hiittinen_lauha Tätä kirjoitettaessa uunituore kirjani Muinaissuomalaisten kadonnut valtakunta pitäisi olla painokoneissa jossakin tuntemattomassa paikassa. Kirja käsittelee niitä samoja teemoja jotka koetan tehdä näissäkin jutuissa tunnetuksi. Tällä kertaa tarkastelemme omituisia asioita Kokemäen ympäriltä. Mieleni kyllä tekisi nämä asiat kirjoittaa paikallissanomiin, mutta pahaa pelkään että nämä asiat ovat mille tahansa kylälehdenkin toimitukselle liian hämmentäviä asioita.

Kokemäen geometrinen suunnitelma

Tehdään se heti selväksi. Kun haluaa tutkia miksi kirkot ovat rakennettu 33.3 km välein, kannattaa aloittaa Kokemäeltä. Tuntuu kuin tässä uneliaassa pikkukaupungissa ei mikään vähääkään sakraalisempi rakennelma olisi sattumalta pykätty juuri siihen missä se on, vaan lähinnä päinvastoin. Taajaman rakennelmat tuntuvat noudattavan niin monimutkaista geometrista suunnitelmaa, että sen lopullisen ratkojan täytyy olla nero – sikäli kun se on enää nykypäivästä käsin ratkottavissa. Sama pätee tietenkin tuntemattomiin tekijöihinkin, ei niitä mikään mäkitupalainen ole tehnyt. Yksistään geometrisen salaisuuden ajoittaminen – ketkä ja milloin – lienee mahdotonta Kokemäen kohdalla, jossa muinaisaika sekoittuu keskiaikaan niin harmaiden vyöhykkeiden kautta, että on mahdoton sanoa missä joku aikakausi loppuu ja toinen alkaa. Koska tämä suunnitelma on tehty? Ehkä jo rautakaudella – kuten me epäilemme – jolloin Kokemäen paikalla oli Teljän muinaiskaupunki.Kirkot vain rakennettiin sen enempää miettimättä muinaispaikkojen päälle. 

Ehkä sittenkin varhaiskeskiajalla, tekijöinään outoja mystikoita jotka tunnetaan vain työnimikkeellä pyhän Henrikin kultti, tai ehkä kyse onkin keskiajan kirkonrakentajien killan salaisuudesta, joka jouhevasti siirtyi 1770-luvun kustavilaisten vapaamuurarien käsiin. Kukapa tietää? Kenen asiantuntemus piisaa sanomaan mitä Kokemäki on syönyt.  Kaupunki itse ei sitä paljasta, sen hiljaista pääraittia tuntuu kulkevan yksittäinen mummo rollaattorinsa kanssa,  selvitä nyt täällä salaisuutta joka on kymmenen daVinci-koodia yhteensä.

33.3 km mitat ja Kokemäki

Kaupungissa on ainakin kolme kirkollisen pyhää rakennusta. Näkyvin on tietenkin Kokemäen kirkko, tuo kustavilaisena aikana tehty muhkea kivikirkko, josta on matkaa Tyrvään vanhaan kirkkoon 33.3 km. Toinen on pyhän Marian sakasti sillan kupeessa. Paikka josta on matkaa Lappi TL kirkkoon niin ikään 33.3 km. Kolmas on sitten kunnon pyhiinvaelluskohde eli pyhän Henrikin sakasti, joka on hivenen keskustasta itään. Siitä on matkaa Ulvilan kivikirkkoon 33.3 km. Erikoista, varsin erikoista, ottaen huomioon että näillä kolmella paikalla ei ole ainakaan ajallista yhteyttä toisiinsa.

Voisiko yhdistävä tekijä ollakin se, mitä niiden tilalla on aiemmin ollut? Kirkkojahan on tunnetusti rakennettu pakanapaikkojen päälle. Voisiko asia ollakin niin, että sen varhaisimmat suunnittelijat ja mittaajat ovat legendaarisia satakunnan kuninkaita jo ajalta ennen kuin ristiretkiä on edes tehty? Näin me uskomme. Uskomme myös että geometria oli tunnettu vielä kristinuskon varhaisina vuosisatoina, ja traditiota jatkettiin sellaisenaan, kunhan se oli ensin ”kristillistetty”. Näin Kokemäestä syntyi 33.3 km –mittojen leikkauspiste.

Kokemäeltä lähtee ainakin kolme kirkkomittaa 33.3 km etäisyydellä. Todella outoa.
Kokemäeltä lähtee ainakin kolme kirkkomittaa 33.3 km etäisyydellä. Todella outoa.

