Operaatio Blitzkreg eli myyvemmin ”Hitler ylipäällikkönä” etenee enemmän tai vähemmän laskelmoidusti. Yllättävän paljon toisesta maailmansodasta putkahtaa myös esiin monenlaisia myyttejä ja yleistyksiä, jotka eivät sitten pidäkään niin paikkaansa. Voisin tässä tyyppiesimerkkinä mainita vaikka sen, kaatuiko Puola todellakin salamasotaan 1939 vai onko asialla jokin toinen syy.


Historiankirjat tuppaavat esittämään Puolan valtauksen 1939 melko selkeästi salamasodan ansioksi. Panssarikiilat etenivät niin vauhdilla,etteivät puolalainen ratsuväki vaan enää pysynyt tilanteen tasalla. Todellisuudessa Wermacht kulki edelleen hevosilla ja panssarikiilatkin ovat pitkälti kyseenalainen väite. Saksalla oli Puolaa vastassa muutama tuhat panssaria josta valtaosa oli Panzer I mallia, jotka olivat käytännössä katettuja konekiväärejä ja sen myötä jalkaväen tukiaseita, jotka eivät  missään kohtaa huristaneet omille teilleen hitaasti löntystävän jalkaväen läheltä. Sama päti Panzer II –vaunutyyppiin joka oli 37mm tykillä varustettu, ja tarkoitettu sekin raivaamaan jalkaväelle tilaa  tuhoamalla ns kovia kohteita. Loput olivat sitten minimaaliset määrät Panzer III ja Panzer IV –vaunuja jotka alkoivat olla jo oikeita panssarivaunuja, mutta niitä oli ehditty tuottaa vain muutama.

panzer 1
Puola todellakin vallattiin lähes tehottomien Panzer-I -vaunujen avulla. Niitä oli vain propagandasyistä rakennettu paljon, mutta käytännössä ne olivat vain katettuja konekiväärejä. Itse asiassa niiden ei pitänyt koskaan päästä koulutusvaunua kummemmaksi, mutta silti ne osallistuivat vielä kesän 1941 Barbarossa -operaatioon, vaikka ne oli todettu minkäänlaiseen panssaritaisteluun kelpaamattomiksi jo 1 Espanjan sisällisodassa 1936.

Varsinaisen panssariarmeijan rungon siis muodostivat tsekkiläiset panssarit, jotka Guderian oli  käynyt valitsemassa Skodan tehtailta.

Guderian oli kiistaton salamasodan isä, aihe johon kannattaa tutustua. Hän ainoana onnistui ravistamaan panssarinsa ja motorisoidut joukkonsa irti laahaavasta jalkaväestä ja eteni salamavauhtia Brest-Litovskiin edeten 300km matkan vain 10 päivässä kansainvälisten sotakirjeenvaihtajien ihastellessa tuota myrskytuulta. Näin jäi yhden taisteluosaston jäljlltä elämään myytti salamasodasta.  Eikä Saksan propaganda tietenkään jättänyt tätä hyödyntämättä. Myöhemmin Churchill vetosi myös salamasodan runnovaan vaikutukseen kun hänen piti puolustella pieleen mennyttä sotaansa.

Jos asiaa tarkastelee kerrankin puolalaisesta näkökulmasta, se valottaa asiaa. Strategisesti Puolan tehtävä oli vain ylläpitää puolustusta siihen asti, kunnes länsiliittoutuneet tulevat apuun. Tällöin otettiin linjaksi kaikkea puolustetaan –asenne, joka tarkoitti vihollisen pysäyttämistä jo rajalla. Tällä tulisi olemaan vielä kohtalokkaat seuraukset. Puolalaisten ylipäällikkö, marsalkka Rydz-Smigly ei voinut poliittisista syistä ottaa huomioon järkevämpää suunnitelmaa vetäytyä suoraan Oder-joen taakseja ylipäänsä ryhmittyä Bobr-Narew- Veiksel- San – jokien suojaan. Tämä  olisi lyhentänyt puolalaisten puolustuslinjaa, joka rajalinjana muodosti 2000km pitkän kaaren, vain 600km mittaiseksi.

