|
Myönnetään että Käymäjärven kiven riimukirjoitus on pitkään kiehtonut mieltäni enkä ole säästellyt vaivoja saadakseni sen avattua. Pääsyy on tietenkin että vaikka Käymäjärvi teknisesti sijaitsee Ruotsin puolella on siellä ollut suomalaista asutusta aina keskiajalle saakka. Loogisesti meillä pitäisi siis olla käsissämme ehta aito suomalainen riimukirjoitus. Yritän sitä tulkita tässä. En sano että tulkinta on oikea, mutten myöskään ota mitään kritiikkiä vastaan pelkän kritiikin nimissä. Eri asia jos joku toinenkin yrittää sitä avata ja lyö pöytään paremman ehdotuksen. Silloin kummarran syvään ja totean ratkojalle kolme kertaa ”oot kingi, oot kingi, oot kingi”.
Käymäjärven kivellä kävi tiettävästi ensimmäisen kerran 1600-luvulla elänyt Olaus Rudbeck ja sittemmin siellä on tavannut käydä yksi jos toinenkin. Tiettävästi viimeinen tutkimusmatkaaja on ollut Osmo Pekonen, joka on iloksemme tuonut kiven kaiverrukset koko internetkansan näytille. Erikoista, että jokainen kävijä on saanut kiven kuvioista aina omannäköisensä version. Ilmeisesti merkkien jäljentäminen hyttysten syödessä ja tihkusateen kiusatessa ei ole helppoa. Taustoja kiven tutkimushistoriasta voinee katsoa vaikkapa tästä: http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/pekonen/index.htm
Käymäjärven kiven merkilliset raapustukset
Mikään poliittinen soppa kivestä ei ole koskaan alkanut vaan lähinnä se on jäänyt historiankirjoituksen tuntemattomaksi alaviitteeksi. Ruotsalaisia asia ei kiinnosta koska kyseessä on suomalaisten juttu ja vastaavasti Suomessa ei ole oikein asiantuntemustakaan aiheeseen, vaikka kiinnostusta löytyisi. Meillähän ei riimuperinnettä ole vaalittu. Jollakin ihmeellisellä tavalla Käymäjärven kivi on jäänyt tutkijoiden silmin vähän kuin ei-kenenkään maalle. Mitään yritystäkään ratkoa mitä kivessä lukee, ei ole kävellyt vastaan. Tämä saattaakin olla ensimmäinen yritys jossa edes koetetaan, yrittänyttähän ei laiteta.
Ogam
Kiven merkintöjen ymmärtäminen ogam-riimuiksi ei vaadi sinänsä suurtakaan Sherlockin lahjakkuutta. Ongelmaksi muodostuu että ogamia ei tunneta kuin Irlannin ja Skotlannin seuduilta vuosien 300-500 jKr ajalta. On tietenkin erikseen mainittava Barry Fell joka on näyttänyt että vastaavaa löytyy myös Amerikan itärannikolta joka kielii kelttien yhteyksistä Kanadan ja Amerikan intiaaneihin. Eikä tuo ikäkään ole niin kiveen hakattu totuus, Killdaren piispa Finn McGorman käsitteli ogam-riimua vielä 1100-luvulla kirjassaan Book of Leinster. Tästä tai muusta syystä ogamia kutsutaan nimellä Finn´s ladder – suomalaisten tikapuut. Oli miten oli, kyseessä on siis muinaisten kelttien käyttämä kirjoitus joka tosin muuttui koko ajan eri vuosisatoina kunnes viimein viikinkien futhmark-riimut kuin myös kristittyjen latinalaiset aakkoset ajoivat kirjoituksen sukupuuttoon. Alkujaan ogham oli lähes pelkkää konsonanttia johon myöhemmin lisättiin ensin vokaalit ja myöhemmin erinäinen määrä erikoismerkkejä. Ogamiin voi lähemmin tutustua vaikka wikistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ogam
Sitten vaan työhön
Jos on helppoa päätellä kivestä itse kirjoitustapa niin siihen helppous sitten loppuukin. On arvattava kirjoitussuunta, käytetty kieli sekä Käymäjärven kiven tapauksessa viivojen muuttaminen edes jotenkuten luettavaan muotoon. Oman ongelmansa muodostaa että kun paikanpäällä ei ole itse käynyt, on tyystin jäljentäjien ammattitaidon varassa. Kuvassa jonka näpistin käyttööni, niin sitä tarkastellessa huomaa että se koostuu vain kahdesta rivistä tekstiä. Kolmannella rivillä olevat merkit ovat samat merkit kuin ylemmälläkin rivillä. Myös neljäs ja viides rivi ovat toisen rivin jäljennöksiä. Oli miten oli, turhahan tässä vaikeuksista rutista tämän enempää. Aikani soviteltuani sain muutettua merkit tuosta alusta tunnistettaviksi. En ole itsekään varma merkkien oikeellisuudesta joten sen takia tyydyin vain tulkitsemaan kolme ensimmäistä sanaa. Toki pidemmällekin voidaan kiveä avata mutta siinä on vaarana tulkinnallisuus ja liiallinen spekulointi joka saattaa viedä kääntäjänsä kunnolla metsään.
