun kupeessa sijaitseva kiviröykkiö, joka virallisen selityksen mukaan on luonnonmuodostuma.  Suurehkoista kivistä koostuva keko on halkaisijaltaan yli kaksikymmentä metriä ja korkeutta sillä on yli neljä metriä.  Tapparamäki, jota on myös Kuningashaudaksi kutsuttu, sijaitsee rinteessä, joka on joskus ollut Pyhäjärven vanhaa  rantatöyrästä.  Mäki on lähialueiltaan vailla irtokiviä ja näyttääkin siltä, että lähistön kaikki kivet olisivat keskittyneet Tapparamäelle, sillä kauempana maasto on taas kivikkoista.  Paikalla on tehty useita inventointi- ja tarkastuskäyntejä sekä koekuopitus.  Lähes poikkeuksetta kaikki Tapparamäellä vierailleet tutkijat ovat kuitenkin päätyneet pitämään mäkeä jääkauden tekosina. 

Aamulehti uutisoi 14.6.1961 otsikolla: "Raholan kuningashauta onkin jääkauden työtä".  Pienessä artikkelissa kerrotaan, että "Harjanteella on suuria kivenjärkäleitä kuin ihmiskäden jäljiltä ja aikaisemmin on yleisesti uskottu, että paikka on jonkun kuninkaan - heimopäällikön - hauta, sillä se muistuttaa muualla maassa tavattuja". Artikkelin taustalla on Esko Sarasmon 1961 paikalla tekemä koekuopitus.  Koekuopitus todistaa, että ainakaan kuoppien kohtiin ei ole haudattu ketään, mutta jääkauden muodostelmaa se ei Tapparamäestä tee. 

Erikoisen mäestä tekee muunmuassa se, että röykkiön suurin kivi on päällimmäisenä.  Tätä "silmäkiveä" on pidetty liian kookkaana ihmisen liikuteltavaksi ja myös perusteluna sille, että röykkiö ei voi olla ihmisen kasaama.  Oudommalta, vaikkei mahdottomalta, kuitenkin tuntuu että jääkausi tai jokin muu luonnonmullistus olisi nostanut juuri suurimman kiven keon huipulle.  Ihmisen sen sijaan tiedetään myös muinaisina aikoina siirrelleen paljon suurempiakin kiviä.  Vielä kummallisemmaksi asia muodostuu kun kiipeää silmäkiven päälle.  Pyhäjärvelle päin katsoessa ei voi olla huomaamatta silmäkiveä kiertävää viiden, jokseenkin saman kokoisen  kiven muodostamaa symmetristä kaarta.
 
Ovatko tutkijat ummistaneet silmänsä näiltä seikoilta vai miksi he eivät ole niitä havainneet?  Mahdollista on, että Tapparamäki on ollut jotain tutkijoille tuntematonta, jotain mitä he eivät ole voineet peilata omaan kokemus- ja koulutuspohjaansa, joten he ovat jättäneet selkeätkin seikat huomiotta.  Ja tottahan se on, Tapparamäki on jotain aivan muuta.

 

Auringon temppelin ulottuvuudet

  Tapparamäen silmäkiveltä katsottuna osoittaa kivikaaren keskimmäinen kivi tarkalleen etelään.  Mikäli vasemmanpuoleiselta kiveltä vetää viivan silmäkivelle ja silmäkiveltä toisen viivan kaaren oikeanpuoleisimmalle kivelle, muodostuu noin 90 asteen kulma.  Tämä kulma vastaa auringon liikettä Tapparamäen leveysasteilla talvipäivänseisauksena.  Silmäkiveltä katsoessa nousee talvipäivänseisauksen aurinko kivikaaren vasemmanpuoleisimman kiven kohdalta.  Puoliltapäivin aurinko on keskimmäisen kiven yläpuolella ja laskiessaan se painuu horisontin taakse täsmälleen oikeanpuoleisen kiven kohdalla.  Kerrassaan eriskummallinen oikku jääkaudelta.
 
