Tulee ehkä toistettua itseään mutta palataan vielä kerran kotomaisiin muinaiskuninkaisiin.  Aihehan on kiistatta vaikea koska ollaan aikakausissa josta on vähemmän kuin niukasti tietoa, ja se vähäkin on kaivettava päättelyillä heikoista todisteista. Eikä  tosiaan asiaa helpota että tähän aihepiiriin on parempi väki suhtautunut 1600-luvulta saakka avoimen vihamielisesti, eikä asenne ainakaan ole helpottanut.


Tutkimuslinjoja on kuitenkin lukuisia. Päällekäyvin on saagojen kuningasnimistä  johdettu etymologia. Toiset tulkitsevat ne kuvitteellisesti, tulkinta joka tuskin on oikea, koska saadaan parempiakin tulkintoja kuten edellisessä kirjoituksessani tuli mainittua. Tosin jos näiden nimistä voidaankin johtaa sellaisia nimiä kuin ”ruhtinas” tai ”jatuliheimon kantaisä” tyyppisiä tulkintoja, niin periaatteessa se vain huonontaa uskottavuutta,  koska nehän eivät ole nimiä enää ensinkään. Minen aattele sitä näin. Pikemmin ajattelen että olisi epäilyttävää jos 1200-luvun lopulla tehdyt saagat tietäisivät 400-luvun pohjanmaalaiskuninkaat liiankin hyvin.

tipulinkallio
Alojn tuossa aamusella merkkaamaan ylös ammoin tienvarteen rakennettuja muinaishautoja ja ne kulkevat mukavasti peräkkäin, niin että tieverkko on nähtävissä. Tässä se niinku alkaisi Tipulinkallion tietämiltä Ooperin kautta kohti pohjoista sikäläisiä harjanteita pitkin. Koska haudat ovat pääteltävissä pääosin vanhemman roomalaisen rautakauden aikalaisiksi, on tie- tai pikemmin polkuverkostonkin sitä oltava.


Toinen tutkintalinja johon olen mielistynyt on sitten paikan- ja talonnimistö pohjanmaalla. Klemetin ”Vierasperäisiä  muinaisnimiä” on tässä valaiseva teos. Se lähestyy aihetta sen kautta että nimistössä on ajallista kerrostumaa, eli germaanista goottikieltä, sittemmin riimuruotsia, lopulta suomea ja viimeisenä ruotsia keskiajan jälkeiseltä ajalta. Goottikieli kuvastaisi parhaiten tätä aikaa ja goottikieli lienee ollut puhuttu kieli tai vähintään kakkoskielen asemassa. Merkitsin teoksesta muistiin kaikki germaanipohjaiset sotaisat talon- ja sukunimet. Niiden kuvittelisi syntyneen vuoden 700 pohjanmaan tuhoamisessa jälkeisessä ajassa, jolloin soturit kunnostautuivat ja ottivat itselleen uusia nimiä kuten Frekki (rohkea), Kempus (sotaurho), Kruppana (kilvenkantaja), Trompari (sotatorven soittaja) tai Markko (sotahewonen) jne. Onhan näitä. Tieteellisessä mielessä ne eivät ole tietenkään muuta kuin induktiopäättelyitä. Silti voidaan esittää että eniten germaanisia sotanimiä esiintyy Laihian suunnalla ja toiseksi Vähäkyrössä. Loput nimet ovat hajallaan siellä täällä. Tämä sisältyy enemmän viitteellisiin todisteisiin itse taistelunkulun rekunstroinnissa.  

Sitten on sellainenkin linja joka lähestyy aihetta kansainvaellusten merireittien avulla. Se on kulkenut – tämä on ihan kiistaton asia – Tanskasta Svean kautta pohjanmaalle ja vastapäätä Norlandiin ja lopulta skandinavian yli Jäämeren rannalle Finnmarkiin ja siitä alas aina itä-Britanniaan asti ja Ranskan pohjoisrannikolle. On hyvin kuvaavaa että saagat mainitsevat kaikki nämä paikkakunnat. Niitä yhdistää toinenkin asia eli merireitin varrelle tehdyt jatulintarhat joita on oikeastaan turha hakea muualta. Se että niiden nimi itsessään on nimenomaan Jatulintarha on arvokas perimätieto. Malli on pöllitty roomalaisilta ja edustaa pax romanaa – rooman kaupparauhaa ts. kauppapaikkaa. Tähän sisältyy alakaneetti sisämaan spiraalimaisista lapinraunioista, jotka ovat labyrinttikuvion karkeampi versio. Kokonaisuutta voi kutsua liittokunnaksi, ihan hyvä nimitys. Joskin se saattaa tarjota tälläiselle muinaishörhölle imartelevia kutkuttimia sillä varsin usein näiden liittokuntien muinaiskuninkaissa vilisee suomalaisiakin nimiä. Kuten vaikka Ynwlinge –suvun kuninkaat Onela tai Ongenpeä. 

