Salatieteilijöiden

Koetan tähän väliin vähän kertoilla yleistä kuulumista Hermeetikkorintamalta. Paljon kaikenlaista pikkujuttua joka ehkä auttaa käsittämään kokonaiskuvaa.

Sanotaan että huonot uutiset ensin: Se on se että seuraava Hermeetikko ilmestyy pilaamaan maailmaa nopeammin kuin luulettekaan. Numero 14 on jo loppusilausta vaille ja sitten vaan painoon. Painosta suoraan jakoon.

Aloitetaan uhkailuilla huonomuistisia maksajia kohtaan.

Olen melko varma että alkaa kova poru kestotilaajien joukossa, että miksei mulle ole postitettu tätä uunituoretta lehteä. Syy on hyvin yksinkertainen; tylysti siivosin kaikki vapaamatkustajat pois tilauskannasta.Syy on siis simppeli; onko jäänyt edellinen pystyyn?  Kuuluu kai kapitalismin lakeihin, että jos ei laskujaan maksa, ei tavarantuottajakaan viitsi kovin pitkään muistaa. En tietenkään usko että monikaan on vetänyt tahallaan ohi, mutta näin bisneksen näkökulmasta, hajamielisyys on yhtä kova synti. On ehkä hyvä tietää että kun jää allekirjoittaneelle pystyyn, nimi päätyy myös pahamaineiseen mustaan kirjaani. Se tarkoittaa että on myös elinikäisessä ostoboikotissa kaikkiin Hermis-tuotteisiin. Vaihtoehtoisesti voi myös velkansa maksaa, sillä on selvää että meiltä putkahtaa lähitulevaisuudessa laatukamaa tasaiseen tahtiin, jota kaikki haluaa. Silloin on paha olla boikotissa. Olkaa siis aktiivisia muistamaan laskunne, vanha reilunKaupan meininki – mulle kaikkea maksutta – ei päde enää. Eihän tässä nyt ole tarkoitus uhkailla mutta ottaa se kiistatta vähän päähän kun tämä kuitenkin maksaa allekirjoittaneelle itselleen – joka tunnetusti on nyt siirtynyt pitkäaikaistyöttömien joukkoon, eli nuukasti pitää elää muutenkin.

Myös Keijo Parkkunen lukee Hermeetikkoa.Ymmärrän miksi tämä homma ei ole muutenkaan kaupallinen menestys. Tein tuossa pienen gallupin jossa kysyin kuudelta ihmiseltä, mitä kategoriaa hermeetikko-lehti edustaa. Sain kuusi erilaista vastausta, eikä yksikään ollut lähelläkään sitä, miten sen itse olin arvioinut. Myöntäkää että vaatii taitoa pyörittää lehteä, jota ei voi luokitella tai kategorioida mitenkään. En osaa edes itse. Kun ihmiset kysyy, mikä tämä lehti on, en yksinkertaisesti osaa vastata. Lehti on vissiin yhtä kuin lopputulos mieleni kaoottisuudesta. Pahinta että se kuitenkin on usean kaoottisen mielen synteesi.

Parkkunen muuten pitää luennon Tampereella la 16.4 klo 13-17 välisenä aikana Telakalla.

Tästä lisää yksityiskohtia:

http://www.ultra-lehti.com/tapahtumat/tapahtumat.html

Lopetamme maailmanloppuun

Sitten niihin hyviin uutisiin: Koska olemme taikauskoista väkeä, olemme miettineet että turha on jatkaa koska maailmanloppu koettaa joka tapauksessa talvipäivänseisauksena 2012. Hyvä uutinen siis on että olemme ajatelleet panna sitä ennen pillit pussiin, koska maailmanloppu on hyvä syy lopettaa. Joten enää kahdeksan lehteä tulossa, ja sitten hermeetikon tarina päättyy. vai päättyykö? Ehkä teemme lehteä sittenkin epäsäännöllisen säännölliseen tahtiin, jos onnistumme liftaamaan ohikulkevan Nibiru-planeetan kyytiin, ja saamme uuden lukijakunnan sen muinaissumereita muistuttavista annunakeista.  Tai ehkä maailmanloppu onkin peruutettu. Silloin omistamme vuoden 2013 viimeinkin vanhojen numeroiden lisäpainoksille. Näitä on kyselty mutta nykyisillä resursseilla ei ole ollut saumaa. Mistä sen ikinä tietää, mutta tarkoitus olisi tehdä enää kahdeksan lehteä.

