Kveenit

Lisää
31.01.2019 02:32 - 31.01.2019 02:56 #42826 : Antero
Antero loi aiheen: Kveenit
Muinainen Kainuu, Kvenland, Queenland



Vesisaaressa Norjan Ruijassa paljastettiin 1977 professori kuvanveistäjä Ensio Seppäsen veistämä maahanmuuttajien muistomerkki eli kveeni-patsas, jota oli paljastamassa Norjan kuningas Olavi V ja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa sekä Suomen tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen.

Aloittaessaan juhlapuheensa, Urho Kaleva Kekkonen totesi - ”Minä olen Kainuulainen. Siis kotoisin niiltä alueilta Suomessa, jonne aikaisempina vuosisatoina kantautui monia tarinoita suuren meren rannalla olevasta merkillisestä maasta, jota Ruijaksi kutsuttiin. Tuolla nimella oli Suomen erämaiden väkeen mystinen vaikutus. Ruija kangasteli heille maana, jossa leipä oli leveämpää ja elo otollisempaa kuin meidän, heidän karuilla kotiseuduilla. Todellisuus oli kuitenkin ihmeellisempi, uusi asuinseutu osoittautui näet alueeksi, joka elämisen ehtojen niukkuudessa, ei juuri jäänyt jälkeen siirtolaisten aikaisemmista oloista. Tulijat joutui armottomaan kamppailuun mahtavien luonnonvoimien kanssa. Mutta he olivat sitkeätä väkeä. Nuo kaukaisten korpiseutujen naiset ja miehet, raivasivat jäämeren kolkot äyräät viljelykselle ja ihmisten asuttaviksi, ottaen samalla lisää särvintä ympärillään ärjyvästä merestä. (Paulaharju lainaus) He näyttivät viihtyvän tässä maassa jossa luoja on asettanut käsikkäin kaksi suuruutta, tunturin ja meren sekä heitä vallitsemaan talven pitkän pimeyden ja kesän erinomaisen kirkkauden”.

Ruotsin puolella Uumajan lähellä olevalta Bydgen rajakivesta pohjoiseen, Länsipohjan alueet erotettiin historiallisesta Pohjanmaasta 1600-luvun alkupuolella, mitkä olivat kuuluneet sille muinaisen Kainuun ajoista alkaen. Ruotsinvallan alkaessa Täyssinän rauhansopimuksen 1595 ja sen seurauksena alkaneen "nuijasodan" jälkeen 1597, muinainen Kainuu lakkasi lopullisesti olemasta ja nimeksi vakiintui Suomen puolella Pohjanmaa ja Ruotsin puolella vakiintui nimeksi Länsipohja. Satakunnan historiallinen maakunta mainitaan kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran vuonna 1331, jolloin se erotettiin eteläpohjanmaan yhteydestä ja liitettiin silloiseen, Turunlinnan kupeessa ja ruotsalaisten hallinnassa olevaan "varsinaiseen" Suomeen.

Pohjanmaa on pinta-alaltaan Suomen historiallisista maakunnista suurin. Pohjanmaa käsittää nykymaakunnista Etelä-Pohjanmaan valtaosan, kokonaisuudessaan Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan nykymaakunnan sekä Lapin nykymaakunnan eteläosan, Peräpohjolan. Pohjanmaa rajoittuu lännessä Pohjanlahteen (Kainuunmereen) ja Ruotsiin, pohjoisessa historialliseen Lappiin, idässä Venäjään sekä etelässä Karjalan, Savon, Hämeen ja Satakunnan historiallisiin maakuntiin (Satakunta erotettiin aikaisemmin Kainuun yhteydestä) Laaja Pohjanmaa on omalla tavallaan yhtenäinen alue huolimatta sen alueellisista eroista. Pohjalaisia maisemia luonnehtivat laajat peltoaukeat ja Pohjanlahteen hiljalleen virtaavat suomalaisittain suuret joet. Usein näitä maisemia kuvataan sanalla lakea, eteläpohjalaisilla murteilla lakia. Pohjanmaan koillisosissa maasto kuitenkin muuttuu vaaramaisemaksi. (Wikipedia)

Vuonna 814 tapahtui Upsalassa Keski-Ruotsin osavaltiossa, joka oli vielä osa Kainuuta, prosessi jonka kautta solmitun liiton myötä Suomen ja Svean päämiehet saivat pohjan asteittaiselle yhteen muodostumiselle ja josta tuli lopulta Ruotsin kuningaskunta. Viikinki-aikakauden loppuun mennessä (793-1066) syntyi Ruotsin valtakunnan alkuvaihe. Tästä virstanpylväästä alkoi Kainuun valtakunnan asteittainen heikkeneminen. Seuraavien vuosisatojen aikana - Etelä- ja Keski-Ruotsin suomalainen Kainuulaisten-väkiluku tuli hitaasti rinnastaa ja hiljalleen sulautua nykyisten Norjalaisten ja Ruotsalaisten valtavirtaan. Kalmarin liiton hajoamisen 1500-luvun alkupuolella, vaikutti voimakkaiden Pirkkalaisten Kveenien asemaan, joka alkoi muuttua. Pirkkalaisille paha takaisku tuli vuonna 1553, jolloin kuningas Kustaa Vaasa lopetti verotuksensa Pohjois-Skandinavian saamelaisille. Pirkkalaisten Kveenien asema pitkäaikaisena pohjoisen hallitsijana kääntyi asteittain vähenemään. Kuitenkin vielä 1566-luvulla Pirkkalaisilla tiedetään pitävän oikeuttaan valvoa merisotilaiden verotusta Jäämeren rannikkoalueilla.

Ratkaiseva isku kainuulaisten riippumattomuudelle oli joutuminen keskelle Ruotsin ja Novgorodin välistä geopoliittista kamppailua, ja rajalinjat vedettiin kainulaisten maitten halki, kuten Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Ruotsin kruunu ja kirkko halusivat liittää Pohjan alueet valtakuntaansa kilvassa Novgorodia vastaan, ja keino oli ruotsalaisten uudisasutus. Muinainen Kainuu oli täten jaettu kolmeen osaan: Ruotsin Länsipohja, Novgorodin Pohjanranta/Kainuunranta, ja alue etelään Pyhäjoesta, Eteläpohjanmaa ja Satakunta.

Nuijasota 1597 oli kainuulaisten viimeinen voimanponnistus itsenäisyydestä. Se on kerrottu olleen Suomen ensimmäinen sisällisota, mutta sitä se ei ollut. Kyse oli muinaisen Kainuun jäljelle jääneiden alueiden hallinnasta. Kainuu alueena menetti historiallisen yhteytensä Ruotsin puolella ja Kainuu tuli käsitteenä tarkoittamaan vain alueita etelään tästä rajasta, eli Suomen historiallista Pohjanmaata. Varsinainen "Suomi" oli Turunlinnan ympärillä ja joka nykyisinkin puhekielessä on Varsinais-Suomea.

Kuvaavaa on että Fleming perusti Kyrön skanssin linnoituksen Karvialle, silloisen Kyrönjoen, nykyisen Karvianjoen latvaan, peläten kainuulaisten hyökkäävän sitä kautta silloiseen Suomeen. Nykyisen Kyrönjoen alkuperäinen nimi on "Ilmajoki" aina Merenkurkusta Kauhajoelle, jossa joki haarautuu ja vaihtaa nimeään Aronkylässä.

"Vanhin tieto tästä varustuksesta on Nuijasodan aioilta. Siinä kertomuksessa tuosta sodasta, joka on julkaistu Turun Sanomissa 1778, sanotaan näet että Klaus Fleming oli teettänyt Hämeenkankaalle vallituksen (låtit uppkasta en skans), jota vielä sanotaan Hämeenkantiksi (Tavastskans). Jäljet paikan varustuksista, kuten koko paikan asemakin, osoittavat että hyökkäystä odotettiin pohjosesta eli Pohjanmaalta käsin, eikä etelästä, kuten Carlsson kertomuksessaan Ikalisten pitäjästä otaksuu. Seuraava Historiallisessa Arkistossa III julkaistu tieto varustuksesta Hämeenkankaalla on Kustaa II:sen Aadolfin aialta, jolloin eräs majuuri Yrjö Juhananpoika Svinhufvud sinne teetti saarron, johon hän salpasi kruunun palveluksesta karanneita sotamiehiä. Kenraalikuvernööri Gustaf Horn kehotti etsimään Hämeenmetsässä piileskeleviä sotilaskarkureita. Syksyllä 1658 lähti rakuunakapteeni Arvid Timi Kyrön skanssista joukkoineen ottamaan kiinni Kauhajoella oleskelevia karkureita. Samalla matkalla värvättiin uusia sotilaita. Tieto Timin tulosta tavoitti Kauhajoen ja noin 20 miehen joukko lähti vastaan virasta erotetun papin Sigfridus Nicolain johdolla. Muut olivat enimmäkseen kauhajokisia talonpoikia. Joukko saapui Satakunnan rajalle kolme vuorokautta ennen Timiä. Kauhajoen puolelle tultuaan Timi asettui lepäämään erääseen tupaan. Tällöin talonpojat Sigfriduksen johtamina hyökkäsivät. Timi ja luutnantti Nandelstad pahoinpideltiin niin huonoon kuntoon, ”etteivät koskaan saaneet entistä terveyttään takaisin." Värvätyt uudet sotilaat pakenivat paikalta, myös mellakan aloittaneista talonpojista osa yritti kesken karkuun."

(Huom. Arvid Timi ja Filippulan miehet ovat sukuani, ensimmäinen isän puolelta ja jälkimmäinen äidin puolelta. Etelä-Pohjalaiset eivät juurikaan osallistuneet 30-vuotiseen sotaan ja sotilaiden värväys keskittyi pääasiassa Savoon, Hämeeseen ja Varsinaiseen-Suomeen).

Länsipohjalla, eli nykyisten Västerbottenin ja Norrbottenin rannikkoseuduilla, oli ja varhain lujat siteet Pohjanmaalle (Österbotten eli muinainen Kainuu - Kvenland). Yhdessä ne muodostivat sen luonnollisen ykseyden, jota keskiajalla kutsuttiin nimellä Pohjanperä (Norra bott(n)en). Tätä tietyssä määrin itsenäistä pohjanmiesten maata ei yhdistänyt vain hallinto, vaan myös suku- ja kielisuhteet. Yhteydet muinaisesta Kainuusta Kainuunmeren (Pohjanlahden) yli ja ympäri Ruotsin ja Norjan puolelle olivat 1500-luvulla paljon vilkkaammat kuin Sisä-Suomen suuntaan yli harvaan asutun ja vaikeakulkuisen maanselän. Itse asiassa Pohjanmaa katsottiin vielä 1500-luvulla Norrlannin itäiseksi osaksi ja siten se oli osa ”Ruotsiksi” kutsuttua aluetta. Selkeästi suomalaiseksi maakunnaksi Pohjanmaa alettiin mieltää vasta 1600-luvulla, kun eteläinen Ruotsi liitti Norlannin itseensä. Siten 1500-luvun valtakunnanpolitiikalla saattoi olla nuijasodan synnyssä suurempi rooli kuin minkään muun nykyisen kansallisvaltio-Suomen alueella tapahtuneen talonpoikais-levottomuuden kohdalla.

Nimitys "Norrbotten" yhdyssanana otettiin käyttöön 1400-luvun alussa, ja merkitsi toisinaan valtakunnan pohjoisinta osaa, toisinaan vain Pohjanmaata (Österbotten). Myös nimitys "Västerbotten", "Österbottenin" vastaparina, tuli käyttöön ja lisäsi termien sekaannusta. Vasta 1400-luvun lopulla tuli termistä "Västerbotten" käypä nimi Ruotsin puolella.

1500-luvun lopulla Ruotsi (Ruotsi-Suomi) oli vahvistunut. Se katsoi, että sen oli ryhdyttävä Pohjanlahden pohjoisten Kvenin kaupunkeihin, jotka tunnetaan historiallisesti nimellä Kvenmeri. Tämä johti siihen, että Birkarlsin entinen rooli muuttui pohjoisen kaupan ja verotuksen valvomiseksi. Birkarls menetti entisen monopolinsa ja virallisen aseman näillä aloilla Ruotsin (Ruotsi-Suomi) supervoima-aikakauden aikana, kuten Ruotsin valtakunta tunnetaan, 1611-1721

Lopullisesti kainuulaisten aika päättyi Täyssinän rauhansopimukseen ja sen jälkeiseen nuijasotaan, jossa Ruotsi ja Venäjä vetivät rajalinjan Suomenlahdelta jäämerelle. Suomen puolen vielä "itsenäiset" alueet joutuivat alistumaan varsinaisen Suomen levittäytyessä pohjoiseen.

