Jäin miettiin tuota suomalaisen SS-pataljoonan oletettua roolia sotarikoksissa. Asian voi nähdä monella tavalla ja useasta perspektiivistä mutta yksi asia on varma:  mikään tutkimus ei välttämättä vahvista tai puhdista näitä epäilyksiä ja selvitän vähän mikä totuuden kaivamisessa on niin vaikeaa.


Ongelma on edelleen sama kuin mikä oli Nurnbergin amerikkalaissyyttäjillä tai 1960-luvun Saksan liittovaltion tuomioistuimilla. Kukaan ei tunnu muistavan mitään, silminnäkijöitä yksin on lähes mahdoton saada kiinni, paljastavat dokumentit ovat tuhottu sodan viimemetreillä. Oma murheensa ovat myös ulkopoliittiset syyt. Ranskan indokiinan sota värväytti useat natsirikolliset ranskan muukalaislegioonaan, ja vastaavasti amerikkalaiset pitivät vaarin operaatio paperclipin ansiosta, etteivät neuvostoliittolaiset vain saisi käsiinsä saksalaisia tiedemiehiä -  ja tämä päti tietenkin myös  natsitohtoreihin asti. Jopa kuuluisin natsirikollinen Joseph Mengele saattoi kurvata Lontoon kautta Yhdysvaltoihin länsiliittoutuneiden saattama, kunnes liian kiusallisena hahmona OSS asutti  hänet Argentiinaan.

rautaristi
Kotimainen SS-pataljoona on kiistatta sotahistoriamme eksoottisin yksikkö. Olen aikanaan tavannutkin ja jutellut muutaman sen sinisilmäisen sotilaan kanssa. Muistan kuitenkin vanhojen jutuista että kotimaiset sotaveteraanimme eivät  heitä juurikaan arvostaneet millään mittarilla.  

Eikä kaikkien tarvinnut paeta tai piileksiä. Valtaosa natsirikollisista eleli hyvän elämän saksanmaalla lepposina vaareina, vaikka sotavuosina heidät tunnettiin kuvaavilla lempinimillä kuten vaikka Lyonin teurastaja ym.

Pääsyy tähän kaikkeen on kuitenkin Heinrich Himmler. Nimi  joka ei kaipaa  esittelyjä.  Kaikkien aikojen pahin massamurhaaja euroopan puolella kuunaan. Mies joka lopulta oli koko sen poliisi-  ja terrorikoneiston ylin johtaja. Himmler ymmärsi alusta asti salata murhapuuhansa sekoittelemalla näitä koneistoja keskenään, ja pistämällä ne toimimaan ristiin, jossa tekijät  ja komentosuhteet olivat kaikkea muuta kuin selviä.

himmler
Himmler. Euroopan kaikkien aikojen pahin massamurhaaja jonka syvintä olemusta tai motiivia ei yksikään psykologi ole oppinut ymmärtämään.

Pelätyin terrorikoneistosta oli tietenkin alkujaan Richard Heydrichin johtama turvallisuuspalvelu SD. Oli SS-organisaation alaiset keskitys- ja tuhoamisleirien vartijakunta ja kentällä liikkuvat ”erikoiskomennusryhmät”.  Göebbelsin propagandassa korostettiin kuitenkin itäeuroopan omia miliisimäisiä joukkoja, joista latvialaiset ja ukrainalaiset nationalistit surullisenkuuluisia.  Oli meille tuttu Gestapo ja vähemmän tunnettu salainen kenttäpoliisi Gefepo, ja myös Gestapon ja rikospoliisi Kripon välinen ero oli hiuksenhieno.

Waffen-SS oli eräs kovimpia sotilasosastoja joita maaillmanhistoria tuntee. Waffen-SS oli ennenkaikkea rynnäkköjoukko, jonka tappiot olivat sitä luokkaa, että mikään toinen maavoimien yksikkö ei olisi sellaista kestänyt. Sen maine on kuitenkin iäksi viety sen yhtyessä keskitysleirivartijoihin, ja tietenkin sen roolissa laajoihin hävitys-ja teloituskampanjoihin. Juuri nämä ovatkin se vaikein pala palapeleisssä;  ei voida lopullisesti tietää ketkä näitä kampanjoita johtivat, kuka ne käski ja keitä käytettiin varsinaisina teloittajina, ja mikä oli kokonaisuutena koko komentosuhde.

