Salatieteilijöiden

Tätä kirjoitettaessa Suomea järkyttäneet insuliinisurmat ovat vielä kesken. Esikuvia näille naispuolisille sarjamurhaajille jotka käyttävät myrkkyä aseenaan, löytyy toki historiasta enemmänkin. Tutkitaan tälläistä tätiä kuin markiisitar Madelaine de Brinvilliers. Olisitko sinä ottanut tästä itsellesi vaimon?

Markiisitar de Brinvilliers eleli Ranskassa ajanjaksolla 1630-1676, ja uskokaa kun sanon että hän jätti lähtemättömän vaikutuksen niin aikalaisiinsa kuin jälkipolviin. Alkujaan kaikki alkoi suunnitellusta isänmurhasta, sillä isäpappa monsieur d`Aubray oli mennyt panemaan tyttären rakastajan Sainte-Croixin teljetyksi Bastiljiin. Vapauduttuaan he päättivät yhdessä kostaa ja aseeksi otettiin arsenikki – tuo kaikkien myrkkyjen kiistaton kuningas.

Ensin piti tietenkin hommaa testata ja koekaniineiksi otettiin sairaalapotilaita. Markiisitar oli tuttu näky sairaalassa jossa hän kävi hellästi katsomassa potilaita. Oli siinä sivussa vähän särvintäkin tarjota, leivonnaisia ja hilloa. Kaikki tietenkin arsenikilla terästettyä ja potilaat kuolla kupsahtelivat hyvin pian vierailujen jälkeen, mutta samalla sai markiisitar alan tietoa myrkyn määristä ja vaikutusajoista.

Vuonna 1666 isäpappa sai sitten ensimmäiset annoksensa, tosin pieninä annoksina jotta yksikään henkilääkäri ei huomaisi mahdollista myrkytystä. Lääkärit olivat ymmällään sillä oireina oli niin pistävää tuskaa rinnassa, hikoilua, oksentelua, ruokahaluttomuutta, kutinaa, kalpeutta ja päänsärkyä. Lääkärit eivät voineet kuin suosittaa tervettä maalaisilmaa, ja arvon monsieur muutti maataloonsa. Täällä olo alkoikin kohentua ja pian hän alkoi myös kaipailla tytärtään. Tytär saapuikin pitämään seuraa ja luonnollinen seuraus oli, että monsieurin kunto alkoi jälleen huonontua. Pian äijä potkaisikin tyhjää mutta yhden teon hän sentään ehti tehdä. Liikuttuneena siitä että tytär seisoi viimeiset hetket hänen vierellään, hän testamenttasi tyttärelleen kaiken.

Vuonna 1670 rahat olivat tuhlattu joten lisäperintöä oltiin vailla. Sisarukset joutuivat nyt tulilinjalle. Tosin vanhin veli oli sen verran sitkeä tapaus, että häntä piti myrkyttää peräti kolme kuukautta ennen kuin sääret oikenivat lopullisesti. Käry kävi myös lähellä sillä nuoremman veljen kuolemisen jälkeen ruumis joutuikin ammattitaitoisen ruumiintutkijan käsiin. Tämä ilmaisi kantanaan arsenikkimyrkytyksen. Tässä yhteydessä markiisitar yritti myös myrkyttää palvelijatar Rousellin. Markiisitar tarjosi veitsenkärjellisen herukkahilloa joka teki onnettoman palvelijattaren sairaaksi pitkäksi aikaa. Lohtuna markiisitar tarjosi viipaleen liikkiöitä ja nyt palvelijatar joutui kunnolla vuoteenomaksi. Hänellä meni lopulliseen toipumiseen kolme vuotta.

Sitten tuli verinen loukkaus kun paljastui että hänen miehensä oli hankkinut rakastajattaren. Sellainen peli ei tule tietenkään kuuloonkaan, vaikka rouvalla itsellään oli vaikka mitä salasuhteita. Myrkky vaikutti markiisiin hivenen eriskummalisesti jalkoihin ja pian hänestä tuli täysin jalaton. Tapahtui sekin erikoisuus että nähdessään kävelykyvyttömän miehensä, tuli rouvalle sääli ja hän päätti armahtaa miehensä. Myrkyttäminen loppui ja mies toipui ennalleen.

Myrkyttäminen oli oikeastaan niin kivaa puuhaa että puuhat eivät loppuneet tähän. Hän myrkytti jopa omia lapsiaan, rakastajiaan johon kyllästyi ja tietenkin erinäisen määrän ystäviään ja palvelijoita. Homma olisi voinut jatkua ikuisesti sillä markiisittaresta oli tullut melkoisen taitava myrkkymestari. Sitten hänen rakastajansa Sainte-Croix otti ja kuoli ja jätti tietenkin jälkeensä raskauttavia papereita. Markiisitar pakeni ulkomaille 1672 josta hänet luovutettiin takaisin 1676. Se oli sitten menoa kidutuskammioon ja siitä suoraan polttopaaluun.