Se mitä luulen – ja tämä on arvaus tottakai – että koko saagojen idea pohjaa Snaer Vanhaan ja hänen kauniisiin tyttäriinsä joita naitettiin lähes kaikkiin näihin liittokuntien hoveihin. Ja siellä päässä sitten ylikorostettiin tämän Snaer nimisen pitäjäkuninkaan roolia oikein kuningaskunnan mahtavaksi, jo yksin arvovaltasyistä. Ja tämän takia saagoihin on lorahtanut maininta että suomalaiskuninkaat hallitsivat suomea, kainuuta, gotlantia kuin sveaakin jne koska Snaer oli kaikkien näiden kuninkaiden appiukko.  Rauhantae ja sovittelija. Varsinkin seuraavassa sukupolvessa kuninkaat olivat kaikki toistensa serkkuja ja samaa verta. ja jotenkin tästä on sitten syntynyt se saagojen perusidea.

poikkitie
Tipulinkalliolta etelästä saapuva muinaispolku tuntuisi yhtyvän poikkitiehen joka menee Isokyrön suunnasta Laihian eteläpuolelle. Havaitsemme Isokyrön eteläpuolella liudan röykkiökeskittymiä jotka kielivät kyläkunnista, Nämä kyläläiset, joista valtaosa on ollut saamelaisia, ovat sitten juuttisotureiden puolesta päätyneet Orismalan Leväluhdan vetiseen hautaansa.

Konkreettisin puoli on tietenkin tietää se varsinainen kainuun kuningaskunnan tuho. Me tiedämme ketkä sen hävittivät ja jos hävitystyö voidaan todistaa, ollaan ensimmäistä kertaa tarjoamassa jotakin oikeaa ja konkreettista pelkkien nimipäättelyiden sijaan. Mihin he rantautuivat? Missä käytiin päätaistelu? Mikä oli tuon sotajoukon marssisuunta?

Asiaan on ratkaisu ja itse tuossa etenin muinaishaudalta toiselle. Voidaan olettaa että yksittäiset haudat on tehty pronssikauden tyylliin – tämä kulttuurihan on sille suoraa jatkumoa, ja että haudat tehtiin tienvarteen tai jokivarteen (joka sekin oli tie) tai tietyissä tapauksissa saariinkin, jos rantatöyräs ei kelvannut. Kun seuraamme muinaishauta muinaishaudalta, voidaan tieura päätellä. En tietenkään sano että kaikki olisivat aikalaisia mutta pitkälti kyllä. Ja missä sitten on hautojen rypäs, on siinä ollut lukuisampi  kiinteä asutus eli suomeksi sanottuna kyläkunta.

hiiripelto
Aittomäen pohjoispuolella on niin tiheä muinaishautojen rypäs, että se yhdistettynä Aittomäkeen ja Hiiripeltoon, pakottaa puhumaan jo muinaiskaupungista ts. kyläkuntien tiheästä keskittymästä. Hautojen perusteella on nähtävissä selkeä tieura kohti Vöyriä jossa odottaa samanlaiset röykkiökeskittymät.

Tahtoo tai ei tahdo myöntää, mutta pohjanmaan ns. asutustyhjiö  osuu samaan kohtaan kuin saagojen mainitsema  sotaretki ja hävitystyö. Ja tahtoo tai ei tahdo myöntää, mutta sekä Leväluhdan että  Vöyrin Käldamäen joukkohaudat osuvat nekin ajallisesti tähän historiankohtaan. Ne ovat pääteltävissä  jopa saman tieverkon yhteyteen eli molempiin päihin.  Tämä on asia jota nykypäivän ammattitutkija ei halua tunnustaa mitenkään päin, ilmeisesti periaatesyistä, koska joutuisi samalla myöntämään saagojen historiallisen roolin. Samalla olisi puolipakko jossain määrin tunnustaa myös sotaretken motiivit eli pohjanmaan kuningaskunnan tuhoaminen, joka silloin vaatii pakostakin myös itse kuninkaiden tunnustamista ainakin pitäjäkuningas –tasolla.

Kun asiaan panautuu, havaitsee paljon yksityiskohtia; joukkohaudat, asutustyhjiö, jatulintarhojen kaltaiset muinaisjäännökset, oetettu tieverkko röykkiöhautojen avulla, merireitin olemassaolo Itämerellä, suomalaisperäiset kuningasnimet sen varrella, paikka- ja sukunimistö ja kaikki tämä kokonaisuutena istuu saagojen viitekehykseen.  Se ei ole millään lailla ristiriidassa vaan päinvastoin tukevaa. On vain kysymys siitä kuka sen kaiken jossain kohtaa koostaa … itseäni ehdotan mutta perkules kun alkaa ikä painaa ja huomaa ittessään sen viisikymppisen tylsistymisen ja saamattomuuden, joka on tässä ikäkaudessa yleistä. Vielä kerran piristysruiske, vielä kerran.

Jukkis
Piilota kommentointilomake