Jos puhumme suomalaisesta panttipataljoonasta, joka kuului SS-Wiking –divisioonaan, niin on melko selvää että heitäkin on käytetty juutalaisten tai partisaanisodan pyöveleinä. Heistä muodostettiin jokin pieni joukkio joka toimi jonkun muun instanssin alaisuudessa, niin sotapäiväkirjat eivät  sen vuoksi paljasta mitään. Ei sillä, joskus teloittajina hyödynnettiin myös wermachtinkin sotilaskuntaa. Sekin oli enemmän kuin tyypillistä että  haavoittunut SS-sotilas, joka oli toipunut, mutta ei vielä rintamakykyinen, toimi rutiininomaisesti keskitysleirivartijana. Näistä on mainintoja myös kotimaisen panttipataljoona kirjallisuuden parista. Joskin täytyy tarkentaa että natsiorganisaatio tuskin päästi ulkomaisia palkkasotureita näkemään varsinaisia Belsenin kaltaisia tuhoamisleirejä, vaan he vartioivat enemmänkin sotavanki- ja työleirejä.

nurnberg
On kuitenkin syytä muistaa että varsinaisiin tuhoamisyksiköihin kuuluneet jäsenet päätyivät pääosin melkein kaikki pitkiin vankeustuomioihin tai hirttotuomioihin jo Nurnbergissä 1945-1947. Sen sijaan alihankintana toimineet "urakoitsijat" elelivät vapaana ja avoimesti koko ikänsä.

Kun siis turhautunut suomalainen SS-sotilas  kirjoitti että  ”voisi ampua jotakin muutakin kuin juutalaisia” niin se tuo mieleen, että  pientä ryhmää tai joukkuetta on käytetty alisteisena jollekin Gestapon kaltaisen tahon toimeenpanevana elimenä. Eli heitä on lainattu projektiin ja sitten palautettu. Toimittu juuri niin kuin Himmler sen suunnitteli; irrotetaan teloittajat jostakin organisaatiosta, käskynantajat ketjumaisena alihankintana vaikkapa SD;ltä Gestapon kautta SS-organisaatiolle, joka irrottaa eri yksiköitä eri paikoista ja mistään ei jää mitään jälkeä, kuka tai ketkä olivat asialla – ja silminnäkijöitä tuskin löytyy myöhemmin ja kielikelloja vielä vähemmän.

Ei sellaista oikein voi tutkia. Kun presidentti Niinistö määrää tutkimaan suomalaisen SS-pataljoonan roolin sotarikoksiin, hän törmää samaan seinään mihin syyttäjät Nurnbergissä. Valtaosa sotilaista on osallistunut vain taistelutoimiin, jotkut yksilöt olleet komennuksella Pölitzin tai Stutthoffin kaltaisissa keskitysleireissä.  Jotkut ovat olleet alistettuina partisaanijahteihin joka tiesi varmuudella poltettuja kyliä ja isoja ruumiskasoja, ja joistakuista muodostettu ”sonderkommand” –yksiköitä Babi Jarin kaltaisiin joukkomurhiin.  Mutta näiden yksilöiden ja pienten osastojen lainaukset toisiin yksiköihin, niitä ei vaan voi selvittää. Natsiorganisaatio oli siihen liian monimutkainen ja päällekkäinen.

SS-Wikingin roolia itsessään sotarikoksissa ei käy kiistäminen. Juutalaisten joukkomurhat seurasivat toinen toisiaan samalla kun pelätty Einsatzkommando 11 seurasi divisioonan jalanjäljissä. Näissä asioissa on kuitenkin ymmärrettävä, että sodankäynnin muoto Venäjällä itsessään oli rikollista laatua. Hyvänä esimerkkinä käyköön vaikkapa SS-upseeri Joachim Peiper joka tulisi kuuluisaksi Ardennien tapahtumien aikana (ja myös Malmedyn verilöylystä) joka soti samoilla kulmilla  kuin suomalaisetkin. Johti pataljoonaa joka tultaisiin tuntemaan nimellä ”polttolamppupataljoona” heidän tavastaan polttaa venäläiskyliä. Kerran piti saada kiireesti panssarit murtuvalle lohkolle ja kun tie oli täynnä pakolaisia jotka tukkivat tien, Peiper ratkaisi asian vain ajamalla panssareillaan pakolaislauman päältä. Tälläisestä ei koskaan tuomittu ketään – sehän oli normaali tapa hoitaa asiat Venäjällä.

Jukkis
Piilota kommentointilomake