Se oli tietenkin siksi mahdotonta että se olisi tarkoittanut Puolan länsiosan – jossa maan teollinen kapasiteetti sijaitsi – luovuttamista lähes taistelutta, ja Puolan hallitus tuskin olisi pysynyt kasassa, jos se olisi tälle tielle lähtenyt. Marsalkka Rydz-Smigly ei kylläkään voinut olla huomaamatta, miten ohut 2000km pitkä puolustuslinja oli, ja vieläpä määrällisesti ylivoimaisten saksalaisten edessä. Hän ymmärsi kyllä että Puolan länsiosan menettäminen tulisi olemaan itsestäänselvyys, kyse oli enää vain siitä menetetäänkö se yhdessä Puolan kenttäarmeijan kanssa vai ilman. Niinpä hän joutui päätymään salomonintuomioon, jossa länsiosassa käytäisiin viivytystaistelua kunnes asteittain vetäydyttäisiin jokien taakse, jossa käytäisiin ne varsinaiset taistelut. ja juuri tämän varaan saksalaiset laskivatkin…

Vielä oli yksi murhe joka oli aiheuttamassa katastrofia, ja se oli puolalaiset nationalistit. Heidän ehdotuksensa hyökkäämisestä Berliiniin jo vuonna 1938 oli vaatinut paljon että se oli saatu pysäytettyä, kuin niinikään lähes kapinaliikkeeksi muodostunut ajatus ns. puolankäytävän ja Itä-Preussin valtaamisesta saksalaisilta. Äärinationalistinen ajattelu eli vahvimmin Puolan armeijan sisällä, ja ilmeisesti tätä ylläpitäen luotiin kummallinen offensiivinen suunnitelma. Siinä lähes kolmannes Puolan armeijasta ryhmitettiin Poseniin, joka muodosti kiilan Saksan sisälle. Ajateltiinko siitä sitten edetä sodan syttyessä Itä-Preussiin vai Berliiniin, ei ole epäselvää,  mutta tämän ajattelun seurauksena kolmannes väestä oli pois varsinaisesta strategiasta.

puola 1939


Saksalaiset tulivat sittemmin kahtena kiilana joka eteni suoraviivaisesti jokien taakse, jotka ne valtasivat lähes tyhjinä. Warta-joen puolustuslinja menetettiin lähes heti. Rajalla olevat puolalaiset ymmärsivät etteivät he voi vetäytyä enää minnekään.  Ovelat saksalaiset hyökkäsivät sittemmin puolalaisten perääntymissuunnasta, joka takasi että puolalaisten hyökkäykset olivat koordinoimattomia ja ponnettomia. Nämä  ovat juuri niitä kuuluisia episodeja puolalaisen ratsuväen hyökkäämisestä panssarivaunuja vastaan, jotka niittivät mennen tullen niin miehiä kuin hevosiakin. Vielä kun saksalaiset etenivät  Posenin taakse Bzuraan, peli oli lopullisesti selvä.

Se mikä siis Puolan kaatoi, oli kokonaan vääränlainen ryhmitys väärässä paikassa. Se oli syntynyt poliittisten kompromissien ja erilaisten voimien puristuksessa, ja lopputulos oli epäselvä ja sekainen kokonaisuus, jonka tärkeimmät kohokohdat olivat pahasti vesitettyjä, ja toiset tyystin epärealistisia. En usko tätä asiaa monenkaan tietävän joten siksi tämän kirjoitin.

On tietenkin mainittava myös saksalaisten parempi koulutustaso kuin sekin, että Puolan armeija ei ollut moraalisesti kovin vahva. Puolan 35 miljoonaisesta kansasta varsinaisia puolalaisia oli vain 22 miljoonaa, muiden kuuluessa saksalaiseen, ukrainalaiseen, valkovenäläiseen tai juutalaiseen vähemmistöön, jotka olivat Puolassa alisteisessa asemassa eräänlaisina B-kansalaisina, ja joilla ei ollut aikomustakaan kuolla Puolan puolesta.

ironiaa muuten että valtaosa puolalaisista sotilaista vetäytyi Romanian kautta Jugoslaviaan ja muutamaa vuotta myöhemmin, keväällä  1941,Jugoslavia otti niin ikään linjakseen muodostaa ohuen kaarimaisen linjan rajoilleen, lopputuloksen ollessa tismalleen samanlainen.

Jukkis
Piilota kommentointilomake