Kunhan nyt lätisen taas näitä kivikauden juttuja. Myönnän etten ole pitkään aikaan saanut ittestäni irti minkäänlaista jutunjuurta mutta eiköhän se taas tästä lähde? Ajattelin vähän valaista yhtä yksityiskohtaa ja luettuanne ymmärrätte  miksi aion kohtapuoleen lähteä sinne nuuskimaan josko jotain kivityökalua tai muuta mukavaa olisi jäänyt maastoon lepäämään. 


Kun tutustutaan alkusuomalaisten alkusuomalaisiin, on muistettava että he eivät  muuttaneet maamme kamaralle vaan saaristoon. Sitähän Suomemme silloin oli. Lähin asutukseen kelpaava saari on ollut tuossa Nokialla Kivikeskun maastoissa, ikään kuin ette tätä olisi kuullut sen sataan kertaan. Siellähän minä olen rampannut tämän tästä kun autolla sinne pääsee vartissa.

teltan paikka
Te ette ehkä näe samaa kuin minä eli muinaista asuinpaikkaa. Muistan millaisen vaikutuksen paikka teki kun se putkahti lepikosta esiin.  

Olen usein palannut muuten ajatuksissani tähän paikkaan. Sen kauneus ja hiljaisuus teki vaikutuksen. Kivan näköinen avokallionpalanen suon vieressä ja mitä lie irtokiviä luonto siihen aikanaan kasannut. Minä näen sen tietenkin ihan toisin. Majanpohjana. Silloin kun siihen on ihminen tullut, on suon paikalla ollut nätti vihreävetinen suisto. Vettä siihen on ryöpynnyt vähän ylempää, todella kuilumaisesta kapeikosta jossa lienee kalat epätoivoisesti polskineet kosken kuohuissa tai jotain. Arvattavasti ranta on ollut valkoista hiekkaa joten eihän parempaa  paikkaa olekaan. Sen rannassa sitten teltta.  Jättimäinen teltta kuten kuvakin paljastaa.

mmt2 1
Monet rekunstraatiot paleoliittisen kauden asumuksista viittaavat jurttamaisiin suoraseinäisiin rakennelmiin.

Luin tuossa kirjan nimeltään Primitiivinen kulttuuri. Hellyttävän vanhanaikainen teos tuolta 1950-luvulta mutta oli siinä paljon asiaakin. Siinä tutkittiin näitä kansoja jotka edelleen juoksentelevat munasillaan. Siitä löysin paremman maininnan suuteltoista. Niitähän tunnetaan näiltä paleoliittisilta muinaiskausilta enemmänkin. Jos te luulitte että  alkusuomalaisen koti oli aina ja poikkeuksetta kota,  tuo vinoseinäinen telttamainen asumus joka liikkuu kainalossa paikasta toiseen niin erehdytte. Kyllä ne oli isoja rakennelmia, tavallisimmin nahasta tehtyjä, joihin mahtui helpolla  satakin ihmistä sisään.

opaslintu
Opaslintu. Itse asiassa löysin tälle paikalle seuraamalla `pikkulintuja´ joita oli jätetty opasteiksi n. kilometrin puolen välein. Jonkinlaista muinaispolkua se kielii.

Sen verran on tullut näitä nähtyä että  malli on ilmiselvä jurttamainen rakennelma. Sinänsä kätevää koska jos ajattelee vinoseinäistä kotaa, niin sen pinta-alahan on pieni verrattuna tasaseinäiseen rakennelmaan joka antaa neliöitä ihan toisessa mitassa.

Niissä myös asusti satakunta ihmistä sisällä. Oli veljet, tädit ja serkut samassa sopassa ja joku suvunvanhin –mies tai nainen – johtajanaan. Omaisuus oli yhteistä ja elettiin kunnon kommunismissa, kutsutaan tätä nyt sitten suurperheeksi tai klaaniksi.Toki on mainittava että mitä ilmeisemmin niissä on ollut erikseen naisten ja miesten puolet, tai ne ovat sisältä  lohkottu alkoveiksi.

totemi
Kai se kuulu karhunkallo? Paikka on sikäli jänskä että se on aikanaan hylätty nopeasti ja sen mystiset taiderakennelmat ovat kuin eilen jätettyjä vaikka tämäkin hässäkkä kasattiin 9600 eaa.

Olen kyllä vissi siitäkin että tähän paikkaan sisältyy ne samat lainalaisuudet kuin ihmispopulaatioon yleensäkin. On pidetty yhtä tasan siihen saakka kunnes tämä koossapitävä liima eli suvunvanhin kupsahtaa. Yleensä johtajavuoron perii sitten esikoispoika mutta mikään ei ole kuin ennen. Omaisuus lakkaa olemasta yhteistä. Tapahtuu sama ilmiö kuin kesämökeilläkin  kun vanhapari kupsahtaa ja pianhan me näissä perikuntamökeissä lakataan pitämästä paistinpannua yhteisenä omaisuutena vaan jokainen tuo omat vuodevaatteensa ja astiansa – eikä niitä jaeta. Miniät tunnetusti alkavat tappelemaan siihen tahtiin että pian päädytään omiin mökkivuoroihin. Se on ollut aina näin.