Hajonneet mitat

Varsin usein aika kohtelee kaltoin vanhaa. Myös kirkkoja. Syynä on varsin usein ajan armoton hammas, sillä harvoin mikään kirkko kestää vuosisatoja, asutus siirtyy tai kasvaa, ja tulee ajankohtaiseksi tehdä uudet kirkot sopivan välimatkan päähän vanhasta. Tämä on asioiden luonnollista kehitystä, mutta on selvää, että myös mystinen mittajärjestelmä rikkoutuu. On olemassa kaksi muutakin mittaa  joihin Kokemäki liittyy. Toinen ei varsinaisesti suoraan, vaan sen läpi kulkee yksi kirkkomitta. Kuten kartasta huomaamme, sijaitsee Kokemäki Huittisen ja Harjavallan välissä. Huittisen kirkolta Harjavallan kirkkoon on matkaa 33.0 km, joka kielii että sekin on muinoin ollut kirkkomitta. Pieni googlaus paljastaa että alkujaan Harjavallan ensimmäinen kirkko on kadonnut eikä sen tarkkaa sijaintia tunneta. Geometrinen järjestelmä kuitenkin kielii, että ensimmäinen kirkko olisi sijainnut 300m lännempänä.

Toinen varsin erikoinen on välimatka Kokemäen kirkolta Eurajoen kirkkoon, joka tekee vuorostaan liian pitkän matkan. Eurajoen kirkko on Kokemäen kirkon ikäinen, eikä sitä ole siirretty. Mysteeri tämäkin, ja ainoa selitys on, että mittaa ei olekaan otettu Kokemäen kirkolta vaan tuntemattomasta pisteestä Kokemäen Pyhänkorven kaupunginosasta. Vaan mitä merkittävää tuossa pisteessä on ammoin sijainnut? Vastauksen ehkä saattaisikin tietää joku paikallinen kotiseututieteilijä, mutta meille se ei selvinnyt. Jotakin merkittävää kuitenkin.

Kaksi lisämittaa. Kaikkiaan Kokemäkeen liittyy peräti viisi 33.3 km kirkkomittaa.
Kaksi lisämittaa. Kaikkiaan Kokemäkeen liittyy peräti viisi 33.3 km kirkkomittaa.

Kokemäen kartano ja ley-linja

Eräs näyttävimmistä ley-linjoista kulkee Kokemäen halki. Ley-linjat saattavat tuoda mielikuvan huuhailusta, mutta kyllä ne ihan todellisia ilmiöitä on.  Niitähän tunnetaan käytännössä lähes joka maasta, vaikka niitä ei olekaan pahemmin tutkittu. Vain se yhdistää että ne on muinaisen maailman salaisuuksia, ja kun Suomesta sellainen löytyy, on melkoisen varmaa että kyse on vähintään rautakautisesta ilmiöstä. Joka tapauksessa tämä linja alkaa kaukaa pohjanmaan Lauhanvuorelta ja menee etelään 180 asteen kulmassa. Täydellisessä pohjois-etelä suunnassa. Kokemäen kohdalla se menee Kokemäen kartanon edestä – aikansa hallinnollisen keskuksen – mutta oikeastaan enemmän sen edustalla olevan Isoluodon kohdalta. Siihen kuulemma teutoniritarit perustivat aikanaan linnoituksen. Linjahan jatkuu Köyliönsaareen ja lävistää täydellisen keskeltä Köyliön kirkon. Harva on siis tullut ajatelleeksi että Kokemäen ja Köyliön kartanot on toinen toisiinsa nähden pohjois-etelä suunnassa.

Linja jatkuisi Yläneen ”Pyhän Henrikin kapakan” ohi mennen Kuhankuono –nimiseen paikkaan, joka on muinainen raja-alue. Osa Henrikin pyhiinvaellusreittiä sekin. Suomessa se päättyy saaristoon ja Hiittisen kirkkoon. Itse asiassa se päättyy vasta Viron Hiidenmaalle pyhän Jaakobin kirkkoon. Jaakob, pyhiinvaeltajien suojelija päättää linjan, joka kulkee satakunnan pyhiinvaellusreittien halki. Vaan se mikä on kiinnostavaa on se, että miten ihmeessä muinaiset ovat osanneet laskea pituuspiirejä, kun se taito opittiin kunnolla vasta 1800-luvulla?

Mistä siis on kysymys?

Tässä on pohjimmiltaan kyse Suomen muinaishistorian merkittävimmästä salaisuudesta. Jostakin geometrisesta kompleksista jonka mittasuhteet ovat niin valtaisat, että elämme edelleen sen keskellä. Autuaan tietämättöminä. Uskallan väittää että tämä on isointa mitä kukaan koskaan on kyennyt menneestämme selvittämään, ja jopa metodi – jota sanomme arkeo-maantieteeksi – on itsemme kehittämä tieteenala, sillä sekin piti kehittää tutkiaksemme asiaa.

Teoriamme mukaan nämä liittyvät pakostakin muinaiseen kuningaskuntaan, josta on vaan hajanaisia kansanperinteen tietoja siellä täällä. Ne ovat muinaisen valtakunnan jonkinlaisia rajalinjoja tai jotakin, mutta jotka väkisinkin ovat kaikuja menneestä korkeakulttuurista. Tarkennan asiaa kirjani sivuilla, mutta enemmän kuin toivon hyvää myyntiä, mainetta tai kansalaiskeskustelua, toivon että se voisi aloittaa muinaistutkimuksessa kokonaan uuden aikakauden. Päänavaus tutkimukselle jota kuka tahansa meistä voi tutkia.