Prof. Heikki Ylikangas mainitsee plogissaan Nuijasodan syyt, josta piti esitelmän elokuussa 2014 Ilmajoella että Hämäläiset talonpojat ilmoittivat joulukuun lopulla 1596 Olavinlinnan päällikölle  Gödick Flinkelle näin:

- Jos kainuulaiset tahtovat nostaa kapinaan heidätkin, ei heillä hämäläisillä olisi mitään sitä vastaan, koska heillä ei ole mitään muuta kuin nälkä ja kuolema ovella".

Ruotsin kuninkaaksi pyrkivä Kaarle herttua poistui Suomesta tyytyväisenä miehenä 1599 syksyllä, mestattuaan huomattavan joukon valtaa pitäviä Suomen aatelisia. Kuningas Sigismundin kuoltua, Kaarle herttua julisti itsensä v. 1607 Ruotsin ja Kainuun (Kvenland) kuninkaaksi.

1604 - 1611 Karle IX (Kaarle-herttua) Uncle. 'King of the Caijaners'. Died.

1607 Having strengthened his hold on the Swedish crown, Karl IX adds the title 'King of the Caijaners', referring to the inhabitants of Kainu, otherwise known as Kvenland, apparently using the title for the first time on 16 March 1607. However, Kvenland is recognised as being distinct from the rest of Finland for a long time to come.

1604 - 1611 Karl / Charles IX Setä. "Kainuulaisten kuningas". Kuoli. 1607 Kun Karl IX lisäsi ruotsalaista kruunua, hän lisäsi otsikon "Kainuulaisten kuningas", viitaten Kainuun asukkaisiin, jotka tunnetaan nimellä Kvenland, ilmeisesti käyttäen otsikkoa ensimmäistä kertaa 16. maaliskuuta 1607. Kuitenkin Kvenland tunnustetaan olevan erilainen muusta Suomesta pitkään.

Ryssät ja karjalaiset

Nämä "ryssät" itse asiassa olivat karjalaisia kauppamiehiä, jotka tulivat, niinkuin aina ennenkin, kaupantekoon ikivanhoja kauppateitään, Suomen erinomaisten vesiväylien kautta. Myös Suomen historiassa tulee olla tarkkana, kun puhutaan ryssistä ja heidän toiminnastaan Suomessa, sillä muut Suomen heimot kutsui usein karjalaisia "ryssiksi" (laukkuryssä). Karjalaiset-ryssät oli kainulaisten kovia kilpailijoita pohjoisen elinkeinoissa, ja asuttivat maata siinä kuin kainulaisetkin. Nämä kreikkalaisortodoksit karjalaiset taas kutsuivat roomalaiskatolilaisia, myöhemmin luterilaisia suomalaisia "ruotseiksi" ("Suomi, suomalainen" -käsitteitä ei ollut keksitty vielä).
Länsipohjalla, eli nykyisten Västerbottenin ja Norrbottenin rannikkoseuduilla, oli ja varhain lujat siteet Pohjanmaalle (Österbotten eli muinainen Kainuu - Kvenland). Yhdessä ne muodostivat sen luonnollisen ykseyden, jota keskiajalla kutsuttiin nimellä Pohjanperä (Norra bott(n)en). Tätä tietyssä määrin itsenäistä pohjanmiesten maata ei yhdistänyt vain hallinto, vaan myös suku- ja kielisuhteet.

Nimitys "Norrbotten" yhdyssanana otettiin käyttöön 1400-luvun alussa, ja merkitsi toisinaan valtakunnan pohjoisinta osaa, toisinaan vain Pohjanmaata (Österbotten). Myös nimitys "Västerbotten", "Österbottenin" vastaparina, tuli käyttöön ja lisäsi termien sekaannusta. Vasta 1400-luvun lopulla tuli termistä "Västerbotten" käypä nimi Ruotsin puolella.

Saamelaiset, Kveenit ja Meäläiset

Saamelaisista miehistä enemmistö on "Niilonpoikia" (N1C1), joita koko Suomessa on enemmistönä Savossa, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Seuraavaksi suurin ryhmä on "Iivareita" (I1) ja heitä on enemmistönä Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Saamelaisissa heitä on noin pari prosenttia vähemmän kuin eteläpohjalaisissa miehissä. Suurin Iivarien keskittymä on Satakunnassa ja Kalannissa (Uusikaupunki) mistä muinaisen Kainuun rajat alkoi, muuttuen tuhatluvulla ”Suurkyröksi” ja Pyhäjoen tullessa 1300-luvulla Pähkinänsaaren rajalinjaksi, pohjoinen puoli muuttui Novgorodin eli seitsemän kymin Karjalaksi. Huvittavaa on se, että rajakivenä Suomen puolella oleva Hanhikivi, on nykyisin Novgorodin perillisen Venäjän rakennustyömaa. Ruotsin puolella rajalinja jatkui Norjan puolelle parikymmentä kilometriä pohjoisessa olevalta Bydgenkiveltä.

Ruotsissa on tutkittu 8000 vuotta vanhoja luurankoja useamman alan tutkijoiden toimesta. Tutkimus on nimeltään "The Atlas of a 1000 Ancient Genomes Project" jolla kartoitetaan pohjolan luurankojen syntyperää, mistä ovat tulleet, millainen iho ja silmien väri jne. Suomessakin Yle uutisoi sen otsikolla harhaanjohtavasti: "DNA-tutkimus: Tämän takia ruotsalaiset ovat vaaleita ja sinisilmäisiä" yle.fi/uutiset/3-10014816 . Ei pelkästään ruotsalaiset ole vaaleita ja sinisilmäisiä ja 8000 vuotta sitten koko sen alueella ja Norjassa ei edes ollut svealaisia ja gööttejä. Hyvä jos edes ajanlaskun aikoihin. Joka tapauksessa tutkimustulokset on julkaistu Plos Biology-lehdessä josta pintapuolisesti kollaten löysinkin, keitä tulijat ovat:



Vertailuksi Kalevi Wiikin Saamelaisten alkuperä:



Tulijoiden tulosuunnasta on useampia skenaarioita joista yksi on latviasta. DNA kertoo miespuoliseksi tulijaksi IIvarin toisen ja naispuolisen tulijaksi Ursulan. Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla asuvat Iivarit on ykkösiä ja tätä Iivari toista vanhempia tulijoita. Mielenkiintoista tässä on se, että Ilmajokinen könninmestarin vanhemmat oli Iivari ykkönen ja puolisonaan Ursula. Ursula on tulijana idän suunnalta ja vanhempi kuin Helena, mikä euroopassa on yleinen. Ursula myös liitetään useinmiten saamelaisten puolisoksi ja joita heistä on enemmistö 48 prosentin osuudella. Toinen merkittävä on V... Venla, joita on 42 prosenttia. Saamelaismiesten puolelta Niilo on yleisin (43%) ja seuraavana tulee Iivari (26%), joita on prosentuaalisesti lähes yhtä paljon kuin heitä on etelä-pohjalaisissa. Lisäksi heissä on R1a:ta 11 prosenttia ja R1b:tä 4 prosenttia.

Saamelaiseksi näemmä tekee toisen puolison puolelta nainen, miesten puolelta nämä miespuoliset esi-isät on karkeasti samat, kuin kainuulaisilla ja suomalaisilla.

Professori Kalevi Wiikin mukaan Könnin suku ja 30 prosenttia suomalaisista kuuluu I eli Iivari DNA-ryhmään. Eteläpohjalaisista heitä on 50 prosenttia.

- Samaan ryhmään kuuluu puolet ruotsalaisista. Tämä antaa myös osviittaa, mistä Iivari-haara on aikoinaan tullut. Esi-isän arvellaan syntyneen 15 000 vuotta sitten jossain Balkanilla. Hänen kauttaan syntyi kaksi poikaa, joista toinen jäi etelään ja toinen suuntasi Baltian kautta pohjolaan ja Suomeen.

- Selvitys osoittaa, että Könnin suvun isälinjassa ei ole kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Könnin tämä puoli onkin erittäin yhtenäinen, eli se on lähtenyt matkaan yhdestä kantaisästä. Kantaäiti sen sijaan on syntynyt saamelaisella poronhoitoalueella. Tätä samaa saamelaistyyppiä on näkyvissä kovasti muuallakin Etelä-Suomen alueella. Mielenkiintoinen juonne Könnin suvun tutkimuksessa on myös se, että kahdessa sukuhaarassa ei ole havaittu mitään muutosta 1700-luvun jälkeen. Tietojen täsmäämistä tutkitaan 64 markkerin kautta.

Jaakko Ilkka

Jaakko Ilkka on nostettu talonpoikien yhdeksi sotapäälliköksi. Nykyisen dna-tutkimuksen mukaan Ilkka ei ollut pohjalainen Iivari, vaan muualta tullut "Niilo". Ilkan on sanottu olleen "puoliknaapi" eli puoliaatelinen keropää. Hän on mahdollisesti alunperin ollut "Wilken" Kymijokilaaksosta, joka on ostanut osan Rahnaston talosta Ilmajoella. Mahdollisena syynä Ilmajoelle muuttoon oli ruotsalaisten tapulikaupunkien oikeudet ja paikallisten kaupankäynnin kieltäminen muualle, kuin Tukholmaan Baltianmeren alueella. Kaupankäynti ja merenkulku suomalaisilta lakkautettiin ja aatelisilta vietiin jälkipolville perityvä aatelisarvo, josta puoliknaapi nimitys. Ilkalla kerrotaan olleen melkoinen kauppalaivasto ja kielto olisi rajoittanut melkoisesti hänen oikeuksia ruotsalaisten hallinnoimilla alueilla. Kainuulaisia ruotsin rajoitukset eivät koskeneet ennen 1600-lukua ja Ilkka nousi kapinaan ruotsalaisten hallinnoiman Suomen pyrkiessä laajenemaan myös Ilmajoen suuntaan. Ennen varsinaista nuijasotaa käyty "Ilkkalaisten sota" Nokialla päättyi huonosti ja paettuaan sieltä takaisin Ilmajoelle, paikallisten kertoman mukaan hirttämisen sijasta hukutettiin joenjäähän tehtyyn avantoon... Syynä olisi ollut Ilkan suureksi nousseet velat.

Historiallisesti Gotlanti ja Gothland käsitteet näyttävät joskus olleen vakiintuneita. Keskiajalla, tiedetään että molemmat alueet ovat asuttaneet etnisten ryhmät, joita kutsutaan gooiksi. DNA-tutkimus joka suoritettiin kolmeen vainajaan Gotlannin saarella, sijaitsevat nykyisin Etelä-Ruotsin osavaltiossa, todistavat että saari on etnisesti yhteydessä toisiinsa Suomen ja Kvenlannin kanssa. "Metsästäjä-keräilijät osoittavat suurimman samankaltaisuuden nykypäivän suomalaisten kanssa", toteaa Ruotsin Uppsalan yliopiston evoluutiogeetistinen Pontus Skoglund:
gotland.kvenland.org

Ruotsin synty ja muinaisen Kainuun täydellinen katoaminen historiasta

Euroopan geopoliittisen tilanteen seurauksena 816 Frankkien kuningas Kaarle Suuren kuolema vuonna 814, tapahtui Upsalassa (Uppland) Keski-Skandinavian osavaltiossa, joka vielä oli osa Kainuuta (Kvenland), prosessi jonka kautta solmittu valtaliitto Suomen ja Svean päämiehien välillä saivat pohjan asteittaiselle muodostumiselle, josta tuli lopulta Ruotsin kuningaskunta. Viikinki-aikakauden loppuun mennessä (793-1066) syntyi Ruotsin valtakunnan alkuvaihe. Tämän virstanpylvään jälkeen alkoi muinaisen Kainuun valtakunnan asteittainen heikkeneminen.
Eurooppa 814 - 1814.kvenland.org

Etniset alueet Euroopassa vuonna 918 - 1918.kvenland.org

Seuraavien vuosisatojen aikana prosessissa - Etelä- ja Keski-Skandinavian suomalainen Kveenien väkiluku tuli hitaasti rinnastettua ja sulautui nykyisten Norjan ja Ruotsin asukkaiden valtavirtaan. Kalmarin liiton hajoamisen 1500-luvun alkupuolella voimakkaiden Pirkkalaisten Kveenien asema alkoi muuttua. Pirkanmiehille paha takaisku tuli vuonna 1553, jolloin kuningas Kustaa Vaasa lopetti verotuksensa Pohjois-Skandinavian saamelaisille.

Keskiaikaisen kirjanpidon ja muiden todisteiden perusteella Turunlinnan kupeessa oleva Suomi (Varsinais-Suomi) oli osa Ruotsin asteittaista – Viikinkiajan jälkeistä - "Ruotsia" syntymästään lähtien.

