Salatieteilijöiden

Ruotsissa on paljon riimukiviä, mutta vastoin yleistä luuloa niitä kaikkia ei osata lukea. Siihen on tietenkin montakin syytä joista ainoina ei pidä mainita ilkivaltaa tai sään vaikutusta. Sillä ne ovat aikanaan kirjoitettukin monella eri tyylillä ja tavalla ja sanat kertovat varsin usein kirjoittajansa persoonallisesta tyylistä keksiä omia sanojaan. Sillä mitään nutturapäisten äidinkielen opettajien armeijaahan ei vielä ollut, vaan jokainen sorvasi kiviä sillä taidolla kuin osasi. Kiveen kirjoittaminen käy myös työstä, ja varsin monet ovat suosineet jonkinlaista pikakirjoitusta jossa liiat kirjaimet on jätetty pois helpottamaan nakuttelua. Seuraus näkyy konsonanttijonona joka saa nykypäivän tutkijan ymmälleen eikä asiaa ainakaan helpota, että käytetty kielikin, jos ei nyt ole ihan kuollut, niin ainakin on toinen jalka haudassa. Toki niiden sisällöt tunnetaan ja loput voidaan arvata. Ne kun tuntuvat olevan ilman poikkeusta muistokiviä jonkun kunniaksi joka on kuollut jossain ja joku on sitten pannut paaden pystyyn hänen kunniakseen, tai pikemmin muistokseen. Tätä logiikkaa noudattaen voi etukäteen varsin pätevästi päätellä, mitä niissä todennäköisemmin lukee. Ei kuitenkaan pidä yliarvioida riimututkijoiden ammattitaitoa, sillä monista riimukivistä tunnetaan vain sana sieltä ja toinen täältä, ja kiven sisältö notkuu varsin usein arvausten varassa.

Ruotsalainen Ove Berg kirjassaan Runsvenska svenska finska on ottanut avaimekseen suomenkielen avatessaan näitä salaisuuksiaan säilyttäviä kiviä, ja varsin pitkälle hän on niiden kanssa edennyt. Sain käsiini hänen kirjansa ja oikeastaan en siitä paljoa ymmärtänyt, mutta toisaalta ei Berg myöskään osaa suomea, ja jos hän olisi suomea osannut, hän olisi voinut nähdä suomea siinäkin, minkä hän ohitti olankohautuksella. Korostetaan nyt kuitenkin että kivet eivät ole kirjoitettu suomella, vaan pikemmin jonkinlaisella ruotsin ja suomen sekamelskakielellä. Nimet, lauserakenteet ja sijamuodot ovat ruotsia, joten se on kivien pääkieli, mutta seassa ui ihan selvää suomeakin. Otankin tässä yhteydessä vapauden esitellä muutaman Ove Bergin tutkiman riimukiven. Ne kaikki lienevät vuosien 800-1000 jKr. ajalta, ja ovat selvästi esi-kristillisiä. Ne ovat ilmeisesti tehtykin alkujaan kirkkojen edustalle. Oltakoon sitten Bergin tulkinnoista kuinka kriittisiä tahansa, itse nostan hänelle hattua että hän on löytänyt niihin näkökulman jota aiemmin ei ole tajuttu hyödyntää.

Ikävä kyllä ei ole näyttää valokuvaa itse kivestä joka sijaitsee Vibyssä, mutta luottakaamme Ove Bergin huolellisuuteen. Riimukielellä kivessä lukee:

Tämä tuskin paljoa sanoo, jotakin siinä sanotaan ikiporasta ja viimeiset sanat kielivät että joku arkkuun meni. Ei se kyllä ihan noinkaan ole, jonka voi katsoa ruotsinnoksesta ja sen perään suomennoksesta:

(Kale lät hugga denna hall efter sina två soner, och han och Ingetora gjorde en bro, ett stort minnesmärke inför många män.)

