Anatoly Fomenkon mukaan on olemassa hyvin yksinkertainen syy, miksi keskiajan historiassa ei tapahtunut yhtikäs mitään vuosien 0 – 1000 jKr. välisenä aikana. Siksi että näitä vuosia todellisuudessa ei ollut olemassakaan, vaan historiankirjoitukseen on vain lisätty tuhat ylimääräistä vuotta. Meidän näkökulmastamme katsoen ristiinnaulitsemisesta ei ole vasta kuin tuhat, eikä kahtatuhatta vuotta. Historiasta voidaan tiivistää huoletta nämä tuhat vuotta pois, antiikin vuosisatoja voidaan työntää eteenpäin ja keskiajan taaksepäin, ja huomataan että keskiajan ja antiikin vuosisadat ovat oikeastaan yksi ja sama historia – vain eri nimillä kuvattuna.
Heti oma kommentti:
Tiedän, tiedän. Kun minä kuulin tästä teoriasta ensimmäisen kerran, ajattelin tyystin samaa kuin tekin nyt; tyystin kaistapäinen ajatus. Toisaalta halusin sitten lukea omin silmin Fomenkon 600-sivuisen tiiliskiven ja antaa miehelle tilaisuuden kertoa, miten hän perustelee väitteen joka on taatusti paksumpi kuin mummovainaan kaurapuuro. Olen vasta edennyt kirjan puoliväliin tätä kirjoitettaessa, mutta ei se enää niin kovin kaistapäiseltä tunnu. Itse asiassa näkemys antaa jopa parempia vastauksia kuin perinteinen historiankirjoitus.
|
Kronikoiden ongelmat
Kun piispa Usher sanoi maailman luodun – Raamatun antamien laskelmien pohjalta – aamuvarhaisella vuonna 4004 eKr. on tässä laskelmassa kreatonistit sitten sitkeästi pysyneet. Tosin tämä ei ole ainoa laskelma, sillä muutkin ovat raamatullisia sukutauluja taaksepäin laskeneet. Antiokiassa Theophilus laski maailman syntyneen 5969 eKr, kun taas Bysantissa aamunkoiton hetkeksi saatiin 5508 eKr. Aleksandria sai lopputulemaksi joko 5472 eKr. tai 5624 eKr. joten homma jätettiin seitsemällekymmenelle viisaalle jotka vuorostaan päätyivät vuosilukuun 5872 eKr. Muitakin versioita toki on; samarialaiset 4700 eaa., juutalaiset 3761 eaa.,Hieronymus 3491 eKr, Eusebius 5199 eKr., Hippolytus 5500 eKr., ja Augustinus 5551 eKr. Tästä voi nähdä että kovin helppoa laskeminen ei ole, ja riippuen tulkitsijastaan, heittoa saattaa olla tuhansia vuosia. Loppujen lopuksi ongelma koskettaa lähes kaikkia antiikin maailman kronikoita. Samaa tulee eteen kun yrittää selvittää milloin Egyptiä alkoivat faaraot hallita:
Boekh…5702 eKr.
Unger…5613 eKr.
Brugsch… 4455 eKr.
Lauth…4157 eKr.
Lepsius…3892 eKr.
Bunsen…3623 eKr.
Ongelmat eivät suinkaan rajoitu näihin, vaan sama problematiikka tuntuu seuraavan myös Kreikan ja Rooman omissa historioissa. Ei voida olla varmoja koska Cicero kirjoitteli, tai Platon todella eli.
Jo Newton huomasi…
Vesuvius purkautui Pompeijin päälle virallisen kronologian mukaan 79 jKr. Kaivauksissa sieltä löydetty kristillinen tabernaakkeli, ja sen seinällä oleva risti joka tuli käyttöön vasta 300-luvun jälkeen. Todistaako tämä historiankirjoituksen virheen ja meidän näkökulmastamme Pompeiji olisi hautautunut vasta 400-luvulla jaa. ?