Suomen äärimmäinen lounaispuolinen osa on Suomen keskiaikaista aikakautta. Se yhdessä Upsalan kanssa – ja sen viikinkiaikojen linnoitusten kanssa - nykyisessä Keski-Ruotsissa, oli syntymäaikaan varhaisen poliitiikan, josta ajan mittaan kehittyi Ruotsin kuningaskunta.

Naantalin kaupunki, lähellä suurempaa Turun kaupunkia, oli Jønes Buddoksen koti myöhään keskiajalla. Hän on varhaisin kirjailija, joka tunnetaan kääntäneen Raamatun osia ruotsiksi 1500-luvun jälkipuoliskolla. Turun merkityksestä kertoo se, että alkuvaiheessa Turussa oli seitsemän kertaa enemmän opiskelijoita kuin Sorbonnessa - Pariisin yliopistossa – tai kuin Uppsalassa opiskelijoita, jotka olivat aiemmin kehittyneet maakunnan aikaisinta pääomaa Ruotsista. Jopa kaksi Sorbonnen rehtoria olivat Turusta.

Erilaisista syistä tutkijat eroavat toisistaan "Ruotsin" varhaisesta vaiheesta maan, valtion tai valtakunnan määritelmän mukaan. Toisin kuin Norjan ja Tanskan historiassa, ei ole yksimielisyyttä täsmällisestä tai luotettavasta vuodesta tai päivästä, jolloin syntyi "yhtenäinen Ruotsi".
Ruotsin konsolidointi oli pitkä ja asteittainen prosessi, jonka aikana vallankumouksellisen järjestäytyneen yhteiskunnan järjestelmä lujitettiin kuninkaan valtaan. Historioitsijat tuomitsevat eri tavalla Ruotsin konsolidoinnin historian lähteet. Aikainen historia yhdistyy norjalaiseen mytologiaan. Varhaiset alkuperälähteet ovat ulkomaisia; toissijaiset lähteet kirjoitettiin myöhemmin. Kuitenkin on selvää, että Sveat, Geats, Gutes tai Kveenien heimojen alueilla asuvat ja / tai hallitsevat maat eivät ole koskaan muodostaneet "Ruotsin" maata.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Tukholman paikkakunnasta on peräisin vuodelta 1252, samaan aikaan kun Turun entisen pääkaupungin uskotaan olevan perustettu. Vuosina 1296-1478 Tukholman kaupunginvaltuuskunta koostui 24 jäsenestä, joista puolet valittiin kaupungin saksankielisiltä kansalaisilta.

Kun vuonna 1634 Tukholmasta tuli Ruotsin valtakunnan virallinen pääkaupunki (1611-1721) - epävirallisesti kutsutun ”Ruotsi-Suomen”-, pääkaupunkien pääkieli oli saksa!

Ensimmäinen ruotsinkielisen ABC-kirjan julkaistiin 1611, vasta 68 vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen suomen kielen ABC-kirja oli julkaistu jo vuonna 1543.

Skandinaavit ennen indoeurooppalaisia

Skandinavian alkuperäisasukkaat ja kieli oli suomalaisugrilaisia (SU)

Pronssikauden kieli keski-Ruotsissa (läntinen varhaiskantasuomi) vaihtui germaaniseksi vasta vuoden 700 eaa jälkeen.

Svealaisten ns. ristiretket (1156?) Suomeen ja piispa Henrik ovat 1300-luvulla sepitettyjä tarinoita tarkoituksena laillistaa maan valloitus. Siis svealaiset hyökkäsi jo 800-luvulta kristittyyn maahan valtataistossa Novgorodin, Tanskan ja Saksalaisen ritarikunnan kanssa.

Pohjanmaan ruotsinkielinen väestö on peräisin tästä valloituksesta 1200-luvulla, eivätkä he siis ole uudisasukkaita vaan maahantunkeutujia.

Ei ole mitään todisteita että viikingit olisi idäntiellä käyneet kauppaa; idästä peräisin olevat muinaislöydöt Ruotsin maaperässä ovat sota- ja ryöstösaalista.

Uusin tutkimus esittää että ruotsalaiset viikingit olivat slaavilaisia, mm koska Novgorodista (Holmgård) löytyy paljon runsaammin ja huomattavasti vanhempia tyypillisiä "viikinki"-löytöjä kuin Ruotsista, joka viittaa vahvasti siihen, että ruotsalaisten viikinkien "alkukoti" sijaitsi Itämerestä itään. Esim Ruotsin valtion yhdistäjäksi mainittu kuningas Olof Skötkonung (ca 995-1022) oli slaavilainen kuten myös hänen kaksi vaimoaan.

Ruotsin kuninkaan arvonimi "Vendien kuningas" (Rex Vandalorum) viittaa suomalaisiin. Huom. Isokyrössä mm. Ventelä liittyy Vendeihin.

Vendien eli väinäläisten kansallinen symboli oli lohikäärme, ja aluksiaan he myös kutsuivat lohikäärmeiksi eli uiskoiksi.

Vendien muinoin mahtava valtakunta käsitti Baltian rannat Rügenistä Kainuunmaahan, eli myöhemmät Kuurinmaan, Liivinmaan, Eestin ja Suomen (Varsinais-Suomi).

Suomenlahden ensimmäinen tunnettu nimi kartoilla oli Väinäläisten meri.

Vuosi 1703 on Suomen historian tärkein vuosiluku; silloin perustetaan Pietari. Ruotsi ja Suomi erosivat yhteydestään, koska Aleksanteri I ja Napoleon niin tahtoi.

Münster ja Olaus Magnus ylistävät Suomea rikkaaksi, mahtavaksi ja väkirikkaaksi maaksi. Vasta 1800-luvulla tuli valtaan Runebergin keksimä: "On Suomi köyhä, siksi jää".

Venäjän vallan aika oli Suomen historiassa rauhan, taloudellisen kasvun sekä voimakkaan väestökasvun aika, ja silloin "syntyi" idea ja valtakunta Suomi.

Kainuunmaa – Kaland – Kvenland

Pohjan perän ensimmäiset asujat oli todennäköisimmin saamelaiset

Pohja on ollut itä-kaakkoon suuntautunut alue niin kauan kuin voidaan asutusta erottaa

Asutushistoria alkaa jo esihistoriallisena aikana, ajanlaskumme ensi vuosisadoilta

Pysyvän asutuksen pioneereja olivat kainulaiset, myös karjalaisten panos on merkittävä

Viikingit, Birka ja Sigtuna eivät ole jättäneet mitään jälkiä tänne

Kainulaisten alkuperäinen ydinalue oli Kalanti Satakunnassa (Uudenkaupungin lähellä)
Svealaisten nimi Kainuunmaalle oli Kaland, norjanmiesten Kvenland

Kainuunmaa ei kuulunut Ruotsiin eikä Suomen, koska silloin ei ollut ko maita olemassa

800-luvulla ulottui svealaisten mahti pohjoiseen tuskin edes Taalainmaanjoelle (Dalälven)

Kainuunmaa ulottui muinoin Pohjanlahden ympäri Helsinglandiin, Ångermanjoelle. Geijerin (1825) mukaan käsitti Kainuunmaa Medelpadin, Ångermanlandin ja Länsipohjan, ja näitä suomalaisia tunki pohjoiseen norjalaisten ja ruotsalaisten paine.

Snorri Sturluson kirjoittaa saagassa Fundinn Noregr Kainuunmaasta ja sen kuninkaan pojista Górr ja Nórr, jotka valloittavat Skandinavian Atlantin rannat ja perustavat sinne valtakunnan, jonka Nórr nimittää itsensä mukaan Norjaksi jos runoniekat ja Sturluson olivat oikeassa, tiesi esim Harald Hårfagre, Britannian valtaaja Wilhelm Valloittaja, ja monet muut keskiajan mahtimiehet, että he olivat Suomen ja Kainuunmaan mahtavan kuninkaan Fornjotrin perillisiä, ja olivat tästä ylpeitä
Skallagrimssonin saaga 1200-luvulta kertoo kuinka norjanmies Thorolf ja kainulaisten kuningas Kaukomieli (Faravid) yhdistävät voimansa karjalaisten expansiota vastaan.

Kainulaiset (sithoni) mainitaan ensi kertaa roomalaisissa asiakirjoissa ekalla vuosisadalla.

Kainulaiset mainitaan viimeisen kerran Ruotsin asiakirjoissa vuonna 1271

Kainulaisten elinkeinopiiri ulottui lännessä Atlantille, Pohjoisessa Jäämerelle, etelässä Helsinglandiin ja idässä Karjalaan.

Pohjanlahtea kutsutaan Kainuunmereksi (Kvenhavet) vielä 1600-luvulla.

Uumaja ja Bygdeå mainitaan ensi kertaa asiakirjoissa vuonna 1314.

Bygden kivi oli Ruotsin ja Novgorodin rajamerkki Pähkinäsaaren rauhassa 1323; siis jopa venäläiset oli ennen ruotseja Kainuunmaalla.

Bygden kivi ei ole merkitty millekään kartalle, eikä siitä tiedä edes turistitoimisto, mutta siellä se siirtolohkare seisoo pohjoiseen Ratanista kesämökkialueen niemessä.

Kainuunmaa pirstoutui 1323 kolmeen osaan; Ruotsin Länsipohja (Västerbotten) ruotsalaistui, Venäjän Cajnu (Pohjoispohjanmaa), ja Suomen Pohjanmaa (Österbotten).

Österbotn, som Qwenland är… kirjoitti Messenius (1579-1636).
Kaarle IX (Kaarle-herttua) otti itselleen lisäarvonimen "kainulaisten kuningas" (Kvenernas konung) 16. maaliskuuta 1609, kenties kunnianosoituksena Pohjanmaan talonpojille, jotka auttoivat Kaarle-herttuan valtaan ns. Nuijasodassa Klaus Flemingiä ja Sigismundia vastaan.

Pietari Braahe nuoremman virallinen titteli 1637 oli Suomen, Ahvenanmaan ja Pohjanmaan (Österbotten) kuvernööri.

Pirkanmiehet – pirkkalaiset

Pirkanmiehet oli alkujaan suomalaisten erämiesten, kauppamiesten ja veronkantajien kilta.

Pirkkalasta, ja kainulaisten vallanperijiä Pohjan perillä.
Pirkkalaiset mainitaan ensi kertaa asiakirjoissa 1328 (1277?), viimeisen kerran 1617.

Pirkkalaisten etuoikeudet säilyi vuoteen 1554, jolloin Kustaa Vaasa siirsi veronkannon kruunulle ja pirkkalaisista tuli kruunun vouteja; valtio otti vallan – ja maat.

Pirkkalaisten kauppaetuoikeudet veromaillaan (lappmarker) hävisi, ja heistä tuli tavallisia kauppaporvareita; nimitys pirkanmies katoaa vähitellen mutta kauppaa käy sama ryhmittymä, ilman kruunun suomia etuoikeuksia ja kilvassa muiden kanssa.
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 31.01.2019 02:56 : Antero. Syy: kuvat

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
03.02.2019 18:12 #42855 : aesi
aesi vastasi aiheeseen: Kveenit
Iltoja,

erinomainen yhteenveto tuon alueen historian käännekohdista, joka nykyisin koostuu Suomen, Ruotsin, Norjankin ja osittain Venäjänkin pohjoisosista.

Tuollainen kappale olisi ollut kiva lukea aikoinaan koulun historiankirjasta. Tai edes tietosanakirjasta. Tai ylipäänsä jostain :)


Jos muutama lisäys sallitaan niin kuten varmaan tiedät, pohjoismaiden saagoista löytyy muitakin viittauksia Kvenlandiin ja sen naapurivaltakuntiin. Ne kun kerää yhteen ja järjestelee niin saa jo hyvän yleiskuvan vuosilta ennen vuotta 1000. Hauskinta luettavaa siellä on varmaan ne kveenivaimot joita kaikki saagojen kuninkaat haluaa vaimoikseen, mutta jota empimättä tappaa kaikki haureuteen tai muuhun typeryyteen sortuvat kuningaspuolisonsa. Toki sitäkin aiempia lähteitä aiemmista valtakunnista on mutta koetan pysyä nyt otsikon aiheessa.

Samoista saagoista voi sitten pomia kveenikuninkaan Faravidin liittouman norjalaisten kanssa karjalaisia vastaan. Asiaa on tutkinut mm Unto Salo. Viimeistään tuosta Faravidin karjalaissodista alkaen asiat lähtivät menemään pieleen.

