part of Finnish ley-line system
|
Tätä kirjoittaessa edelleen odotetaan uutuuskirjaa Muinaissuomen kadonnut kuningaskunta, ja pannaan nyt artikkeleita sen pohjalta. Näette vähän millaisia teemoja se käsittelee. Muutenhan tämä odottavan aika on tietenkin pitkää. Nyt tutkitaan ristirtetkiä ja voiko maaperässämme olevasta salaisesta geometriasta päätellä jotakin lisäarvoa tähänkin kysymykseen.
|
Ristiretkien luonteesta.
Ne sanoo että ristiretket tekivät ruotsalaiset. Väite on monellakin tapaa huvittava, mutta ihan tosissaan se on koulukirjoihin pantu. Ruotsalaisilla – silloisilla svealaisilla – ei ole mitään tekoa Suomeen tehtyjen ristiretkien kanssa, vaan niiden takana olivat saksalaiset ritarikunnat; teutoniritarit. Hehän Baltian vallattuaan tekivät Gotlannin saaresta tukikohtansa, ja sieltä tehtiin kaksikin ristiretkeä. Toinen Ruotsiin Uppsalan tienoille käännyttämään pakanaruotsalaisia kristinuskon jalolle tielle, ja toinen Suomeen, Aurajoen laaksoon. Tosin on rehellisyyden nimissä sanottava että kristinuskon levittämisen kanssa retkillä ei ollut mitään tekoa; olivathan sekä silloinen Ruotsi että Suomi olleet pääosin kristillisiä kansakuntia jo sukupolvien ajan. Aurajoen valtaaminen liittyi Itämeren kauppapolitiikkaan. Tai sitten se on joku mystiikkajuttu. Turku, Tallinna, Riika, Visby sekä Tukholma muodostavat epäsäännöllisen, joskin tunnistettavan pentagrammin joka sulkee itämeren sisäänsä. Jos joku ei meinaa uskoa, että saksalaisilla olisi jotain tekoa ristiretkien kanssa, menköön lähimpään kivikirkkoon. Siellä niitä on seinät täynnänsä mustia ristejä, teutoniritarien tunnuksia, ja aina väliin punaristejäkin. Temppeliritareillahan oli Teutoniritarien sisässä oma alaosastonsa Tallinnassa.
|
Ostettu maa-ala
Ne on panneet koulukirjoihin senkin että tulokkaat olisivat tulleet Aurajoelle miekat ojossa ja vaihtoehtona olisi joko pakkokäännytys, tai sitten kirveellä nuppi irti. Vaan onko tämä väite totta? Olisivatko ritarit olleet niin vahva porukka, että olisivat kyenneet sotimaan suomalaisia muinaiskuninkaita vastaan? Tohdin epäillä, luulen hyvin vahvasti että he eivät vallanneet mitään sillanpääasemaa Suomesta, vaan ostivat. Vuokrasivat suoraan sanoen, ja kiikuttivat vuosimaksua kiltisti. Väitettä voi perustella maaperässämme olevalla geometrialla, joka mitä ilmeisemmin on ollut olemassa jo rautakaudella pitäjäkuninkaiden rajoina, jotka taas pääkunkku on aina vahvistanut. On myyty yksi tälläinen palsta saksmanneille. Määritetään se ja todistetaan että kyse on todellakin tietystä alueesta, joiden sisäpuolella teutonien on täytynyt hommailla. Ensin pitää tietenkin määrittää pääkunkun oma valtakunta. Sen keskipiste on ollut Lauhanvuori ja sen ympärille on tehty ympyrä, jonka halkaisija on 333 km. Tämä on kuningaskunta itse. Se pohjaa ”päivänmatka” nimiseen mittaan, jonka mitta on 11.1 km, eli valtakunta on se minkä mies kävelee 30 vrk aikana ts. kuukaudessa.