Tapparamäeltä noin neljä kilometriä suoraan etelään, eli keskipäivän auringon suuntaan, sijaitsee toinen mielenkiintoinen paikka: Lepomoisio.  Se on Pirkkalan uuden kirkon vieressä kohoava kallioinen kumpu, jonka metsäisiä rinteitä kulkiessa voi aistia helposti pyhän tuntua.  Lepomoisio tarjoaa myös suuren määrän kiviä, joiden sijainneista voi pienellä mielikuvituksella löytää paljonkin asetelmallisuutta ja myös ilmansuuntien mukaisia suuntauksia.  Kalliokumpujen katveessa on myös melko näyttävä röykkiöalue.  Lepomoisio, eli lepokartano, on saattanut olla vanha hautapaikka.  Mahdollisesti juuri se kuningashauta, jota Tapparamäeltä on turhaan etsitty. 

Kun Tapparamäeltä kohdistaa katseensa Pyhäjärven yli talvipäivänseisauksen auringon laskusuuntaan, tulee Pirkkalan puolella reilun viiden kilometrin päässä vastaan Uittamo-niminen kallioinen kukkula.  Myös Uittamon tienoo lienee vanhaa pyhää aluetta, sillä kukkulan juurella sijaitsee Pirkkalan vanha kirkko ja Pappilanniemi pappiloineen.  Uittamon eteläpuolella on Pirkkalankylä Hiidenmäkineen ja runsaine arkeologisine löytöineen. 

Ja kun vihdoin katseensa suuntaa Tapparanmäen silmäkiveltä suunnista tärkeimpään, eli nousevan auringon suuntaan, on ensimmäinen silmään osuva kalliohuippu nimeltään Killo.  Ei liene sattumaa, että kilo tarkoittaa auringon säteiden kimmellystä.  Eikä ole yllätys, että myös Killosta löytää mielenkiintoisia kiviasetelmia.  Siellä on paitsi paljon kauniita luonnonkiviä, myös itään nokkansa kääntänyt pöytäkivi ja kukkulan korkeimmalla kohdalla pieni röykkiö.

 

Tutkijat epäileväisinä

  Kansanperinteessä Tapparamäki tunnetaan myös nimillä Tappuri-, Tappura- ja Hiidenmäki sekä Kuningashauta.  Tapparamäen 1971 inventoineen Jouko Rädyn mukaan vanhin nimitys Tapparamäelle saattaa olla Tappurinvuori.  Kuningashauta nimitys lienee peräisin Aarne Äyräpäältä, joka teki paikalla tarkastuksen 1922.  Äyräpää epäili tarkastuskertomuksessaan röykkiön kiviä, etenkin silmäkiveä, niin suuriksi, ettei röykkiötä olisi kyennyt muutamakaan mies käsipelin kokoamaan.  Samoilla linjoilla, mutta vielä tiukempana oli myös Axel O. Heikel, joka 1894 suoritti paikalla muinaistieteellisiä tutkimuksiaan.  Hän ei havainnut paikalla lainkaan ihmistyön jälkiä. 

tapparamaki_piirrosMyös Räty on todennut, että mäki tuskin on ihmisten kasaama, ja pitää sen sijaan tätä kivistä vuorta keskellä kivetöntä harjannetta arvokkaana jääkaudenaikaisena luonnonoikkuna.  Hän pitää kuitenkin myös mahdollisena, että lappalaiset olisivat saattaneet pitää komeaa muodostelmaa seitanaan. 
On toki hyvinkin mahdollista, että luonnonvoimat ovat edesauttaneet keon muodostumisessa, mutta nykytiedoin lienee kiistatonta, että ainakin ylimpien kivien asettelu on tapahtunut muinaisten ihmisten toimesta.  Eikä mitenkään mahdotonta ole, että koko mäki olisi suurelta osin ihmisen kasaama. 
Marianna Ridderstad vieraili Tapparamäellä marraskuussa 2010 ja piti keon päällimmäisiä kiviä selvästi ihmisen asettelemina.  Kuten Rätykin, myös Ridderstad piti mahdollisena, että paikka on toiminut jonkinlaisena seitana.  Hän epäili, että mäki on saattanut olla esimerkiksi uhripaikka auringon jumalalle, siinä missä kuppikivet ovat uhripaikkoja sadon jumalille. 