Suomalaisten kahinoidessa keskenään kirkot sekä lännestä ja idästä iskivät apajille käsikassaroidensa Ruotsin, Saksalaisten ritarikuntien ja Novgorodin avulla.

Balttian Maarianmaa raiskattiin pohjoisen ristiretkissä tunnistuskelvottomaksi ja veriset laineet iskivät pohjanlahdelle asti. Siitä kuinka monta taistelua nykysuomen alueella käytiin vai käytiinkö ollenkaan, ja tapeltiinko muuten vaan vain vähän muuhun maailmanmenoon liittyen, kuuluivatko silloiset Turkulaiset hyökkääjiin vai puolustajiin, missä loppujenlopuksi tapeltiin ja kuinka pakanallista kenenkin uskomukset ja pyhät paikat loppujenlopuksi oli, voi tietenkin käydä keskusteluja mutta fakta on että heti tämän jälkeen mainitsemasi pirkkalaiset ottivat vallan pohjanmaalla. Sitä seurannut pirkkalaisten porolappalaisten kohtelu liittyy myös aiheeseen mutta ei räävitä sillä eikä pirkkalaisilla muutenkaan tässä sen enempää.

Surullista luettavaa on myös Novgorodin peruskirjapetokset, sen veronkantoalueiden laajennukset, itäroomalaisten kirkkojen kuparikattojen rakentelut, suomalaiskansojen uskoonkäännyttämiset ja muut suruteot joiden kaikkien veriset laineet löivät toistuvasti jopa eteläsuomea enemmän pohjoisten osien ylitse tappaen tietyiltä alueilta suurimman osan asukkaista toistuvasti vuosisatojen ajan.

Mainitsemasi ratkaiseva isku kainuulaisten riippumattomuudelle oli lyöty jo siis paljon aiemmin. Pähkinänsaaren 1323 raja voitiin vetää kainuulaisten alueiden halki juuri siksi koska alueen viimeisetkin mahtimiehet olivat siihen mennessä kuolleet.

Huomattavaa on kuitenkin että Pähkinänsaaren raja oli vedettäessä vähintäänkin epäselvä, jos sitä vuonna 1323 edes oli olemassa. Niin Ruotsalaisilla kuin Novgorodillakaan ei ollut käytännössä mitään käytännön keinoa vallankäyttöön alueella. Niinpä varsinkin siitä pohjoiseen verotettiin, raiskattiin ja ryösteltiin puolin ja toisin.

Ruotsi toki lähetti "uudisasuttajia" alueelle, jossa voisi nähdä yhtymäkohtia nykyajan maahanmuuttopolitiikaan, mutta ei pilata hyvin alkanutta ketjua sillä aiheella. Seurauksena kuitenkin ne vähentyneet aiempien valtakuntain asukkaat huomasivat olevansa vähemmistönä omassa maassaan, jonka seurauksena „alkuasukkaiden“ maat jaettiin moneen kertaan, viimeisen kerran isojaossa viimevuosisadalla, jos ei nykyistä jatkuvaa kiinteistöveroa lasketa.

Seuraavat vuosisadat sitten Ruotsit (mukaanlukien varsinaissuomalaiset kuten hyvin mainitsit, unohtamatta Norjalaisia ja ajoittaisia Englantilaisia mm jäämerellä) ja Venäläiset (ml. vienalaiset ja karjalaiset ja ne Englantilaiset) raiskasivat maata ja sen asukkaita suuntaan ja toiseen, otaksutun rajalinjan heittelehtiessä edestakaisin, lopulta asettuen lähelle nykyisen Suomen rajaa (myöhemminhän se raja kävi idempänä mutkan, mutta ei siitäkään tässä).

Kun paikkakunnan asukkaat tapetaan lähes täysin useampaan kertaan muutaman vuosisadan aikana, menneet pyrkivät unohtumaan. Niinpä paikallisilta kysyttäessä asioita ei muisteta, ainakaan hyvällä. Toki tuoreemmassa muistissa on lapin poltto tai itärajan hävitykset, ja vanha kansa muutenkin makoilee jo hautuumailla, koska asioista ei puhuttu, ei näistä nykysukupolvet mitään tiedäkään, ja tuskin ovat kiinnostuneita.

Se Norrlanti oli liitetty ruotsin kruunulle jo ennen 1600-lukua, tosin osia siitä kuului vielä Norjalle. 1600 luvulla sitä alettiin kylläkin tosissan pakkoruotsalaisittamaan, mm. suomenkieli kiellettiin, ja suomalaisia poltettiin tilkuksiinsa periruotsalaisittain (saagoissa lisää aiheesta). Aiheeseen liittyy myös Kristiinan ajan uskonkiistat vatikaaniin, protestanttien ja ties kenen välillä. Nykysuomen alueella ei-toivotut julistettiin noidaksi tai muuten vain vääräuskoisiksi ja teilattiin.

Voi olla että 30-vuotiseen sotaan värvättiin etupäässä eteläsuomesta, ja aika harvassa pohjanmaan asutus kyllä silloin olikin toistuvien tilusten polttojen ja sodistakin johtuvan nälänhädän takia. Toki tulevina vuosina väki tulisi harvenemaan entisestään. Mutta veroja kyllä kerättiin jos eivät vain verotettavat kehdanneet vältellä maksuja kuolemalla venäläisten ryöstöretkissä.

Nuijasota liittyy enää hatarasti otsikon aiheeseen. Siinä on ilmiselvästi piirteitä pyrkimyksestä vapautua kruunun veroista, olihan kruunu luvannut sodan päätteeksi kaikenlaista, läänityksiä, hallintaoikeuksia ja vanhoja alueiden perintöoikeuksien tunnustamista, pettäen lähes kaikki lupaukset, lisäten sen sijaan vain väenottoja ja verotusta. Ruotsin sisäisen valtakahnauksen aikana sitten noustiin kapinaan kovalla uholla mutta mistään järjestelmällisestä tai yhtenäisestä ryhmästä ei voi oikein puhua.


Kaikenkaikkiaan siis mielestäni nykysuomen alueella tapahtuneen historian verisimmät ja ikävimmät kekkerit.

Ehkä juuri siksi asia vaietaan aina hiljaiseksi, tai paisutellaan suunnattomiin jumalallisiin mittoihin.

Mutta mielestäni juuri siksi aihe kaipaisi lisää tutkimista ja etenkin raakoja faktoja lähdeviitteillä. Edes ohimenevä maininta aiheesta peruskoulussa olisi myös suotavaa.

Itse ostaisin heti kirjan joka kokoaisi aiheen kaikki faktat lähteineen yksiin, mielellään paksuihin kansiin, mutta en sitten tiedä olisinko ainoa aiheesta kiinnostunut.

Siksi kiitos aloittamastasi ketjusta, ehkä muutkin uskaltautuvat lisäämään aiheeseen omia yksityiskohtiaan tai mielipiteitään, aloitit niin vahvalla faktaryöpytksellä etten itsekään uskaltanut vain parilla rivillä vastata.

Loppuun vielä kysymys, mitä nuo punaiset viivat tuossa ensimmäisessä kartassa kuvastavat?
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Antero

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
03.02.2019 20:14 #42856 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Kveenit
Hyvä kirjoitus ja kommentti. Punaiset viivat kartalla on alue, jossa kveenejä asui vielä 1740 aikoihin ja heihin lukeutui Tornionjoen meänkieltä puhuvat kuin Norjassa jäämeren rannoilla asuvat kveeninkieltä puhuvat. Vuosisatojen aikana kummankin kieliraja on supistunut ja väestöä sulautunut ruotsalaisiin ja norjalaisiin "uudisasukkaisiin". Pohjalaiset ja satakuntalaiset jotka on myös kveenejä, heidän sulautuminen "suomalaisiin" alkoi 1300 luvulla Satakunnasta. Rannikko-Pohjanmaalla vedenjättömaalle ja jokisuille asettuivat ruotsalaiset uudisasukkaat ja sisemmäs Suupohjaan ja Järvi-Suomeen tuli savolaisasutusta hämäläisten uudisasukkaiden asettuessa Laihian ja Ylistaron väliselle alueelle. Ilmola eli Ilmajoki oli vuorossa 1500 luvun loppupuolella. Pitäjä oli laaja (ns. Suurkyrö) ulottuen Keski-Pohjanmaalta aina Nokialle saakka. Kaarleporin kartta 1600 luvulta kuvaa tätä laajaa aluetta jossa katkoviivalla on merkitty raja kartalle, mutta ei maastoon.

Kivikauden aikainen huomio on "pohjalainen" taltta, sellainen on löydetty Mouhijärveltä kuin kaukana pohjoisessa Puolangalla. Väestö Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa on DNA:n mukaan yhtenäistä Iivareita ja Niilonpojat ovat tulleet vasta 1500 luvulla. Nämä tulokkaat kuten mm. Ilkka, ovat olleet kruunun tiloja ja hoitaneet mm. nimismiehen ja voudin virkaa. Muut oli verotettavia tiloja. Mielestäni nimismies on alunperin Pirkanmiehiä...

Levittäytyminen ei ole tapahtunut sotimalla, vaan "reisimettähän" menemällä, jossa esim. savolainen vävy on mennyt naimisiin kantatalon tyttären kanssa asettuen isännäksi sinne.

Pohjois-Pohjanmaalla kveenit ja Vienan karjalaiset ottivat aikansa yhteen mm. Rappasodassa hävittäen itsensä. Juonet ruotsalaiset koukkasi idästä kehottaen savolaisia muuttamaan toisensa hävittäneiden alueille. Alun alkaen myös saamelaiset olivat kveenejä ja DNA:lta Iivareita. Nykyisin miehistä enemmistö heistäkin on Niilonpoikia.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
14.03.2019 14:30 - 14.03.2019 14:32 #43050 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Kveenit
Fenno-Scandinavia / Nordic Countries

www.historyfiles.co.uk/KingListsEurope/ScandinaviaFinland.htm#Sweden

Brittiläinen näkemys mainaisesta Kainuusta, Kainuulaisista ja Suomalaisista. Suora Google-käännös, lisätty kartat ym.

Nykyaikainen Suomi (Suomi itse suomalaisille) tuli Euroopan historiaan paitsi Suomeen (nykyiseen Etelä-Suomeen) mutta myös Kvenlandiin, valtavaan, määrittelemättömään ulottuvuuteen Skandinavian ja Fennoscandian alueella, joka vielä viikinkiajan lopussa ei vain suurinta osaa nykyaikaisesta Suomesta, vaan myös Pohjois-Ruotsin ja Norjan pohjoisosan kaksi kolmasosaa ja osa Luoteis-Venäjää.

Alunperin alkuperäiskansojen saamelaisten (usein englanninkielisessä tekstissä saamelaisen) alkuperäisasukkaina heitä tukivat suomalais-ugrilaisten ihmisten saapuminen idästä, joka asui suuressa osassa aluetta. Nämä uudet tulokkaat tunnettiin nimellä kveenit tai suomalaiset, ja he antoivat uralipohjaisen kielen saamelaisille, joita usein kuvataan itseään finno-ugriciksi (vaikka näyttääkin todennäköiseltä, että kveenit ennen suomalaisia ​​ja puhunut aikaisemman kielen, joka vähitellen jotka ovat kadonneet suomalais-ugrilaisen valta-aseman vuoksi). Uudet tulijat toivat mukanaan karjankasvatus- ja maanmuokkauskäyttäytymistä, mutta niitä myöhemmin ylittivät indoeurooppalaisten maahanmuuttajien maatalouden taidot, jotka alkoivat saapua noin viisisataa tai tuhat vuotta myöhemmin. Suomalais-ugrilaiset kansat, joista nämä varhaiset suomalaiset osallistuivat, olivat asettuneet valtavalle alueelle, joka ulottui itään kohti Uralia, ja Suomenlahden eteläpuolelle, johon kuului virolaiset, jotka alun perin asuttivat alueet etelään kuin nykyaikainen Liettua. Heillä on myös kaukainen suhde unkarilaisiin, mutta he eivät koskaan onnistuneet muodostamaan yhtenäistä valtiota, mieluummin suhteellisen epämuodollista elämäntapaa pienissä heimojen ryhmissä.
Keskiaikaan asti vain nykyajan Suomen eteläosaa kutsuttiin Finn-maaksi, lähinnä rannikkoalueita, kun taas varhaiset Ruotsin ja Norjan olivat myös melko pienet eteläiset alueet, joita varhaiset germaaniset heimot olivat. Egilin saaga sisältää pitkän kuvauksen Finnmarkista (nykyään Pohjois-Norjassa), josta käy ilmi suomalais-ugrilaisten ryhmiensä valikoima ja sen alueen laajuus, joka nähtävästi oli jakamaton Kvenlandin (kainuulaisten) tai saamelaisten heimojen alueiden käsitteistä: "Finnmark on laaja alue , jota reunustavat meri länteen ja pohjoiseen, ja itään suurilla vuonoilla, kun taas Norja sijaitsee etelään. Se ulottuu etelään pitkin vuorille, kuten Hålogaland tekee rannikolla. Naumdalin itäpuolella sijaitsee Jamtland, sitten Halsinland, Kvenland, Suomi ja Karjala. Finnmark sijaitsee kaikkien näiden maiden ulkopuolella, ja monissa osissa on vuoristoseutuja, joista osa on laaksoissa ja toisissa järvissä. Finnmarkissa on uskomattoman suuria järviä, joissa on suuria metsiä, kun taas Kjolenin korkea vuoristoalue ulottuu alueen toisesta päästä toiseen ".