Siinä lukisi siis luettuna vasemmalta oikealle AND – BL – CDHH . Sitten vain vertaamaan keltin kielisiin riimukiviin tuolta Irlannin puolelta. Ensimmäinen sana voisi hyvinkin olla Ianod joka tarkoittaa aluetta, paikkaa tai jopa kotia. Bal on sitten monitulkintaisempi sana koska se tarkoittaa sekä aurinkojumala Baalia, mutta myös kaupunkia – mahdollisesti kylää – joka tässä yhteydessä lienee oikeampi määre. Viimeinen sana CDHH on helpompi jo pituutensakin puolesta, se tarkoittaa sanaa cuidh. Tämä tarkoittaa rahtia, lastia ja sen sellaista. Lukisiko siinä siis paikka kyläkunnan tavaroille? Onko siinä aikanaan sijainnut jokin sen ajan verotoimisto, kauppapaikka, talvivarasto tai muu vastaava? Jos ympäristöä tutkisi arkeologian keinoin, voisi etukäteen olettaa että alueella on sijainnut ainakin jokin rakennus jossa on säilytetty tai vaihdettu tavaraa. Teoriaa tukisi sekin että kun käännöstä jatkaisi eteenpäin, olisi seuraava sana degos, joka tarkoittaa joko temppeliä tai muuta suojattua rakennusta. Tämä on kuitenkin jo niin tulkinnallinen sana että en katsonut aiheelliseksi yrittää pidemmälle. En ole varma tästäkään.
Sitten vehreään Irlantiin
Mielenkiintoinen on myös esine josta sanat varastin kun irlantilaisia riimuja tutkin yöt läpeensä. Vastaan käveli jokin ikivanha viestisauva joka syystä tai toisesta on veistetty kiveen ja sen takia jäänyt jälkipolvien kummasteltavaksi. Tosin arkeologit alkujaan eivät tajunneet ogamista enempää kuin allekirjoittanut vetopasuunan soitosta joten he tieteellisesti määrittelivät sen ”kelvottomaksi lastenleluksi”.
Tässä sauvassa lukee oikealta vasemmalle (L)Ng–BT–FNC–CDHH–LBD
Suomeksi siis: Laivat Finicasta (Suomesta), lasti laiturissa. Ihan ensimmäiseksi sana FNC luettiin Fennien sijasta foinikiaksi, mutta ensimmäiset sanat long-bata – pitkäveneet – kyettiin yhdistämään pohjolan Norskeihin. Kapula on kuitenkin ajalta ennen viikinkiaikaa, joskin siitä ei tiedetä sen enempää kuin että se on löydetty jostakin päin Irlantia.
Sitten jaaritellaan suuria ja ylewiä
Mitä siis Käymäjärven kivi meille kertoo? Sisällöllisesti siihen ei tunnu sisältyvän kovin suuria mysteereitä. Sen sijaan käytetty kieli saattaa vielä joskus muuttaa käsityksemme Suomen muinaishistoriasta. Tornionjoen sivuhaarasta löytyvä muinaiskelttiläinen teksti ei ole yhdentekevä asia. Asia varmaan tullaan maltillisesti tulkitsemaan kelttien yhdeksi kauppapaikaksi, mutta asian voi nähdä laajemminkin. Siitä pohtiminen täyttäisi sivuston jos toisenkin. Jos ja kun kyseessä on todellakin kelttiä, niin onhan se omanlaisensa pommi. Käymäjärven kivessä piilee – mitä tulee Suomen muinaishistoriaan – todellinen tieteellinen vallankumous joka vain odottaa räjähtämistään. Mitä se keltti taas tarkoittikaan: Caelig – Kaleva.
|
Käymäjärven kivi