Ympyrän tunnemme koska sillä on kaksi ”rajakirkkoa” eli kaksi kirkkoa jotka ovat maamme ainoat pyhiinvaelluskirkot. Nousiainen ja Hattulan vanha kirkko, joiden molempien etäisyys Lauhanvuoreen on sama (eli ympyrän säde 166.5km), ja näiden kahden kirkon välinen etäisyys ympyrän jännettä mitaten on niin ikään 166.5 km. Kuulemma neljän metrin virhemarginaalilla. Jokainen pohtikoon tykönään että maamme ainoiden pyhiinvaelluskirkkojen etäisyys toisistaan on sama kuin molempien etäisyys Lauhanvuoreen. Nyt olemme selvittäneet tämän teutonien ostaman sillanpääaseman pohjoisrajan.
|
Muinaiskuninkaiden valtakunnan eteläraja.
|
|
Itäraja
Vaan missä oli sitten itäraja? Jos pohjoisrajana toimi Nousiaisen Hirvijoki, niin luonteva itäraja oli sitten Aurajoki. Tarkalleen se kohta jossa Aurajoki tekee mutkan pohjoiseen. Rajan sisäpuolelle jää Liedon kirkko, mutta rajalinjan toisella puolen on sitten Liedon vanhalinna, josta tulokkaita on epäluuloisesti kurkisteltu. Rajalinja ei ollut minkään neuvottelun seurauksena syntynyt, vaan sen määritti jälleen Lauhanvuori, josta vedettiin viiva suoraan etelään 180 astetta, ja joka toppasi siihen kohtaan jossa Hiittisen kirkko nykyisin on. Näin jäi teutonien valtakunta näiden kahden linjan etelä- länsi –puolelle.
Vaan eihän sotaisa piispa Tuomas osannut rajalinjaa pitkään kunnioittaa. Hän teki yllätyshyökkäyksen hämeeseen muinaiskuninkaiden kimppuun, joka tietenkin oli virhe. Olihan tavoitteet kunnianhimoiset, eli alistaa muinaiskuninkaamme siihen samaan feodaaliseen orjuuteen joka oli jo baltteja kohdannut. Vastus oli vain toisissa mitoissa, ja pian teutoniritarit huomasivat lentäneensä mereen. Tuomaskin kulki pitkin Itämerta kokoamassa uutta armeijaa, mutta uutta valtausyritystä ei enää hänen elinaikanaan tehty. Teoriaa tukee että vanhimmat kirkot joita mantereen puolelle on rakennettu, ovat lähes järjestään tämän sillanpääaseman sisässä. Vehmaa, Taivassalo, Parainen, Maaria, Raisio, Lieto, Masku ja Kaarina saivat kaikki kirkkonsa. Tähän lasketaan mukaan myös Mynämäki joka kuitenkin rajalinjan pohjoispuolisena kirkkona lienee sittenkin myöhempää perua. Näillä paikoilla lienee ollut jo teutonien aikana puukappelit jotka on sitten korvattu kivikirkoilla.
|
|
Teutoniritarien sillanpääasema 1232 – 1237
|
|
Ley-linja rajaviivana
Ne sanoo että kirkko otti haltuunsa koko Suomen, vaikka oikeasti puhutaan tietenkin vain tästä sillanpääasemasta. Tietty on niin että rajalinjan pohjoispuolen määrittäminen olisi ollut liian hankalaa joka kerta mittailla Hattulan ja Nousiaisen kirkon välisiä suhteita, joten tarvittiin jotain yksinkertaisempaa. Ley-linja. Sellainen todella kulkeekin muinaiskuninkaiden rajalinjaa pitkin. Lähtökohdaksi otetaan Mietoisen kirkko, josta vedetään viiva niinkin kauas kuin Porvoon tuomiokirkkoon. Viiva halkaisee täysin keskeltä Nousiaisen, Vahdon, Tarvasjoen ja Marttilan kirkot. Vaan onko sattumaa että menee Porvooseen asti? Jotakin voi päätellä siitä että viiva lävistää täysin keskeltä myös Nurmijärven kirkon, joka sentään on uudenmaan toisessa päässä. Ei nämä ole mitään sattumaa. Ne on maaperämme salaista geometriaa josta kukaan ei ollut vuosisatoihin tietoinen. Mysteeri jonka mittasuhteita työryhmämme ei ole vielä kyennyt edes ratkomaan, vaikka pieniä yksityiskohtia onkin haarukoitu.