Norse-lähteissä mainitaan joukko Kvenlandin semi-legendaarisia kuninkaita, jotka elivät ennen Ruotsin hallintoa. Vaikuttaa siltä, ​​että kveeneillä olisi ehkä ollut osuuksia alkuperäisen ruotsalaisen valtakunnan perustamisesta Upsalassa. Kuitenkin, kun Ruotsin hallitus oli perustettu yli heimojen alueille, jotka tunnettiin yhdessä Kvenlandin kanssa, ruotsalaiset tiesivät sen Itävallaksi, "itäisiksi maiksi" ja hyvin pitkiksi aikaan sen pysyessä Ruotsi itse. Vuoteen 1809 asti modernilla Suomella ei ollut sellaista kansallista identiteettiä. Nykyaikaisessa käytössä termi "Skandinavia" viittaa vain Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan, kun taas "pohjoismaissa" on myös nykyaikainen Suomi ja ehkä myös Viro. Tätä sivua varten "Fenno-Scandinavia" käytetään yleensä viittaamaan samaan alueeseen kuin termi "pohjoismaat", vaikka Virossa on sen oma sivu (ks. Linkki, oikein, Skandinavian alkuperää nimeksi).

Vaatimukset, jotka ovat yhtä merkittäviä kuin kuninkaat tai valtakunta, ovat kveeneistä erittäin kiistanalaisia ​​joissakin kirjallisuudessa. Jokainen, joka lähestyy yhtenäistä tai järjestäytynyttä valtiota, on vakaasti kiistetty, verrattaessa sadun valtakuntia. Sen sijaan on paljon todennäköisempää, että kveenit järjestettiin heimopohjaisesti samoin kuin virolaiset saksalaisten ristiretkien aikana heidän maaperäänsä, ehkä paikallisen kuninkaallisen valtakunnan ollessa norjalaisessa aineistossa kohonnut kansalliselle tasolle. Skandinavian nimityksen tunnettu merkitys on täynnä vaaraa. Nimen yksityiskohtainen tarkastelu ei osoita todistettavia yhteyksiä ja monia kysymyksiä.
(Lisätiedot Edward Dawsonin ja Jonathan Nybergin julkaisusta Itämeren historiaa, eri tekijöitä, hevosta, pyörästä ja kielestä: kuinka etelä-amerikkalaisten steppien pronssi-ikäiset ratsastajat muotoilivat modernia maailmaa, David W Anthony Heimskringla: Tai, Norjan kuninkaiden aikakausi, osa 1, Egil's saga ja ulkoiset linkit: Kvenland ja Sacred Texts (Egil's saga) ja Finnmark (saatavana myös englanniksi).

Vuonna -9000 ennen ajanlaskun alkua

Tähän päivään mennessä Viron, Suomen, Latvian, Liettuan ja Venäjän asukkaat ratkaistaan ​​proto-Baltian metsästäjien keräämillä heimoilla, joilla kaikilla on sama kulttuuriperintö. Ne kuuluvat kahteen ryhmään, joista toinen on alueellisesti hallitseva Baltic Kunda -kulttuuri, joka on etelässä sijaitsevan Swiderian-kulttuurin kehittyminen. Toinen on Magdalen-Ahrensburgin kulttuuri, joka sijaitsee Luoteis-Saksassa ja Tanskassa, mikä luultavasti rikastuttaa Kunda-kulttuuria.
Perinteinen tieteellinen usko on, että nämä metsästäjät keräävät Etelä-Baltiasta ja itäisemmistä, mutta viimeaikainen ajatus viittaa siihen, että vaikka tämä on osittain oikein, Suomi ja Pohjois-Skandinavia asuttivat myös ensin Doggerlandin (nyt pohjoisen meri). Neoliittisten ihmisten siirtyminen voisi ylittää Norjan kaivannon laajan vesitien, ennen Norjan rannikkoa pitkin, pohjoisen Atlantin ohutta nauhaa.

Suomi on luultavasti ainoa tunnettu paikka Skandinaviassa, jonka välissä on noin 120 000 vuotta sitten syntynyt Neandertalian välimaasto, kun taas ensimmäiset anatomisesti modernit ihmiset saapuivat noin 9000 eKr.





Pohjanmaan jätinkirkot ovat koko Pohjois-Euroopan suurimpia kivikautisia monumentteja.
Uusi tutkimus osoittaa, että jätinkirkoista on havaittu Auringon asemaa taivaalla. Tulokset on saavutettu laajassa arkeoastronomisessa projektissa, jonka Helsingin yliopiston tähtitieteilijä Marianna Ridderstad ja Oulun yliopiston arkeologi Jari Okkonen aloittivat runsas vuosi sitten.
Jätinkirkoiksi kutsuttuja muinaisia rakennelmia tavataan ainoastaan Pohjanmaalta, josta niitä on löydetty noin 40 kappaletta. Isoimmat jätinkirkoista ovat suorakaiteen muotoisia vallimuodostelmia, joiden pituus on 50–60 metriä. Pienimmät jätinkirkot ovat noin 15 metriä pitkiä ja osa niistä saattoi olla isoja asuinpaikkavalleja.






Iso-Pässilän 160 metrin korkeudessa olevaa muinaisrannan jätinkirkkoa, kutsutaan myös ”pirunpelloksi”, josta alkaa Pohjanmaan jätinkirkkojen suora jana luoteesta koilliseen.


Vuonna -8900

Olipa muuttoliike nykyaikaisen Suomen alueelle Atlantin rannikolla tai Kaakkoisosassa, jotkut etelä- ja kaakkoisosat ovat asuttuja viimeisen jääkauden lopusta. Radiokairaustutkimukset osoittavat ihmisen elämää Järvestä Ristolasta Lahdessa, Etelä-Suomessa, jokaisesta peräkkäisestä vuosisadasta lähtien. Orimattila on toinen varhaislähtöpaikka.


Vuonna -8300

Suomen alueen aikaisemmat jäätikön jälkeiset asukkaat ovat todennäköisesti kausiluonteisia metsästäjiä kerättäviä. Arkeologien löytäneiden artefaktien tiedetään edustavan Suomusjärven ja Kundan kulttuureita. Löydöistä löytyy Antrea-verkko, joka on vanhin kalaverkko, josta tiedetään olevan kaivattu.

Pässilän muinaisrannan satamalaituri. Alueella on pääuoma josta haarautuvat telakointipaikat. Alue on nykyisin maankohoamisen myötä 140 -150 metrin korkeudella ja alempana on myöhemmin tehdyt kiviset laituripaikat 120 -130 metrin korkeudella. Seinämien kivet on 45 asteen kulmassa ja välissä on vihertävää laastia. Suoraa seinämää on useassa eri paikassa kymmeniä metrejä. Alempana noin 130 korkeudella myöhempänä aikoina tehtyä laituria.




Litorianmeren aikana Nenättömänkylään syntyi myös ensimmäiset vesistöjä halkovat tiestot, joita kutsutaan”Tipulinteiksi”. Yllä Piippuloukon tipulintie joka on yhdistänyt saarekkeita.




Laitilanloukon tipulintie, ”Nopan ylikäytävä”, joka on edelleen käytössä ja toimii kylätienä. Karttapaikan varjostuksen kohoumistä näkee kaikki muinaiset, nykyisin metsien halki vievät tipulintiet. Uunituoreessa Munakan historiasta kertovassa kirjassa kerrotaan Tervajoelta Ylistaroon menevästä "peurapolusta" joka haarautuu Lapuan ja Munakan suuntaan. Ylittää kapeimman kohdan Kyrönjoesta Munakan silllan kohdalla ja jatkaa matkaa Seinäjoen rantoja pitkin sydänmaille.

Muinaisen Kainuun pisin tipulintie menee vanhaa Pohjankyrön tietä pitkin harjujen päällä Tervajoelta Kauhajoelle ja edelleen Kankaanpäähän, josta Hämeenkyröön.

Hiivanaasenkivi ja observatorio kaakko-luode suunnassa. Kivijatat on 2009:n ilmakuvassa vielä paikoillaan, mutta seuraavina vuosina tuhoutuneet pellon raivauksen myötä. Kivi on 90 metrin korkeudella merenpinnasta, ajoittuen Litorianmeren aikakaudelle. Kivirivillä saattaa olla astronominen merkitys, tai kivillä on seurattu maankohoamisesta johtuvaa vedenpinnan laskua. Nenättömän heksagrammi muodostuu keskellä olevasta Hiivanaasenkivestä sekä sen ympärillä olevista 12 kivestä, jotka ovat n. 999 metrin etäisyydellä toisiinsa nähden. Kivet osittavat auringon talvi- ja kesäpäivän seisauksen sekä kevät- ja syyspäivän tasauksen.




Vuonna -6150

Lähinnä viimeiset Doggerlandian jäljet ​​ovat veden alla Pohjanmeren nousevien vesien alapuolella. Metsästäjä-keräilijäyhteisöt ovat eläneet elämässä ruohotasankojen laajoilla aloilla, jotka oli levittäytyneet Ison-Britannian itärannikolta Shetlannin saarille ja Skandinaviaan (Doggerlandin alue) viimeisen jäätymisen jälkeen ikä, noin 10 500 eaa. He olivat asuneet perheissä ryhmiin ja metsästettiin eläimiä, kuten hirvieläimiä ja villisikaa, kunnes hitaasti nousevat vesitasot pakottivat yhä enemmän heitä vetäytymään korkeammalle maalle, joka nykyään muodostaa Britannian tai Manner-Euroopan.

Huom: Doggerlandian maa-alue on mahdollisesti vajonnut ja joka näkyy Englannin rannikon jyrkkyytenä. Vastaavasti samaan aikaan Suomessa Pohjanmaan rannikko on kohonnut useita kymmeniä metrejä viimeisen 10 000 vuoden aikana.

Alunperin päivätty noin 6500 eKr., Viimeaikainen arkeologia on osoittanut erittäin tarkan päivämäärän 6150 eKr. Katastrofiin, joka liittyy Doggerlandin katoamiseen. Tämä on katastrofaalisen tsunami. Tähän mennessä Doggerland on jo vähän enemmän kuin saariryhmä, joka jakautuu Pohjanmeren vesistöihin. Pohjoisessa on hiekkakiviä ja kiviä muodostunut jääkauden aikana Norjan rannikolla, mantereella, joka sijaitsee mannerjalustan reunalla.

British Geological Surveyin merioikeuden geologi professori David Tappin viittaa merenpohjan geologiseen arpiin todisteeksi siitä, että maanjäristys iskee alueelle ja lähettää kahden sadan kilometrin pituisen osan sedimentistä (Islannin koko), joka kaatuu alas merenpohjaan. Nykyään nimellä Storegga Slide, liukukansi syrjäyttää miljoonia tonnia merivettä, joka luo massiivisen tsunamin, joka iskee Islannin, Grönlannin, Pohjois-Amerikan ja Ison-Britannian itärannikon eteläpuolella Humberiin. Se pyyhkii rannikkoseutuja mukaan.


Vuonna -4000

Maanviljely alkaa nykyisen Etelä-Ruotsin alueella, jossa tällöin asuu pääasiassa suomalaisia. Päivämäärä tuntuu aikaiselta, kun suomalaisia saapuu Skandinaviaan jopa tuhannen vuoden ajan, mutta jotkut "asiantuntijat" jatkavat siitä.