Talvipäivänseisaus, vuoden pimein päivä, on ollut aikojen saatossa tärkeä juhla monille pohjoisille kansoille.  Brittein saarilta tunnetaan hyvin muun muassa talvipäivänseisauksen nousevan auringon mukaan suunnattu Irlannin Newgrange, sekä tietysti monenlaisia aurinko- ja kuusuuntauksia sisältävä Stonehenge.  Muinaisilta germaaneilta, jotka juhlivat talviaikaan yulea, tunnetaan esimerkiksi Goseckin ympyrä, joka on samaan tapaan auringon liikkeiden mukaan tehty rakennelma, kuin Tapparamäkikin.  Miksei siis syrjäisessä Suomessakin voisi olla oma auringon temppelinsä?  Täällä jos missä luulisi pidetyn arvossa päivää, jolloin aurinko selättää pimeyden.

 

Ajan jälkiä kivissä

  Tapparamäen muotoihin ovat jättäneet jälkensä monet eri sukupolvet. Sen tuntumassa on ollut asutusta varmasti pitkään, mistä kertovat viereiseltä kedolta löytyvä vanha talonpaikka ja lähimetsikön hirsikehikkoinen kaivo.  Sen lähellä on kasvanut myös kaksi valtavaa katajaa, jotka ovat olemuksellaan lisänneet seudun pyhyyttä vuosisatojen ajan. Katajista toisen on myrsky kaatanut jo vuosikymmeniä sitten ja toinen, aikanaan Pohjois-Euroopan suurin, on sekin on myrskyissä pahoin vaurioitunut.
 
Perimätietona on säilynyt, että venäläiset ovat huvitelleet kierittelemällä kiviä alas Tapparamäeltä.  Nämä venäläiset lienevät olleet ensimmäisen maailmansodan aikaisia Mustavuoren kenttälinnoituksen rakennuttajia.  Mahdollisesti nämä kenttälinnoituksen rakentajat ovat halkoneet myös joitain Tapparamäen kiviä, sillä joissakin niistä näkyy poran jälkiä.  Samanlaisia reikiä on nähtävillä myös muualla Mustavuoren alueella.  Muutamissa mäen kivissä jäljet vaikuttavat kuitenkin vanhemmilta, mahdollisesti luonnonmuovaamilta.  Silmäkivestäkin löytyy matala, tafonimainen painauma ja sen vastapuolelta enemmän ihmisen muovaamalta vaikuttava kuppimainen painauma, joka on suunnattu kohden nousevaa aurinkoa. 

On mahdotonta arvioida miltä laen kiviasetelmat ovat kokonaisuudessaan näyttäneet silloin, kun sen rakentajat ovat saaneet työnsä valmiiksi.  Tärkeää kuitenkin on, että Tapparamäellä on vielä tänäkin päivänä näkyvissä selkeästi aurinkosuuntaukset, jotka viestivät meille sen rakentajien muinaisista tarkoitusperistä ja todistavat, että Suomessakin on osattu rakentaa massiivisia aurinkotemppeleitä jo muinaisina aikoina.

  Tapparamäki talvella
 
Teksti ja valokuvat: V. Rintala
Piirroskuva: JSM

Lähteet:
Tammerkoski 6/1973
Juhani Saarenheimo, Vanhan Pirkkalan historia  (Vanhan Pirkkalan historiatoimikunta, 1974)

Ps. Yllä oleva artikkeli on julkaistu Sinikivi-lehdessä n:o 1. Jos haluat lukea koko lehden, voit tilata sen vitosen kappalehintaan kätevästi oikean reunan pikatilauslomakkeella tai Lehtitilaukset-linkistä.