Kale antoi hakata tämän paasin kahden poikansa mukaan ja hän ja Ingetora tekivät sillan, suuren muistomerkin monen miehen merkiksi.

Eli "arkkuun mäni" onkin många man eli monta miestä. Jotakin tästä kivestä kuitenkin salapoliisi löytää. Ensinnäkin itse nimi Kale joka lienee suomalaista alkuperää tyyliin Kalevi tai Kaleva, sillä aina loppupäätteitä ei merkitty. Mirki on sana merkki, mutta onko verbi hkua sukua suomen sanoille hakata tai hakku (hakkua)? Lukija ymmärtänee nyt mistä tässä on kysymys. Kyse ei siis ole varsinaisesti sisällön avaamisesta eikä sanojen ymmärtämisestä, vaan enemmänkin sanojen etymologisesta alkuperästä. Tämä jättää mielenkiintoisen kysymyksen, miten yhtyneitä ruotsin ja suomen kielet aikanaan olivat ja ovatko ne erottautuneet toisistaan jonkin erityisen syyn takia. Tosin joissakin kivissä puhutaan LaPlant nimisestä paikasta joka ilmeisemmin tarkoittaa laplantia; lappia ts. nykyistä pohjanmaata. Ehkä näissä on ollut niin kova liikenne suuntaan ja toiseen, että paikalliset ovat alkaneet puhumaan jonkinlaista sekakieltä.

Seuraava esimerkkimme tulee Södermanlandista ja riimukivessä lukee:

Ruotsiksi se tarkoittaa: Amunde reste denna sten efter sin son Runulv och (efter) Ring, sin broder. (Han) blev dräpt ute i (då de) foro från Skåne. Eskil ristade dessa runor.

Ja suomeksi: Amunda nosti pystyyn tämän kiven poikansa Runulvin mukaan ja veljensä Ringin mukaan. Hänet surmattiin Kalmarsundissa, kun he menivät Skånesta. Eskil piirsi nämä riimit.

Mielenkiintoisin on alin rivi "eski rsti runa pasi" joka tuntuu jo selvältä suomelta: Eskil rustasi runo paasin. On todella harmillista Ove Bergin kannalta että hän ei osaa suomea, jolloin häneltä jäi tämä huomaamatta. Samaten olen hivenen eri mieltä käännöksen kanssa kohdasta Runulv ja Ring, veljensä. Sillä hrenki kuulostaa suomenkielisen korvaan enemmän sanalta renki, jolloin siinä voisi yhtähyvin lukea Runulv ja veljensä renki. Samaten tuntuu hämärältä tuo kohta kalmarna sutuma joka on käännetty Kalmarsundiksi, vaikka siinä tuntuu olevan kaksi eri sanaa. Tulee vaan mieleen että voisiko kalmarna sutuma ollakin kalmarnan satama?

Eikö tunnukin kun lukee ihan viimeiset rivit että Ainu, Ari ja Minna ovat käyneet paikanpäällä? Ei se oikeasti noin mene vaan minnakin on mindre. Tässä käännös:

Tämän kiven antoi emäntä Rudvi tehdä miehelleen Jaakob mannapuutarhalle, joka ammuttiin pyssyllä kuoliaaksi Visborgissa silloin kun kuningas Erik oli piiritettynä mahtavassa linnassa. Ja silloin oli kärsitty Jumalan syntymästä nejljätoista sataa vuotta ja vuoden vähemmän kuin viisikymmentä vuotta. Me rukoilemme, että Jumala olisi armollinen hänen sielulleen ja kaikille kristillisille sieluille. Amen.

Meitä kiinnostaa nuo viimeiset sanat "kaikille kristillisille sieluille, amen" eli alkukieleksi "allum krisnum sialum, amen". Hemmetti, suomentaitoinenhan voi lukea sen suoraan ilman mitään. Ei tuo Ove Berg selvästikään ihan väärässä voi olla.