Vuonna -3000

Kampakeraaminen kulttuuri saavuttaa Venäjän, Viron ja Suomen, kun uudet ihmiset saapuvat idästä, he ovat lähes varmasti suomalais-ugrilaisia heimoja, jotka muodostavat Suomen ja Viron myöhemmän ytimen. Siihen kuuluvat virolaiset, suomalaiset, livonilaiset, karjalaiset, wotit, wepit ja inkeriläiset, jättäen samalla suuren joukon suomalais-ugrilaisia ​​heimoja Pohjois-Venäjälle ja Siperiaan (huom: Tartastania), joka myöhemmin muuttavat eri ryhmittymiin kuten Mariin. Se näyttää myös jättävän ryhmän, joka lopulta siirtyy etelään Venäjän alueille ja edelleen Unkariin yhdeksännen vuosisadan aikana hyökkääviksi unkarilaisiksi. Tämä neoliittinen kulttuuri näyttäisi muodostuvan aiempien mesolitikulttuurien pohjalta, mutta käyttää suurempaa valikoimaa luu-, antler- ja kivenvalmistajia ja käyttää tylsää, poraavia ja hiottavia taitoja. Arkeologit ovat löytäneet tämän aikakauden proto-Lapponoid-luurangot, jotka osoittavat, että nämä yhdistetyt mongoloidit / eurooppalaiset elävät uusien tulokkaiden rinnalla ja pitävät tiettyä samankaltaisuutta siperilaisten suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa. On ehdotettu, että ne ovat peräisin Laatokan alueelta ja levinneet laajalle alueelle.


Vuonna -2500

Johdoton käytäväkulttuuri (tai venelaivakulttuuri) saapuu Etelä-Suomessa rannikkoalueille sekä Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Länsi-Venäjällä, Puolassa, Pohjois-Saksassa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Näillä uusilla tulijoilla on myös kotieläimiä ja tuoda mukanaan maataloutta, vaikka se on edelleen olemassa yleisesti harjoitettujen metsästäjien keräämien toimintojen rinnalla jo jonkin aikaa. Västergötland Gotlannin saarella on ihanteellinen esimerkki uudesta kulttuurista. Arkeologiset löydöt ja DNA-testaus vuosina 2011-2012 osoittavat, että ihmiset, jotka ovat tuoneet maataloutta alueelle, liittyvät läheisesti samankaltaisiin maanviljelijöihin Välimerellä. Tämä näyttäisi olevan varhaisia ​​indoeurooppalaisia ​​tulokkaita, jotka nyt levittäytyvät molemmille alueille. Saman tutkimuksen mukaan alueen nykyiset suomalais-ugrilaisten hauraat populaatiot osoittavat suurimman samankaltaisuuden nykyisten suomalaisten kanssa.


Vuonna -2000 – 1000

Viime vuosisatoja ennen Yamnaya-horisonttia (joka oli nähnyt nykyisin proto-germaanien alkuteknologian proto-eurooppalaiset esi-isät alkavat siirtyä), kannabis (kuituhamppu) on voinut matkustaa Pontic-Kaspianmeren alueilta Mesopotamiin ja varhaisiin kaupunkeihin Sumerista. Kreikkalainen kdnabi ja proto-germaaninen * baniptx näyttävät liittyvän sumerilaiseen kuriibuun. Sumerian kuolee laajasti puhuttuna kielenä noin 2000 eKr., Joten yhteyden on oltava hyvin vanha. Myöhään Uruk-kauden kansainvälinen kauppa (noin 3300-3100 eKr.) Antaa sopivan kontekstin tähän kauppaan.

Kannabiksen varhaisen, proto-indo-eurooppalaisen muodon (ja sen todennäköisen sumerilaisen kuriibun alkuperän) välinen yhteys pro-germaaniseen muotoon vaatii muutaman askeleen. Pronssi-aikakauden loppupuolella proto-germaaniset ryhmät ovat melko eristettyjä Etelä-Skandinaviassa ja Itämeren etelärannalla, mutta teoriat ovat kosketuksissa proto-kelttien kanssa (ja mahdollisesti jopa hallitsevat heitä). Tämän kannan tueksi on se käsitys, että kannabiksen pitäisi kulkea Celticin läpi saavuttaakseen germaanisen muodonsa: alkukirjain "k" olisi "kw" Q-Celticissa (ensimmäisestä aallosta), joka muuttui "p "P-kelttisillä (toisesta aallosta) ja sitten muuttui biksi belgialaiseksi (pohjoinen keltti) ja lopulta hyväksyttiin germaaniseksi. Tämä vaikuttaa sopivaksi ajatukselle, että Belgian keltit hallitsevat Pohjois-Eurooppaa ennen germaanisten heimojen nousua viidennen vuosisadan eKr.


Vuonna -750 – 500

Vaikka keltit alkavat laajentaa perinteiseltä alueeltaan Etelä-Saksasta, germaaniset kansat näyttävät yhä miehittämästä tulevaa kotimaataan Etelä-Ruotsissa ja Jyllannin niemimaalla (kuten Edward Dawson ehdotti), jossa heidät ympäröi kolmelta puolelta Kainuulaiset (by Kvens). He näyttävät menevän läpi kauden, jolloin länsimaiset keltit (Gaulit) voittavat heidät ja joutuvat alttiiksi heille (etenkin Jyllannissa), jonka jälkeen (ja todennäköisesti laukaisivat tämän galluskauden aikana) he alkoivat laajentaa alueitaan lounaaseen pitkin Pohjanmeren rannikolla ja Itämeren rannalla itään.

Tässä vaiheessa germaaniset kansat näyttävät olevan vähintään yhdeksänkymmentä prosenttia ruotsin (Svea) alkuperää, ja vain Vandaalit ja Teutonit mahdollisesti Jyllannin niemimaan alkuperää. Molemmilla jälkimmäisillä heimoilla on galliankielisiä nimiä, mikä viittaa siihen, että Gallit valloittavat Jyllannin niemimaan, ja Etelä-Ruotsista luultavasti tehtiin liitosaluetta. Tämän indikaattoreita ovat Gaulien ilmeinen vaikutus germaanisiin lajeihin, lainattuihin nimiin, lainattuihin jumaliin ja yhteisiin tapoihin.


Kvenland (of the Kainu), Kainuu

Kainu näytti olevan sekoitus entisen neoliittisen kansan, joka omisti Pohjanlahden alueen, lähellä nykyaikaista suomalais-ruotsalaista rajaa. Nykyään suomalaiset pitävät niitä nykyaikaisen kansakunnan tärkeänä osana. Aikaisinta oli saamelaisten metsästäjä-keräilijöiden, jotka joutuivat myöhemmin kilpailemaan Kveenien kanssa Savon alueelta (Keski-Kaakkois-Suomi). Ne näyttävät myös olleen neoliittia, vaikka he myöhemmin puhuivat suomalais-ugrilaisella kielellä, joka todennäköisesti korvasi alkuperäisen kielensä. Saamelaiset hyväksyivät myös suomalais-ugrilaisen kielen, ja heistä tuli suurelta osin jakamattomia, jopa Finnmarkin pohjoisosassa.

Saamelaisten ja suomalaisten kulttuurit ja syntyperä eivät olleet yhteydessä toisiinsa, mutta molemmat kansat, jotka olivat pohjoisessa ja etelässä Kvenlannissa, muodosivat modernin Suomen esi-isät, samoin kuin melko hämärän kveenit. Tavastialaiset, savonilaiset ja karjalaiset olivat myös perustana modernille maalle, ja saamelaisten kansat olivat nimeltään Scritobini, Screrefennae tai keskimäärin kirjaimellisesti Scridefinni (erityisesti Paul Deacon kahdeksannen vuosisadan Langobardsin historiassa ). Paul maalaa heidät erityisen barbaarisiksi, niin kehittyneiksi, että he söivät raakaa lihaa (kuivaliha) ja kuljettivat hirveitä eläinten nahkoja. Tämä näyttäisi olevan heidän kohtalokkaita tilannekuvansa neoliittisen ajanjakson aikana, mutta on epätodennäköistä, että ne olivat aivan yhtä barbaarisia kuin Paavali kuvasi niitä kirjoittaessaan.

Ainoa kertaa, jolloin Kvenlandin (Quenlandin, Kainuunmaan, Kainuun tai modernin Kajanalandin) heimojen johtajat kirjattiin, on silloin, kun ne ovat joutuneet kosketuksiin entistä yhtenäisempien ulkopuolisten valtioiden kanssa. Kvenlandin etelärannikolle asettuneet varhaiset suomalaiset kohtelevat samalla tavalla historian tapaa. Muutamat Kvenin johtajat kirjoittivat varhainen norjalainen, ja heitettiin pohjoismaiseen tyyliin, jumalallisilla ominaisuuksilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heillä ei olisi vähemmän jumalallista muotoa. Kvensit voivat myös muodostaa Taciton Sitonesia ensimmäisellä vuosisadalla.

Lisäksi ruotsalaisten varhaiset kuninkaat olivat kaikki Ynglings (Scylfings, myös tanskalaisten kuninkaiden muinais-talo ennen niiden siirtämistä Cimbricin niemimaalle, mikä todennäköisesti kuvastaa yhteistä perintöä). Keskiajan kirjanpidon, erityisesti Islannin piispan, runoilijan ja historioitsijan Snorri Sturlusonin, mukaan Ynglingsin alkuvuodet olivat Kvenlandissa. Olipa nämä juuret olleet modernein Ruotsin tai Suomen puolella Kveenien-meren (nykyinen Pohjanlahti), on epäselvä, mutta keskiajalla oli kaikki tämä osa Kvenlandia. Joidenkin todisteiden, kuten Snorri Sturlusonin lausuntojen perusteella, Ynglingsin näyttävät alkavan Suomenlahden lahdella, joka Ruotsissa on tunnettu "Österland" Sturlusonin kirjanpidossa. Tämä saattaa viitata siihen, että Ruotsin syntymä oli suurelta osin Kven-Ruotsi -yhteistyötä. Suomalais-ugrilaisen haplogroup N1c1: n puute nykyaikaisessa ruotsalaisessa väestössä (joka kattaa vain 9 prosenttia siitä) osoittaa, että nämä kveenit eivät olleet ainakin suomalaisia, mutta eivät anna tarkempaa identiteettiä. Mahdollisesti voisivatko Ynglings olla ryhmä ruotsalaisia, jotka olivat yksinkertaisesti siirtyneet kauemmas itään kuin mikään heidän aikalaistensa, ennen kuin palasivat alkamaan ylivaltaa muille kansalleen?

Joka tapauksessa Edward Dawson pitää todennäköisenä, että norjalainen maaginen perinne tulee suomalaisista ja / tai kveeneneistä, koska se osoittaa Uralin ja Altaicin puhujien ja niihin liittyvien ryhmien shamanismin ominaisuuksia Pohjois-Euraasiassa. Euraasian shamaanialaisen kosmogonian absoluuttinen ominaisuus on korkeampi / keskitason / alemman maailmanjako, joka on melko selvää yhdeksässä norjalainen myytin maailmassa, jos sinulla on maaginen tietämys ja tietävät asiat oikein. Saksalaisten kansat, jotka ovat alkaneet tunnistettavana ryhmänä Etelä-Skandinaviassa, osoittavat todisteita voimakkaasta kosketuksesta ja vaikutuksesta kelttien ja suomalaisten / kveenien välillä. Heidän jumaluuksistaan ​​näyttää olevan vain yksi suoran jälkeläinen indoeurooppalaisesta perinneesta, Tyrin tai Tiun (joka on samankaltainen kuin "deus" tai "dyus"). Muut näyttävät olevan joko keksittyjä (Heimdall tarkoittaa "kotiaaltoa") tai lainataan (Thor oli kelttien Taranus) tai he ovat jumalattomia ihmisiä, kuten Wotan (kulmien Woden).

(Lisätiedot Jonathan Nyberg ja Edward Dawson, Itämeren historiaa, eri tekijöitä, hevosta, pyörästä ja kielestä: miten pronssiaikaiset ratsastajat Euraasian alueella muotoilivat modernia maailmaa, David W Anthony ja Ulkopuoliset linkit: Kvenland ja Finnmark (saatavana myös englanniksi).


Kirjoittaessaan tällä kertaa roomalainen kirjailija Tacitus tarjoaa aikaisinta tunnettua viittausta Svealle ja suomalaiselle - Kveeneille erityisesti jälkimmäisessä tapauksessa. Hän käyttää termiä "Suiones" Sveas (ruotsalaisille) ja "Sitones" kveeneille ja suomalaisille: "Suionesin rajalla Sitones-ihmiset; ja he ovat kaikkien muiden asioiden kanssa samaa mieltä siitä, että he ovat yhdessä, että täällä tasa-arvoa harjoittaa nainen. Niin pahamaineisesti he rappeutuvat paitsi vapauden tilasta, mutta jopa orjuuden tilasta. " He tietävät, että he harjoittavat samaa matrilinealisen syntyperän muotoa kuin myöhemmin Pohjois-Britannian Pictit.