Maailmanmeno

  • Hiljaiset viikot netissä

    Hiljaiset viikot netissä

    Ei olisi uskonut mutta niin Ukrainan sodan kuin nato-hakemuksenkin alla kotimainen keskustelukulttuurimme otti ja lässähti. Toki voi seurata jotain blogeja jossa kuuskymppiset huru-ukot uhoilee jotain tyhjänpäiväistä, tai somea jossa kiivailijat näyttää parastaan. Mitään asiallista on turha löytää mutta sitä on turha etsiä myöskään uutisvirrasta joka on mallikkaasti luonut yksipuolisen viestintänsä suoranaiseksi taiteeksi. Kuollutta on kaikki. - Lue lisää -
  • Ukrainansodan ja Talvisodan ratkaisevin ero

    Ukrainansodan ja Talvisodan ratkaisevin ero

    Paljon on verrattu nykyistä Ukrainan sotaa Suomen Talvisotaan. Jopa ukrainalaiset itsekin. Tiettyä samankaltaisuutta niissä tietenkin on mutta on myös erojakin. Sen sijaan ulkopolitiikkamme nato-hakemuksen kanssa tuntuu maagisesti noudattavan samaa jyrkkälinjaista politiikkaa, jota maamme harrasti Stalinia kohtaan syksyllä 1939. Tunnetuin seurauksin. Tästä ei hyvä seuraa. Vaikka tämän sanominen onkin itsestäänselvää, sen ymmärtää vaistollaan moni muukin. - Lue lisää -
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • 11
  • 12
  • 13
  • 14
  • 15
  • 16
  • 17
  • 18
  • 19
  • 20
  • 21
  • 22
  • 23
  • 24
  • 25
  • 26
  • 27
  • 28
  • 29
  • 30
  • 31
  • 32
  • 33
  • 34
  • 35
  • 36
  • 37
  • 38
  • 39
  • 40
  • 41
  • 42
  • 43
  • 44
  • 45
  • 46
  • 47
  • 48
  • 49
  • 50
  • 51
  • 52
  • 53
  • 54
  • 55
  • 56
  • 57
  • 58
  • 59
  • 60
  • 61
  • 62
  • 63
  • 64
  • 65
  • 66
  • 67
  • 68
  • 69
  • 70
  • 71
  • 72
  • 73
  • 74
  • 75
  • 76
  • 77
  • 78
  • 79
  • 80
  • 81
  • 82
  • 83
  • 84
  • 85
  • 86
  • 87
  • 88
  • 89
  • 90
  • 91
  • 92
  • 93
  • 94
  • 95
  • 96
  • 97
  • 98
  • 99
  • 100
  • 101
  • 102
  • 103
  • 104
  • 105
  • 106

Oudot jutut

  • Niemiset kirjailijoina

    Niemiset kirjailijoina

    Tuntuu jotenkin oudolta että suvussa on ollut kolmekin kirjailijaa, ja kaikki toimineet toisistaan tietämättä? Jättäähän se kysymyksen, onko kirjoittaminen jotenkin geeneissä vai missä, vai onko kyseessä vain eriskummallinen sattumus tai sattuma. Sanomisen pakko on kuitenkin kaikilla ollut, jopa niin polttava että normaalisti on jääty omakustanteen tasolle ja parhaimmillaan nukkavierujen pienkustantamoiden tuntemattomiksi kirjailijoiksi. - Lue lisää -
  • Johdatus katoliseen ajatteluun