Kahdeksan tulevaa lehteä on yhtä kuin yli 300 sivua. En panisi pahaksi vaikka röyhkeästi tarjoaisitte niihin sisältöäkin. Alkaa vähän itseäkin kyllästyttää tämä yhden miehen orkesteri, jossa joutuu yksin täyttämään lehteä kerta toisensa jälkeen. Ei juttujen tarjoaminen meille vaadi kuin siviilirohkeutta, ja nimimerkeillä kirjoittaminen on myös ihan ok. Eikä aihepiiriä ole nivottu mihinkään, kunhan se on älykäs.  Korostetaan nyt, että mitään liksaa niistä on turha odottaa. Sori, lehti joka tuottaa tappiota, ja joskus harvoin pääsee omilleen, ei totisesti omaa turhia budjetteja kirjoituspalkkioihin.

Kirjoittajia siis kaivataan täyttämään Hermeetikon lehdet ja nettisivut. Muuta emme voi luvata kuin oheisen työsuhdeauton.

Kirjoittajia kaivataan – oikeasti.

Sitten tähän nettipuoleen. Pian pamahtaa hermiksen sivustolla 10 000 ihmisen kävijämäärä rikki. Tuhat lisälukijaa tulee lisää keskimäärin puolentoista kuukauden välein, eikä huippu ole vielä lähelläkään. Tässä alkaa tuntea itsensä kansanjohtajaksi. Tietenkin se aiheuttaa myös painetta tuottaa edes vähän laatua tähänkin puoleen – ruuti kun on pantu aina ensisijaisesti lehteen. Olen koettanut tätä päivitellä kahden viikon välein, ensimmäinen ja viidestoista päivä, mielelläni kiristäisin tahtia mutta mutta… Tarttis edes jonkinlaisen nettitoimittajan avukseen. Ottakaa roheesti yhteyttä palautelomakkeen kautta jos tunnette tarvetta ilmaista itseänne. En tiedä, ajatteletteko te että olen joku hirmu; ”kelpaakohan tämä jukkikselle, taidan jättää antamatta” on täysin väärä asenne. Minulle kelpaa mikä tahansa julkaistavaksi, kunhan siinä ei kehoteta eläinseksiin tai ylistetä Ku Klux Klania – tiedätte kyllä! Olkaa nyt rohkeampia, tässä joutuu tekeen nettisivuja, lehteä ison sivumäärän ja päälle päätteeksi pitäisi elätellä itseään kirjailijanakin, jolta odotellaan uutta teosta.

Mistä me pääsemmekin siihen, että muinaiskunkku, eli wirallisemmin Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta, on tällä hetkellä alan hitti. ”Listoilla” niin sanotusti, ja nyt tuntuu että vaan hajottaisi itseään, ellei hoida tätä edellistä kirjaa loppuun. Siitä on ollut lukuisia juttuja eri paikallislehdissä, haastatteluja on jonossa, kirja-arvostelut ilmestyy kohtapuoleen ja kalenteri on täynnä luentoja. Olen varaillut messupöytiä siellä täällä tuodakseni jutun ihmisille. Proggis täytyy vaan käydä loppuun, kun on näin paljon panostanut hommaan, joten ei tässä mitään uutuuskirjoja kannata nyt työntää samoille markkinoille. Erityisesti kun siitä tulee väistämättä ns. välityö, joka jää muinaiskunkun varjoon. Näinhän kävi Cibolalle joka jäi Muinaiskunkun ja Luomiskoodin (kavereiden kesken L-koodi) väliin, ikään kuin rutiinitekeleeksi kahden hitin väliin. Pahinta vieläpä että arvostan itse Cibolaa yli kaiken. Siirrän siis tulevaa kirjaani syksylle, joka muutenkin lienee parempi julkaisuajankohta.

Miljoona muutakin ideaa olisi muhimassa, mutta yksi asia on tästä hommasta sanottava: tämä puuha se vasta on elämisen arvoista.