Vaikka naapurimaiden ruotsalaiset alkoivat näyttää merkkejä niiden mahdollisesta etumatkaa Etelä-Skandinaviassa, Kveenit olivat vain yksi Kvenlandin eteläisimmistä osista. Monet muut suomalaiset heimot olivat myös tavastianeja (nykyaikaisessa eteläisessä Keski-Suomessa), karjalaisia ​​(balto-suomalaisia ​​moderneja suomalais-venäläisiä rajoja), savonilaisia ​​(karjalaisten ja tavastialaisten alaryhmä nykyaikaisessa Itä-Keski-Suomessa ), ja muut. Kaikissa näissä näytti siltä, ​​että ne olivat tärkeä osa varhaisen Ruotsin valtion luomista.

Pohjoismaiden ja pohjoisosien eristäytyneimmissä osissa asui vain kveenejä (pohjalaisia) ja saamelaisia viikinkiajan loppuun asti, lukuun ottamatta rannikolla Hålogalandia, jotka olivat joko pohjoismaisia ​​tai mahdollisia antiikin kveenien jälkeläisiä, tai todennäköisemmin sekoitus kahdesta. Viikinki-ajan lopulla monet savolaiset muuttivat pohjoiseen modernin Suomen alueella, Oulun ja Kainuun nykyalueille sekä eräisiin lähialueisiin. Norjalaisten saagat keskittyy poikkeuksetta yksilöihin, jotka olivat joko Etelä-Skandinavian kantaa, tai jotka olivat alkuperältään kveenejä ja jotka muuttivat etelä- tai länsipuolta sekoittuen pohjoismaiseen kulttuuriin (kuten savolaisiksi kuudestoista ja seitsemästoista vuosisadalla). Tästä huolimatta jäljellä olevat kveenit ovat jääneet pohjoiseen ja itään. Jälleen nämä jäljet ​​ovat harvinaisia, ja tavallisesti syntyy vain, kun ne koskettavat muita kansoja, joilla oli jonkinlainen suullinen perinne, joka selviytyi, kuten norjalaiset ja ruotsalaiset.

(Lisätietoja: Edward Dawson, The Heimskringla: Tai, Norjan kuninkaiden aikakausi, 1. osa, Eric's Chronicle, Viron oppivan yhteiskunnan 15. vuosikirjasta Ruotsissa, 2010-2014 (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis aastaraamat XV. 2010-2014), Ants Anderson (Ed, Tukholma, 2015) ja Ulkoinen linkki: Kvenland.)


Vuonna 0
Kvenland.org

Skandinavian kansoja, jotka perustuvat Geticaan, jonka kirjoittanut roomalainen historioitsija Jordanes c. 551. Se on ainoa olemassa oleva klassinen teos, joka käsittelee goottien varhaista historiaa. Kven-Norse Yngling -dynastian synty: Valittujen alaviitteiden alla lueteltujen keskiaikaisten lähteiden mukaan Englannin, Ranskan, Islannin, Irlannin, Italian, Normandian, Norjan, Orkneysaarten, Venäjän, Skotlannin ja Ruotsin hallitsevien perheiden lukemattomat jäsenet ovat mm. Kveenien-kuninkaiden jälkeläisiä.

Nämä sankarilliset luvut alkutuivat lähinnä puolalaisen Halfdanin vanhoista, Norjan perustajan Nórin pojanpoikasta ja Fornjótin, Kvenlandin kuninkaan, Suomen ja Gotlannin jälkeläisestä. Kuninkaallinen Kveeni-Norse-dynastian nimi "Ynglings" levisi itään Rurikin läpi. Rurik perusti Rurik-dynastian, joka hallitsi Venäjää vasta 1700-luvulla. Lukuisat jalot venäläiset ja ruteenilaiset perheet väittävät, että Rurikista on syntynyt miespuolinen linja, ja Anne of Kiev, Henry I: n Ranskan vaimo.

Ynglings levisi Ranskaan Viikinki kuningas Rollon, Viking-ruhtinaskunnan perustajan ja ensimmäisen hallitsijan kautta, josta pian tuli tunnetuksi Normandiana. Rollon jälkeläiset olivat Normandian hertuaat. Fornjótista Rolloon johtava perhelinja esitellään Orkneyinga, Heimskringla ja Hversu Noregr byggðist ("Kuinka Norja oli asuttu") sagas, erityisesti Hversu Noregr byggðist "Ættartölur" ("Genealogies") osassa.
Tämä rivi sisältää Rognvald "The Wise" Eysteinsson (s. 825-892), Eystein Ivarssonin poika. Rognvald on perustaja "Earldom of Orkney", Kveeni-Norse arvokkuus Skotlannissa. Nimi siirrettiin samalle perheelle keskiajan kautta.


Vuonna 78

Aikaisin tunnettu puhuminen Suomesta teki roomalainen Plinius. Hän mainitsee paikan nimeltä Aeningia, jota on tulkittu viittaavan Suomeen (Fenningia) (Julku, 1986, sivu 51).


Vuonna 98

Roomalainen historioitsija P.G. Tacitus kertoo Kveeneistä (Sitones), jotka elävät Suionesin pohjoispuolella (Sveas) ja sanovat, että heitä johtaa nainen.

Vuonna 150

"Geographiassa" Ptolemaiassa mainitaan kaksi kertaa Skandinavian Phinnoi ("suomalaisia").


Vuonna 320

Nór, Kainuun kuningas Fornjótin jälkeläinen, perustaa Norjan kuningaskunnan, joka perustuu Orkneyn sagaan vuonna 1230 annettuihin tietoihin ja Hversu Noregr byggðistiin ("Kuinka Norja asutettiin") vuonna 1387. Kuninkaan sukujuuret syntyivät hänestä ja hänen veljestään Gór, joka käsitellään näissä ja muissa keskiaikaisissa lähteissä.


Vuonna 500

Caelig on "Suomen hallitsija" Widsithin mukaan. Kuningas Kaleva?
Vanha englantilaisen runon Widsithin mainitseminen noin vuonna 500 Euroopasta, mainitsee useita germaanisia ihmisiä, joita kaikkia ei voida tunnistaa oikein, samoin kuin ilmeisempien kansojen, kuten Angles, Burgundians, Danes, Finns, Geats, Jutes ja Ostrogoths. Kuningas Caelic mainitaan suomalaisille, oletettu viittaus Kalevaan tai Kaleviin, joka on Suomen ja Viron kansallinen nimi. Virolaisten kansallinen eepos Kalevipoeg (Kalevin poika) kertoo ajasta, jolloin kristinusko työntää Kalevia ja hänen pakanallisia poikiaan yhteiskunnan reunoille, joissa he itsepäisesti vastustavat siirtymistä ja lopulta lopetetaan kokonaan.
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 14.03.2019 14:32 : Antero. Syy: tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
14.03.2019 16:28 - 14.03.2019 16:37 #43051 : Storyan
Storyan vastasi aiheeseen: Kveenit
"Skandinavian alkuperäisasukkaat ja kieli oli suomalaisugrilaisia (SU)

Pronssikauden kieli keski-Ruotsissa (läntinen varhaiskantasuomi) vaihtui germaaniseksi vasta vuoden 700 eaa jälkeen."

Tai pikemminkin paavinkatolisten saatua vallan. Upsalan vanait t.vaanit ja gootit olivat, tai ainakin osa heistä, oli muinaissuomenkielisiä 1200-luvulle asti.

Skandinavia, Komsa, Baltia ja Karjala olivat luultavasti finnougrisia ja täysin euripidisia kaikkien muinaishaudoista saatujen geeninäytteiden mukaan. Tässä laajassa geenitutkimuksessa mesoliittiselta rautakaudelle lukuisten muinaishautojen näytteet antoivat vain R1a:n ja I:n isälinjojen osalta. N1c loisti poissaolollaan vielä rautakaudellakin. www.nature.com/articles/s41467-018-02825-9

Tämä on erittäin tärkeä asia, ihan nykytilanteen ymmärtämisenkin kannalta. N1c- taustaisilla ei ole yhtikäs mitään tekemistä suomalaisuuden, suomen kielen historian tai kulttuurinkaan kanssa. N1c on myöhempien invaasioiden raiskausten tulosta, erityisesti isovihan geneettisen kansanmurhan aikaista. Suomessa on nykyään eräänlainen kulttuurinen itäjurttainvaasio, N1c- taustaisten esittäessä alkuperäisiä suomalaisia ja finnougreja. Kuitenkin kyseessä ovat mongolien aikoinaan alistamien kipsakkien ja kalmukkien yms. jälkeläiset, jotka ovat geneettisestikin isolaatteja Suomessa ja Euroopassa.

Nämä puolimongoloidit syyttävät mielellään ruotsalaisia Suomen alueen historian ja kansan identiteetin peittelystä sekä sensuurista, mutta pääsyyllisiä ovat kyllä nämä jurttalaiset itse, jotka yrittävät varastaa alkuperäisten, euripidisten suomenheimojen kulttuuriperinnön.

Jos tätä ei pystytä myöntämään, ei varmaan saada mitään korjaustakaan asiaan. Osansa on kyllä paavinkirkollakin, koska Suomen alueen viikingit ja muut arjalaist/germaanit ovat aiheuttaneet pedofiilipaaveille paljon päänsärkyä.

Me Habirut Mahabharata- autenttinen kirja Suomen alueen asuttajien identiteetistä, historiasta ja kulttuureista niin Kemi-Egyptissä, vedalaisessa Intiassa kuin Suomenkin alueella.
Viimeksi muokattu: 14.03.2019 16:37 : Storyan.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
09.04.2019 12:46 #43191 : Minävain
Minävain vastasi aiheeseen: Kveenit
Nämä haplotyypeillä historian selittelyt on aika huteraa..
Täysin yhdenpuljun julkaisemien tutkimusten ja tuloksien varjolla historian selitys on minusta väärin.
Tämä lause herätti kyllä kysymyksiä itselle :
:"Nämä puolimongoloidit syyttävät mielellään ruotsalaisia Suomen alueen historian ja kansan identiteetin peittelystä sekä sensuurista, mutta pääsyyllisiä ovat kyllä nämä jurttalaiset itse, jotka yrittävät varastaa alkuperäisten, euripidisten suomenheimojen kulttuuriperinnön."

En oikein ymmärrä mitä tuolla tarkoitat ?
Koska faktojen pohjalla asiahan on niin että Ruotsi on Suomen vallanalleen laittanut ja pistänyt suomalaiset tekemään töitä ja maksamaan kovaa veroa.
Miten tähän puolimongoloidit on vaikuttanut?
Kummatkin naapurimaat omaksuneet kirkon tavat aiemmin ja Kveenien pakanallisuus nähty epäkohtana joka piti poistaa ja tähän organisaatio järjestelyyn ei kenenkään haplotyypit varmasti ole vaikuttanut...

Jotenkin vaan tuntuu että ihmiset jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta esihistoriasta ja muutenkin juuristaan on 80% tummia piirteitä omaavia henkilöitä jotka ilmeisesti luokitellaan näihin puolimongoloideihin?
Täysin historian tutkimuksen kuoppaamista tommonen minusta.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
09.04.2019 13:48 #43192 : Jukkis
Jukkis vastasi aiheeseen: Kveenit
Ylläpidon munaus. ... Nimimerkki Storyan ei saisi kirjoittaa mihinkään muuhun ketjuun kun omaansa "Storyanin juttunurkkaan" ja kaikkialta muualta ylläpito eli allekirjoittanut on uhannut deletoida sen viestit. Muutenhan se sekoittais kaikki ketjut tolla horinallaan ja mistään ei tulis mitään. Mutta ainahan sitä voi muutaman viestin eestä lipsua kun se kumminkin on aikas syyntakeeton tapaus.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
09.04.2019 21:24 #43196 : Minävain
Minävain vastasi aiheeseen: Kveenit
Juu mukava kuulla.
Hyvä että pysyy keskusteluissa tutkiva ja eteenpäin pyrkivä suunta .
Kuitenkin tietyn arvomaailman säilytys varmasti tärkeää kaikille täällä ja nuo natgeo ym kyllä saa monen ei niin asiaan perehtyneen aivan väärille jäljille kaikesta maailmanmenosta :D

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
10.04.2019 09:46 #43205 : Etsijä197
Etsijä197 vastasi aiheeseen: Kveenit
Toi Storyanin mainitsema tutkimus oli 38 näytteen tutkimus ja pääosa niistä oli Baltian alueelta, Ruotsista muutama ja muutama Venäjältä. Yksikään näytteistä ei ollut Suomen alueelta. 38 näytettä ei ole laaja-alainen varsinkaan kun pääosa oli melko pieneltä aluuelta eli Baltiasta. Yleensä nuo muinaishautalöydöt liittyy silloiseen yläluokkaan joten mitä ne kertoo koko väestöstä. Ei välttämättä kovinkaan paljon. Samaisessa tutkimuksessa oli myös maininta yhdestä R1b näytteestä josta löytyi merkkejä itäisestä vaikutuksesta eli alleeleja joita mm. löytyy Aasian itäosista ja Amerikan alkuasukkaista. Tuo viittaisi siihen että alueella on ollut samoihin aikoihin tai aikaisemmin muutakin porukkaa kuin tutkimuksessa mainittuja haploryhmiä.