    Johdatus katoliseen ajatteluun

    Piti kirjoittaa siitä katolisuudesta ja kirjoitetaan. Tämä on tarkoituksella kärjistetty artikkeli jotta sanoma menee perille. Nämä ovat asioita joita normiluterilainen ei tiedä ja myönnän että olen tätä halunnut kirjoittaa jo kauan. Puhtaasti sivistysmielessä. Kun puhutaan katolisuudesta nousee esiin se yksi kysymys ylitse muiden; onko kirkko erkaantunut Raamatun opeista? Vaikka sitä ei ymmärräkään yksikään suomalainen, on kysymys niin luterilaista laatua, ettei siihen voi eikä osaa katolinen edes vastata - koska ei ymmärrä koko kysymystä. - Lue lisää -
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • 11
  • 12
  • 13
  • 14
  • 15
  • 16
  • 17
  • 18
  • 19
  • 20
  • 21
  • 22
  • 23
  • 24
  • 25
  • 26
  • 27
  • 28
  • 29
  • 30
  • 31
  • 32
  • 33
  • 34
  • 35
  • 36
  • 37
  • 38
  • 39
  • 40
  • 41
  • 42
  • 43
  • 44
  • 45
  • 46
  • 47
  • 48
  • 49
  • 50
  • 51
  • 52
  • 53

Muinaisaiheet

  • Eläinten musikaalisuus - mutu-tutkimuksia

    Eläinten musikaalisuus - mutu-tutkimuksia

    Pitkästä aikaa pääsee jutskaamaan vähän esoteerisimmistakin asioista eli eläinten musikaalisuudesta. Yöllä kulkiessaan törmää monenlaisiin eläimiin, tavallisimmin pupuihin, peuroihin ja kettuun joka sitkeästi on vastustanut valokuvaan päätymistä. Eläimillä on paha tapa kirmata karkuun ihmisen lähettyviltä mutta siihen on olemassa salainen ase - niille pitää laulaa. - Lue lisää -
  • Lumikuninkaan kivellä

    Lumikuninkaan kivellä

    Vihdoin viimein onnistuin pääsemään Lumikuninkaan kivellä saakka. Sinnehän olen tehnyt lähtöä jo varmaan neljä tai viisi kesää mutta inspiraatio on aina loppunut kesken. Nyt oli pyytäjänä simpsakka naisimmeinen ja sehän muutti mielipidettä ja niin sitä mentiin. Oli aika paikata aukko sivistyksessä. - Lue lisää -
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • 11
  • 12
  • 13
  • 14
  • 15
  • 16
  • 17
  • 18
  • 19
  • 20
  • 21
  • 22
  • 23
  • 24
  • 25
  • 26
  • 27
  • 28
  • 29
  • 30
  • 31
  • 32
  • 33
  • 34
  • 35
  • 36
  • 37
  • 38
  • 39
  • 40
  • 41
  • 42
  • 43
  • 44
  • 45
  • 46
  • 47
  • 48
  • 49
  • 50
  • 51
  • 52
  • 53
  • 54
  • 55
  • 56
  • 57
  • 58
  • 59
  • 60
  • 61
  • 62
  • 63

Populaari

  • Koleaa vappua

    Koleaa vappua

    Hyvää ja koleaa vappua vaan kaikille. Kerron tässä taas vähän kuulumisia ja ennen kaikkea siitä yllätyksestä, että niemisten suvun kirjasta oli olemassa myös jatko-osa jonka sain eilen käsiini. Minähän olen ollut töissä lähes joka vappu ja nyt jotenkin ihmeellisesti vapaat kiersi tälle viikonlopulle, eikä sitten oikein osaa ollakaan. Kai jotain juhlantynkää pitäs kehitellä? Jos ei muuta niin väkisin. Kiertää vapputori? - Lue lisää -
  • Televisionkatselun historiaa

    Televisionkatselun historiaa

    Ajattelinpa, kun tälläinen historiaan hurahtanut olen, kertoilla oman televisiohistoriani ja nimeän kultakin vuosikymmeneltä sen parhaan sarjan. Muutenhan olen kanavapäälliköille kirous; kuulun siihen katsojaryhmään joka katsoo uutiset ja a-studion ja joskus jonkun elokuvan. Varsinkin jos se on kriitikoiden ylistämä eli älykäs. Toisaalta olen seurannut yhtä tai kahta sarjaakin eri vuosikymmenillä ja se olkoon nyt teemana. - Lue lisää -
  • 1