| Hermeetikkohan ei ole ainoa joka tutkii ns. esoteerista maantiedettä tutkiessaan euroopan muinaisuutta. Uskoakseni joka maassa on omat tyyppinsä jotka näitä kahlailee, ja tunnetaan niitä skandinavian alueelta muitakin. Tällä kertaa on kunnia esitellä Harald S. Boehlke ja hänen mainio kirjansa The Viking Serpent. |
Geometria ja ihmismieli
Se tiedetään yleisesti että geometrian harrastaminen kehittää ihmismieltä. On olemassa ikiaikaista perimätietoa että tietynlainen geometrinen kuviointi kehittää myös ympäröivää ihmiskulttuuria, vaikka nämä eivät sitä näkisikään kuin alitajuisesti. Kaikkihan me tunnemme julkisten rakennusten ja kirkkojen ym harmonisoivan vaikutuksen, mutta menneessä ajassa harrastettiin vähän isompiakin juttuja. Niitä on tehty Skandinaviassakin jo ammoisina pakana-aikoina, mutta vielä kristinuskonkin ensimmäisinä vuosisatoina. Sitten ne vain unohtuivat, ja vaikka muokkasivatkin kenties ihmismieliä alitajuisesti. Sillä monet vaistoavat edelleen että heidän ympärillään on jotakin, josta vain ei tunnu saavan otetta. Jotakin epämääräistä mutta silti tuttua. Jos tämä tunne kasvaa liian vahvaksi, ei auta kuin ottaa kartta ja viivain käteen. Niin Boehlke on tehnyt, ja niinhän mekin olemme tehneet, vaikka tällä kertaa emme meistä puhukaan. |
Pyöreät kirkot
Aloittelijalla on tunnetusti alkuun tuuria, eikä Harald Boehlke ole tässä asiassa mikään poikkeus. Ensimmäinen löydös oli suorastaan lapsellisen helppo. Norjasta tunnetaan kaksi täysin pyöreää kirkkoa, ja molemmat olivat tismalleen samalla pituuspiirillä. Pohjoisemman, Pyhän Olavin pyöreän kirkon koordinaatit kun ovat 10.24.32 itäistä ja eteläisempi Nidaroksen katedraali 10.23.54 itäistä. Siis täsmälleen samat pituuspiirit ja molemmat muistuttavat niin omaakin Olavinlinnaamme, ettei epäselvää jää, etteikö molempia olisi aikanaan tehnyt sama tekijäporukka. Aikansa kahlattuaan, Boehlke huomasi että viikinkien perustamat kaupungit itse asiassa muodostavat viisikannan eli pentagrammin. Todetaan nyt kuitenkin tähän väliin, että silloisessa maailmassa pentagrammilla ei ollut niin pahaa kaikua kuin nykyään, ja se oli enemmänkin onnenamuletin asemassa. Ketkä tämän ovat tehneet ja miksi, onkin sitten monimutkaisempi vastattava. Arvattavasti kuitenkin varhaiset kelttikristityt, koska mittauspisteiksi on otettu vanhat kirkot ja luostarit. |
Seitsemän pyhää pistettä
Kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, viisikanta ei ole kovin symmetrinen, sillä eteläisin sakara on liian pitkä. Myös Boehlke pohti tätä ongelmaa ja huomasi että kuvio ei tässä vaiheessaan ole vielä täydellinen, vaan siitä puuttuu kaksi pikkukaupunkia, jolloin ylipitkä sakara selittyy. Kuka ikinä tämän onkaan muinoin suunnitellut, on todellakin ollut nero monessakin mielessä. Tämä tästä, sillä juttu ei suinkaan rajoitu näihin seitsemään pisteeseen, vaan tarkempi tutkimus saa sen ympärille suorastaan globaalit mittasuhteet. Kyse on sandsoy nimisestä paikasta, joka on otsikkomme, koska se tarkoittaa santasaarta. |
Koira joka katosi luolaan
Sandsoyssa sijaitsee Dollsteinin luola, johon liittyy varsin merkillinen tarina. Jokin vanha taru kertoo koirasta joka aikanaan eksyi luolan sisään, ja joka putkahti esiin Skotlannin puolella. Luonnollisesti se antaa osviittaa kuin luolasto jatkuisi syvällä Pohjanmeren alapuolella, kuin jonkinlaisena salakäytävänä. Luolaa tuskin kannattaa lähteä tutkimaan noin optimistisella asenteella, mutta tarinan ydinhän puhuu yhteydestä. Tästä Boehlke sai idean alkaa tutkimaan, onko myös Skotlannin puolella mitään santasaareen viittaavaa paikannimeä. Sellainen löytyi suoraan lännestä – viivasuoraan länteen – jossa sijaitsee Fär-saaret ja paikka nimeltään Sandoy. Eikä siinä kaikki sillä myös Skotlannin Orkney-saarilta löytyi Sanday –niminen paikka joka vuorostaan oli viivasuoraan länteen, jos mittapisteeksi otti pentagrammin eteläkärjen.
|
333 mailia – kuten aina
Voi vain kuvitella Harald S. Boehlken riemua hänen tajutessaan yhteyden. Eikä siinä kaikki, sillä matka Norjan Santasaarelta (Sandsoy) Orkney-saarten santasaarelle (Sanday) oli tarkalleen 333 mailia, luku joka esiintyy liiankin usein esoteerista geometriaa käsittelevissä teoksissa. Vaan onko se sattumaa? Boehlke oivalsi myös lähteä tutkimaan asiaa idän suunnasta ja veti Norjan Sandsoysta viivan pentagrammia pitkin. Pian viiva tömähti Itämerelle Gotlannin yläpuolella olevaan pikkuruiseen saareen nimeltään Gotska Sandon. Tämä radio Suomen merisäästäkin tuttu nimi tarkoittaa käytännössä Gothic Sand Island – siis goottien Santasaari. Jälleen kerran, jälleen kerran Santasaari putkahtaa esiin pentagrammin mukana. Mikä kaikkein erikoisinta, myös sen etäisyys Norjan Sandsoysta on 333 mailia. Ei, tämä ei mahdu enää arkitajuntaan.
Gotska Sando – tuttu radio Suomen merisäästä joka itselleni on suosikkiohjelma. Rakastuin siihen silloin kun se tuli vuoden -94 MM-kisoissa Kanadan ja Suomen kultakamppailussa kesken rangaistuslaukauskisan.
|
Kunnia kenelle se kuuluu
Täytyy antaa kunniaa Harald Boehlkelle viitseliäisyydestä. On tietenkin selvää että niin perusteltua kuin tämä kaikki onkin, ei se missään muodossa ole pannut edes Norjan historiaa uusiksi, vaikka hyvin olisikin voinut. Loppujen lopuksi tässä käy usein niin, että nämä kirjat saavuttavat pienet alakulttuuriset piirit, mutta varsinaisesti massoja kohauttamaan ne eivät ikinä päädy. Tietenkin voi aina kysyä, laajeneeko tämä kuvio myös varsinaisen viikinkikulttuurin ulkopuolelle? Onhan esim Suomenkin rannikkoseutu täynnänsä kaikenlaisia santasaaria, joiden me arvelemme saaneen nimensä kokonaan toisista syistä kuin näistä jutuista. Vaan mistä sen ikinä tietää vaikka meilläkin katoaisi koiria jotka aina väliin löytyvät milloin mistäkin, orkney- tai vaikkapa Fär-saarilta asti. |
|
|
Santasaaren salaisuus