Aivan varmaa että kun suvun kolmannen sukupolven vesa astuu remmiin, ei häntä kukaan viitsi totella. Setämiehet jotka on sen nähneet jo vauvana, eivät katso asiakseen kunnioittaa kakaraa suurena johtajana. Ja näin se on varmasti mennyt Kivikeskullakin silloin 12 000 vuotta sitten. Ei ihme että saarella sitten erottuu yksittäisiä majapaikkoja siellä täällä ja vieläpä varsin kunnioittavan matkan päästä toisistaan. On tapahtunut jokin luonnollinen hajoaminen, irtaantuminen perhekunnittain mutta oikeaan kyläyhteisöön ei sitten ole koskaan päästykään. 

soffat
ja paleoliittinen ihminen istuksi iltaa suht laadukkaissa istuimissa. No joo...pakko sitten pilata tämäkin juttu tällä vitsillä. Näitä muuten löytyy sieltä paljon kun Koukkujärven kaatopaikka on ihan vieressä ja jengi aattelee että lähimetsät on samaa kaatopaikka-aluetta. 

Luulenpa että tuossa on ollut jättimaja max sukupolven kahden ajan ja sitten on paikka jätetty. Saarella on ehkä vietetty yhteisiä rituaaleja ja metsästysretkiä aina silloin tällöin mutta varsinaista klaaniajattelua tuskin on saatu enää aikaan. Onkin mielenkiintoista tavata paikka joka on hylätty ja johon nämä kiviset toteemit on jätetty sellaisenaan pystyyn.

On kai selvää että tulen sinne vielä eksymään tänä kesänä kerran jos toisenkin. Kun kerrankin bongaa mesoliittikauden asuinpaikan niin eihän sitä kannata olankohautuksella ohittaa. Ja kyllä,ammattiarkeologeilla ei ole sinne asiaa kunnes Jukkis on saanut ensin paikan tutkia. Pilaavat ja vesittävät vaan kaiken.

Jukkis
Gravatar
Jänkhis
Paljon olen nähnyt noita linnunkivi juttui pohjoisessa, ja muita kivi kyhäelmiä. Miten noist päällekäin asetelluista kivistä voi päätellä, että ne olisi tuhansia vuosia samoilla paikoilla ollut? Pienemmät kivet varsin kun luulis talvien ja ohi kulkijoiden niitä siirtelevän. Selkein konsti oivaltaa että kivet on ollut siin pitkään kiinostais.
Gravatar
juppe
Niin kun mä olen tuossa yrittänyt selittää, niin seitakulttuuri ei oo kadonnu etelästä mihinkään vaan se on piilossa välillä hyvinkin näkyvillä paikoilla.

http://bit.ly/2HeZOuR

Siellä jänkhillä ei oo alkusuomalaisuutta, koska poromiehet on alkujaan etelän paimentolaisia ja muita geenejä sinne on tullu teollisuuden ja tämmösen mukana, niin että seitakulttuurikin on sitten erilainen. Muualla sitä salaillaan, ja niin kun tossakin mainitaan, Porvoossa on keskellä yhtä Suomen tunnetuimmista maisemista ehkä maailman säälittävin ulkoilualue ja seita, vaikka kukaan ei oo olevinaan tietonen koko asiasta.

Gravatar
juppe
Tuskin se megaliittien perusmallikaan on mitään ihmeellisempää kun suomalaisien peruskäyttäytymistä. Tämmönen heimopäällikkö on samanlainen kun Hitler tai Lenin, keltä saa vastauksen kaikkiin kysymyksiin, eikä tietojen tasolla oo paljon väliä. Valtaojastakin yritetään tehä tällaista ja porukka on tyytyväinen kun siltä saa ihmeellisiä kannanottoja kaikkiin aiheisiin. Harva tämmönen on keksiny mitään uutta, niin että sitten on tehty sarjatuotantona sitä mallia, missä on alla yks punanen kivi.

Täähän näkyy arkeologiassakin, jossa ideavarkaus on tällä tasolla sallittua, vaikka muuten nipotetaan plagioinnista kunnon natsimentaliteetilla. Se on ihan ok, että johtajaproffat apinoi ruottalaisia ja on ihan sormi perseessä kun piippaajat alkaa löytää jotain, mitä ruottalaiset ei oo käyny täällä ymmärtämässä. Viiikinkimiekkojenkaan selittämisessä ei oo tärkeintä se, ettei niitä osata selittää, vaan se, ettei kukaan sotke nokkimisjärjestystä tulemalla natsidystopian ulkopuolelta selittään niitä.

Gravatar
juppe
Oikestaan sä kuvailit tossa suomalaisen arkeologiankin, koska se on sitä samaa. Joku proffa nousee isoks nimeks lähinnä sen takia, että suomalaiset tunnistaa sen johtajaks, ja muut sitten jäljittelee sitä ja tappelee siitä, että keitten pitää saada nimi tutkimuksiin tekemättä varsinaisesti mitään. Jos vaikka vähän oikolukee jotain tekstiä, niin pitää saada tutkimus omaan ansioluetteloon, ja kaikki on hirveen vihasia niille, jotka yrittää samaa tekemättä mitään ees näön vuoks.

Kun tää johtajaproffa kuolee, niin koulukunta alkaa näivettyä sen takia, ettei sille löydy riitelevästä idioottilaumasta hyvää johtajaa, ja sen takia sen saavutukset pitää kohta kirjottaa uusiks kun tulee uus johtaja ja perustaa oman koulukunnan.

Väkee näissä on paljon, mutta yks Jukkis saa enemmän aikaseks tekemällä mettiin muutaman reissun joka kesä, koska aika haaskaantuu nokkimisjärjestyskilpailuun ja kaikki on riippuvaisia koulukunnan johtajan oivalluskyvystä, jota ei välttämättä oo ollenkaan.

Piilota kommentointilomake