Tieto lisää tuskaa

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
10.04.2019 11:14 #43207 : Minävain
Minävain vastasi aiheeseen: Kveenit
Itseä nuo tutkimukset ei sinänsä hetkauta ainakaan tämän hetkisen maailmanpolitiikan aikana kun kukaan ei ns tutki ilman rahoitusta niin että ihan mediaan pääsee.
Eli joku rahoittanut tutkimuksen ja jotenkin villi veikkaus että jäljet johtavat johonkin natgeo,nature,tiede,kirkon seuroja,tieteen kuvalehti aloille joiden julkaisuista en itse ainakaan ole kiinnostunut lainkaan koska harhaanjohtaa ja huolella minusta.
Varmasti jokaista geeniä löytyy jokaisesta maailman kolkasta jos alkaa etsimään.
Mantereet muuttunut niin paljon ja ilmasto ja kansa vaeltanut kun mummo anttilassa, niin minusta ei kyseisten tutkimusten perusteella pysty kertomaan oikein mitään sen vuoksi.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
30.08.2019 10:51 - 30.08.2019 12:47 #43785 : juppe
juppe vastasi aiheeseen: Kveenit
Kun tota muinaisuutta ja heimojen luonnetta tuli selviteltyä, niin mä oon
seuraillu julkista keskustelua sillä asenteella, että paljastaisko se jotain ja paljastaahan se.

Nykysen Kainuun sotkeminen näihin asioihin hämää, koska se vaikuttaa aina olleen takapajula, mutta samalla korkeudella on lännempänä ihan outo vyökyhe Norjaan asti. Sinnehän ne kveenit saagan mukaan leviskin.

Tää heimo ottaa kovasti osaa maahanmuuttokeskusteluun ja mielipiteet on jotain äärimmäistä, vaikka koko asia ei niille paljon kuulukkaan. Kun kattelee tän seudun paikkakunnilta tulevia uutisia, niin ei oo ihme, ettei sikäläiset suvakit pysty pitään pahintakaan Ruotsalaista ongelmalähiötä epäonnistuneena kokeiluna, koska oma pitäjä eroaa näistä lähinnä siinä, että poliisi on ajettu alas, ettei fasismi haittais slummiutumista. Siellä on myös nää orjanomistajan asenteella huutavat asehullut.

Junan tuomat osallistuu muualla julkiseen keskusteluun räyhäämällä suunnilleen koko läntisen kulttuurin nimissä, mutta yleisö on siellä Kvenlandissa. Vaalien alla tää näky selkeesti, koska ensin Kepu oli muka hätää kärsimässä Oulun raiskaustilastojen takia, mutta möly taiskin vaan hidastaa sen kannatuksen romahtamista, koska se romahti sillon vaan Oulun seudulla. Muualla se on tippunu sillon kun media on joutanu käsitteleen sellasia asioita, jotka kiinnostaa muita.

Eurovaalien alla oli sitten samanlainen möykkä demareiden kannatuksen romahtamisesta sen kissojen räjäyttäjän takia, mutta ei Rovaniemenkään asiat tunnu olevan muualla maailman tärkein asia, vaikka kveenit itte niin luulee.

Suomen kansa ensin onnistu olemaan turhan tärkee uutisaihe nähden siihen, että etelässä se kävi vaan todisteeks siitä, että murrosikäsille ei pidä antaa äänioikeutta. Jos sen porukka olis ollu ehdolla pohjosessa, niin tulos olis voinu olla parempikin.

Oulu on kanssa siitä hieno paikka, että kveenitrollit on nostanu sieltä koko valtakunnan tietoisuuteen sellasia merkkihenkilöitä kun Junes Lokka, joka on pelkkä yhen hengen valtuustoryhmä, ja Ville Ranta, joka on sen sortin pilapiirtäjä, joka ei osaa piirtää eikä keksiä vitsiä. Nykyään se on HC-suvakki, mutta kaveripiiri järkkäs sille sananvapauspalkinnon Muhammedin pilakuvista sillon kun se oli hyvä keino saada huomiota ilman kykyjä.

Näitten ympärillä pyörii sellasta porukkaa, jonka asuinpaikka ei selviä edes Wikipediasta, mutta asenne on kyllä sellanen, että jos ne ei oo lähtösin Oulusta, niin sitten muualta Kvenlandista. Koko Suomen pitäis kohahtaa sen takia, että joku oululainen pelle teeskentelee vetävänsä herneet nenään.

Muuten näiltä seuduilta tulee loputon virta hienoja uutisaiheita Alibille, vaikka väkeä onkin kohtuullisen vähän, ja tääkin sopii siihen, mitä kveeneistä kerrotaan. Nehän piti naapurisuhteita yllä lähinnä ryöstöretkien avulla, ja jos ne jakso yrittää vähän enemmän, niin sitten sodittiin.

Ruottissa ainakin on Kvenlandin alueella ihan samanlainen meininki, niin että tää vois mennä silleen, että Kainuusta kehitty Kvenland kun se levis länteen. Uus väestö on muuttanu kieltä, mutta muuten kulttuuri ei oo muuttunu.

Tää stemmaa kanssa sen kanssa, että Norjan vanhimman viikinkiasutuksen jäljiltä on löytyny suomalaisia oluttynnyreitä, vaikka olutta ei tiettävästi osattu vielä sillon säilyttää niin pitkien kuljetuksien ajan.


Taustoista löytyy enemän tosta ja tietty itte opuksestakin, mutta sen osalta lähteitä pitää jaksaa kattelal itte.

bit.ly/2CVRQ6c

issuhub.com/user/book/166
Viimeksi muokattu: 30.08.2019 12:47 : juppe.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
02.12.2019 13:04 - 02.12.2019 13:05 #44416 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Kveenit
Kvenlandia.org sivustolla oli seuraavanlainen päivitys:

KVEENIT JATKOI KAUPPAA JA VEROTUKSEN VALVONTAA POHJOlSESSA

Vuonna 1328 allekirjoitettiin valtiosopimus Ruotsin ja Kvenlandin välillä. Kyseisessä sopimuksessa, joka tunnetaan nimellä Tälje Charter (ruotsiksi "Tälje stadga"), Ruotsin kuningas takasi Kveeneille ("Birkarls") kaupan ja verotuksen hallinnan pohjoisessa (käännös latinaksi viimeksi painettu vuonna 1995, Wallerström, sivu 48).

Täljen peruskirjan allekirjoittamisen ja sopimuksen kuninkaan ja Kveenien välillä uskotaan olevan virallinen ratifiointi ja laajennus jo pitkään olemassa olevaan tilanteeseen.

Vuonna 1607 kun kuningas Kaarle IX (aikaisemmin Kaarle-herttua) vahvisti hallussaan olevaa Ruotsin kruunua, hän liitti siihen otsikon "Kainuulaisten kuningas" (Kainuun kansa, "Kvens"), ilmeisesti käyttäen tätä otsikkoa ensimmäistä kertaa 16. maaliskuuta 1607.

Perinteiset pohjoismaiset Kveeni-keskukset Tornio, Luleå ja Piteå saivat kaikki kaupunkioikeutensa (peruskirjat) vuonna 1621, mikä merkitsee pohjimmiltaan "virallista" loppua pirkkalaisten voimakkaalle vaikutuskaudelle pohjoisosissa ja jotka ovat nykyään maita. Norja, Ruotsi ja Suomi.

Kainuu - samoin kuin Kvenland, professori emeritus Kyösti Julkun mukaan - "Sijaitsi pitkään erillisenä asemana muusta Suomesta"* (lähde: Julku, Kyösti: Kvenland - Kainuunmaa. Englanninkielisellä yhteenvedolla: Muinainen alue) (Kainuu, Oulu, 1986.)


*Etelä-Pohjanmaa


Ruotsalaiset kielsi Etelä-Suomessa suomalaisislta kaupankäynnin ohi Tukholman ja samalla loivat tapulikaupungit josta lainaus wikipediasta seuraavasti:

Tapulikaupunki (ruots. stapelstad) oli aikoinaan Ruotsin lakien mukaan kaupunki, jolla oli oikeus käydä ulkomaankauppaa. Ruotsin valtakunnan kaupungit jaettiin 1600-luvun alkupuolella tapuli­kaupunkeihin ja maakaupunkeihin. Tapulikaupungit jaettiin edelleen ensimmäisen ja toisen luokan tapulikaupunkeihin. Sekä ensimmäisen että toisen luokan tapuli­kaupunkien porvareilla oli oikeus aktiiviseen ulko­maan­kauppaan, toisin sanoen purjehtia ulko­maiden satamiin, mutta vain ensimmäisen luokan tapuli­kaupungeilla oli oikeus myös passiiviseen ulkomaan­kauppaan eli ulko­maiset kauppa­laivat saivat tulla niiden satamiin. Maa­kaupungeilla taas ei ollut lainkaan oikeutta ulko­maan­kauppaan.

Ruotsissa tapulikaupunkeja oli useita, muun muassa Tukholma, mutta Suomessa ensimmäisen luokan tapuli­kaupunkeja olivat vuoden 1614 kauppa- ja purjehdus­säännön mukaan vain Turku ja Viipuri, ja niiden lisäksi Helsinki ja Porvoo olivat toisen luokan tapuli­kaupunkeja. Vuonna 1617 Helsinki ja Porvoo saivat kuitenkin määrä­ajaksi oikeuden myös passiiviseen ulko­maan­kauppaan. Määräaikaa jatkettiin useita kertoja. Kun Helsinki vuonna 1640 siirrettiin Vantaan­joen suulta Viron­niemelle, se sai samalla pysyvästi ensimmäisen luokan tapuli­kaupungin oikeudet, kun taas Porvoo menetti tapuli­kaupungin asemansa kokonaan.

Muiden kaupunkien ulkomaan vienti ja tuonti kulki täysin tapulikaupunkien kautta. Hamina sai tapulioikeudet vuonna 1723, mutta koska Hamina luovutettiin Venäjälle Turun rauhassa 1743, siirrettiin Haminan tapulioikeudet Loviisalle. Vuosina 1765–1766 Suomi sai neljä uutta tapulikaupunkia: Kokkola, Oulu, Pori ja Vaasa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla ulkomaankauppa alkoi vapautua ja tapulioikeuksia jaettiin useimmille rannikkokaupungeille kuten myös harvinaisen pienikokoiselle Kaskisten kaupungille sekä joillekin sisämaan kaupungeille. Ero tapuli- ja maakaupunkien välillä poistettiin lopullisesti vuonna 1879.



Ruotsalaisia vitutti kun muinais kainuulaiset Etelä-Pohjalaiset purjehti ohi Tukholman, käyden kauppaa suoraan Itämeren ja Saksan satamiin. Syy ja seuraus oli nuijasota 1597 – 1598. Ruotsalaisia myös vitutti kun vanhastaan käytiin maakauppaa ja sitä ei saatu toimenpiteistä huolimatta kitkettyä pois. Talonpoikien keskuudessa se oli yleinen kaupankäyntimuoto. Vielä 1900-luvun alkupuolella oli maakauppiaita, kuten mummani isä "Pakan-Matti".

Kristinuskon tiedetään saapuneen nykyajan alueelle viimeistään 6. vuosisadalla jKr. Pohjois-Euroopan pronssi- ja rautakauteen erikoistuneen arkeologin, emeritus Unto Salon, mukaan Bysantin tyylin kristinusko asettui Suomeen itäiseltä suunnalta.

Suomesta kristinusko levisi nykyiselle alueelle Ruotsiin, missä kristinuskon varhaisimmat merkit ovat peräisin 7. vuosisadalta (lähde: Risti ja Rauta - "Risti ja rauta" -, Unto Salo, 2004). Suurin osa Ruotsin nykyajan alueesta oli tuolloin osa keskiaikaisessa kirjallisuudessa Kvenlandiksi mainittua aluetta.

Myöhäisellä keskiajalla Kvenlandin valtakunta lakkautui vähitellen vanhassa muodossaan, mutta Kveenit jatkoi kaupan ja verotuksen hallintaa Pohjois-Fennoskandiassa 1500-luvun loppupuolella.

Viimeksi muokattu: 02.12.2019 13:05 : Antero. Syy: tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.158 sekuntia