|
Salainen kirkkojen muodostama ley-linja. Näin pakanapaikat vallattiin kristillistämällä ne.
|
|
Seitsemän kirkon salaisuus
Pääosin vanhimmat kirkkomme mantereen puolella tuntuvat olevan samat kuin Naantalin tuomiokapitulin alueet. Sieltä tunnetaan ns. seitsemän kirkon reitti, joka lienee maamme vanhin patikkareitti. Mikä sen historiallinen tarina on, ei ole meille selvinnyt. Siitä me pääsemmekin sitten asiaan, joka ei kirjaan ehtinyt (uutta tietoa tulee joka päivä) mutta joka voidaan käsitellä tässä. Seitsemän kirkkoa ovat Raisio, Masku, Nousiainen, Lemu, Merimasku, Naantali ja Askainen. Ne ovat myös ley-linjojen lähtöpisteitä. Katsokaapa vaan mitä tapahtuu kun vetää viivan Velkuan kirkosta niinkin kauas kuin Porvoon edustalle olevaan Pornaisiin. Väliin jäävät Naantalin ja Maarian kirkot, ja jotakin kertonee ley-linjan muinaisuudesta, että linja lävistää myös yhden kuppikivistön ja hiidenkiven. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Voidaan vetää linja myös Merimaskun kirkosta Salon kirkkoon. Jälleen mennään keskeltä Naantalin kirkko, mutta myös Turun tuomiokirkkoa, ja ohitetaan muutaman sadan metrin päästä Pyhän Jaakobin kirkko, kunnes osutaan Salon kirkkoon. Muutama linnavuorikin jää väliin ja mikä kummallisinta, tämä linja menee yllättävän monen sillan päältä. Tosin Salon kirkko ehkä osuu sattumalta juttuun, sillä todellinen maali näyttäisi olevan Rikala, johon matkaa merimaskun kirkosta 66.6 km.
|
|
Seitsemän kirkkoa ja niistä lähtevät ley-linjat.
|
|
Loppusanat
Edellisestä siis sen verran että seitsemän kirkon reitti on itse asiassa kahden ley-linjan välinen alue. Jos tämä tuntui jollain lailla monimutkaiselta jutulta, niin lohduttautukaa sillä, että todellisuus on vieläkin monimutkaisempi. Tästäkin jää paljon langanpätkiä puuttumaan. Yksi on tietenkin 1894 rakennettu Salon kirkko, onko se sattumalta rakennettu juuri siihen kohtaan kuin on, vai onko joku paikallinen muinaishistorian salaisuuksiin perehtynyt sakki tuntenut asian. Me emme ole tätä koskaan poissulkeneet vaikka nämä teoriat aina tapaavatkin jäädä spekuloinnin tasolle. Nämä täytyy vaan jättää sivuun jotta ei menisi liian moniulotteiseksi. Tässä koettaa hiki päässä yksinkertaistaa asioita, joiden tekijät ovat ammoin olleet neroja ja yksittäisistä viivoista osanneet luoda kokonaisen verkoston jonka tutkiminen on kuin sotkuisen lankakerän purkamista. Asiat vaan johtaa toiseen, ja mittakaava huitelee sellaisessa ettei aina väliin meinaa uskoa itsekään omia silmiään. Tuntuu kuin maamme olisi yksi jättimäinen geometrinen arvoitus. Eikä mitään muuta vastausta ole antaa kuin yksi kuppainen kirja, ja sekin vasta painovaiheessaan.
|
|
Ristiretkeläisten sillanpääasema
