Nostan taas aiheen tähän perustuloon eli siihen aatokseen, että kullekin jaetaan vastineetta tyystin ilmaista rahaa. Ajatus kuulostaa äkkiseltään sellaiselta joka aikaansaa moraalista närkästystä mutta asia pitää nähdä laajemmassa skaalassa. Sillä kyse ei ole muutaman sosiaalipummin hyötymisestä vaan kokonaisesta maailmanhistoriallisesta mullistuksesta, joka voisi viedä ihmiskunnan täysin uudelle tasolle.



Meillähän on tätä perustuloa, kansalaispalkkaa – tai mitä nimiä sillä onkaan – kohtaan osoitettu hyvin rajoitettua mielenkiintoa. Yleisnäkemys on, että se olisi sosiaalitukiviidakon yksiviivaistaja ja näin ollen tarkoitettu vain pitkäaikaistyöttömille. Tähän hallituksen alkutaipaleella tehty kokeilukin tähtäsi ja siitä ei ole juurikaan muuten kuulunut sen jälkeen. Asiasta on toki käyty pidempääkin keskustelua ja sen peruspelko tuntuisi olevan, että kukaan ei enää viittisi tehdä töitä vaan yksinomaan vaan repiä seinästä rahaa joten kunnon luterilaisen perusmoraalin omaava vastustaa tietenkin tätä jumalatonta näkemystä. Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman.

Mitä tapahtuisi jos jokainen meistä saisi tyystin ilmaista rahaa? En nyt puhu asiasta talouspolitiikan kontekstissa, koska se olisi sama kuin mittava elvytys sisämarkkkinoille mutta toisi melko varmaan jälkikaneettina inflaation rahan arvon laskiessa, koska kadulla jokainen kulkisi kuin miljonääri.

canada free money 660x381

Sanassa sanotaan: Köyhät teillä on aina keskuudessanne! Mestari Jeesuksen lausahdus ilmaisee, että köyhyys on jotakin ikiaikaista, pysyvää ja ikuisesti ihmiskunnan rasitteena oleva ilmiö, johtuen tietenkin ihmispopulaation sosiaalirakenteista, ja siitä että me nyt vain olemme luonteeltamme erilaisia. Köyhyys onkin seurannut ihmiskuntaa varmaan kivikaudelta saakka, aina on joku, joka on tyystin osaton, ulkopuolinen ja voi korkeintaan tarjota itseään ja työpanostaan nälkäpalkalla johonkin. Näin ne pyramiditkin saatiin aikanaan pystyyn. Käytännössä jokaisen – osattomankin – rahoittaminen extra-rahalla olisi isku tälle ikiaikaiselle ja isien isiltä periytyvälle taakalle. Ajatuskin köyhyyden poistamisesta kokonaisuutena ja absoluuttisesti olisi mittakaavassaan universaali ja ennenkokematon. Sen rajuutta ihmiskunnan koko historiassa ei voisi liiaksi aliarvioida.

Suomessa on aina ollut köyhyyttä, todistettavasti keskiajan loppupuolelta asti. Helppo nähdä miten köyhyys on ollut se primus motor joka on silloin aikaansaanut rajakahakoita, lastensurmia, maaaorjuutta, taikauskoa noitavainoineen jne. Ainoa valonpilkahdus onkin ollut Kustaa III suorittama maareformi joka hetkellisesti nosti maamme köyhyyden suosta. Nykypäivänä köyhyys aiheuttaa ne urbaanit ongelmat; jengirikollisuuden, alkoholismia, perheväkivaltaa, laittoman maahantulovyöryn, huumekaupan, prostituution, ja yleensä ottaen massarikollisuuden ja monessa mielessä myös mielenterveysongelmia. Voisiko näiden ei-toivottujen ilmiöiden kuvitella – jos ei kokonaan katoavan – niin ainakin pienentyvän marginaaliin?

Toinen vielä isompi mullistus absoluuttisen köyhyyden poistumisessa, olisi itsekunkin lähes totaalinen vapaus. On pelätty tosiaan että työnteko ei ketään kiinnostaisi, mutta tuskin se näin menisi. Tottahan ihminen on luonnostaan työteliäs ja varmasti useimmat meistä ovat materiaalisen maailman lumoissa ja haluavat tienata extra-rahaa palkalla joka olisi muhkea bonus siihen rinnalle. Ainoa että melko varmuudella ns. pahanolon työpaikat katoaisivat, koska kenkään ei olisi pakko olla mielenterveysongelmia aiheuttavissa työyhteisöissä.

Tietenkin olisi varmaan se sakki joka viettäisi päivästä toiseen kunnon kossubileitä, mutta wiinankirot me tiedämme, kuin senkin , että itsetuhoiset ihmiset raivautuvat suhtäkkiä haudanpoveen. Valtaosa saattaisi jopa tehdä niinkin, että notkuisi talvet Floridassa, kiertäisivät maailman, opiskelisivat, kehittäisivät itseään, voisivat alkaa yrittäjiksi koska taloudellinen riski olisi pieni jne. Kyseessä on siis vapaus tehdä omalla elämällään mitä haluaisi. Tottahan aateliset ovat aina menetelleet näin, mutta tällä kertaa etuoikeutettujen luokka olisi me kaikki.

Tottakai politiikot haluaisivat poistaa köyhyyden jos voisivat. Heille on vain muodostunut kompastuskiveksi tuo absoluuttinen vapaus. Sillä se olisi vapautta myös politiikan ikeestä. Tavalliselle hyvää  perustuloa nauttivalle kansalaiselle olisi oikeastaan yksi ja sama kuka hallituksessa istuu, vai istuuko siellä ketään. Kukaan ei korvaansa lotkauttaisi vaikka millaisia veroja säädettäisiin, koska rahaa on aina. Uudistus tekisi siis koko politiikasta tarpeetonta. Ei tarvitsisi itkeä vaikka ministeri ilmoittaisi eläkeindeksien jäädyttämisestä, veroruuvin kiristämisestä, tai kirjastomaksujen nostamisesta. Mitä sillä on väliä? Tämä lienee myös se syy, miksi politiikot eivät lämpene ajatukselle perustulosta, hehän menettäisivät ammattiryhmänä merkityksensä.

Rahastahan se tuskin on kiinni. Mutten silti odota että tämän mittakaavan uudistus voisi koskaan lähteä täältä raukoilta rajoilta, ihmisiltä jotka ovat pääosin näköalattomia. Jotkin edistyksellisemmät saattavat vielä oivaltaa että sosiaalitukien ja eläkkeiden maksatus olisi tullut tiensä päähän, koska ne korvautuisivat uudella toimeentulon mallilla – ja palkansaaja saisi ylimääräisen bonuksen. Sen sijaan sen oivaltaminen että todellisuudessa kyse on yhteiskuntajärjestelmän vieminsestä aivan omalle tasolleen, hyläten ne ikiaikaiset negaatiot, on mittakaavaltaan verrattavissa tulenteon keksimiseen tai hevosenkesytykseen. Sen vuoksi tälläistä asiaa on kypsyteltävä aikansa, sillä uudistus olisi kertakaikkisen radikaali. Uskoisinkin että jos tämä reformi vielä joskus nähdään, se alkaa jostakin Kanadasta tai Hollannista, kenties Ruotsistakin, mutta Suomesta… siihen on hyvä olla terveen epäileväinen.

Jukkis
Piilota kommentointilomake