Todistaako radiohiiliajoitus mitään?
Vaan voidaanko näyttää toteen, että vuosia 0-1000 ei todellisuudessa ollutkaan, vaan ne ovat ylimääräistä ilmaa? Fomenko läpikäy tiiliskivimäisessä teoksessaan läjän arkeologisia ja numismaattisia todisteita unohtamatta edes puiden vuosirenkaita, tai antiikin horoskooppeja verraten niitä taivaanmekaniikkaan, ja todeten ne keskiaikaisiksi. Mielenkiintoisin on ehkä huomio josta suomessa harvemmin puhutaan, eli radiohiiliajoituksen epävarmuus. New Scientists julkaisi aikanaan artikkelin, jossa oli lähetetty 38 radiohiiliajoituksia tekevälle laboratoriolle esine, jonka ikä tiedettiin varmuudella. Näistä vain seitsemän pääsi edes lähelle oikeaa ajoitusta. Sinänsä ei pitäisi olla salaisuus että tulivuoret, maapallolle satava hiilivety sekä maapallon magneettikentän vaihtelut vääristävät tuloksia, vaikka tätä ei sanotakaan tavallisesti ääneen, jotta kotimaiset helluntalaisemme eivät saa kreatonistissa visioissaan vettä myllyynsä. Aiheesta on saksalaistutkimus C-14 Crash, tekijöinään Christian Blöss ja Hans-Ulrich Niemitz. Luonnollisesti Fomenko muistaa huomauttaa, että varhaiskeskiajan kirjoitettuun historiankirjoitukseen kannattaa joka tapauksessa suhtautua varauksella. Historiaa kuljettivat pimeän keskiajan vuosisatoina lähinnä trubaduurit, kelloakaan ei oltu keksitty ja kirjoitustaito pulahtelee esiin vasta 1200-luvun puolella (itse asiassa 200-luvulla tehdyt evankeliumit olisivat sama kuin 1200-luvulle ajoitetut koodeksit). Itse asiassa tulee selväksi että keskiajan wirallisen historiankirjoituksen takaa löytyy käytännössä vain yksi nimi; Josephus Justus Scaliger (1540-1609) jonka luomia aikataulukoita muut ovat sitten kopioineet vuosisadasta toiseen.
Tuplasti hallitsijoita
Vaan miten sitten virhe tapahtui, eli miten oli mahdollista kyetä lisäämään tuhat vuotta ylimääräisiä vuosilukuja, ilman että kukaan huomasi mitään? Se on monimutkainen vastattava, mutta pääsääntöisesti historiat ovat tuplaantuneet, tai jopa triplaantuneet niin mikro- kuin makrotasollakin. Historiahan on kirjoitettu lähinnä hallitsijoiden luetteloista. Yleensähän monet kynäniekat käyttivät useita peitenimiä; Nilus Siinalainen (joka kuoli 450 a.d) käytti näitä ehkä eniten. Hänellä oli monia antiikkisia nimiä Apollodorus, Amphiction, Atticus, Anaxoras, Demosthenes… Myös politiikot osasivat tämän ja erään roomalaisen konsulin isällä oli peräti 13 erilaista nimeä, ja hänen pojallaan 38. Niinpä sitten kun aikaa myöten pantiin kronikoita kasaan, luultiin että kyse on eri henkilöistä eikä samasta kun näitä nimiä ihmeteltiin – ja näitä aliaksia alettiin sovittelemaan ajallisesti peräkkäin. Egyptin faaraoillakin oli eri nimet ennen ja jälkeen kruunajaisten, ja näin faaraoiden lista tuplaantui, ja sitä tietenkin tungettiin toisesta päästä ajallisesti koko ajan taaksepäin. Näin hallitsijoiden lista muuttui tuplasti pidemmäksi. Fomenko ammattimaisena matemaatikkona on huomannut syklien toistuvan n. 333 vuoden välein, eli tässä mielessä Newton taisi sittenkin olla oikeassa. Newton vain rajoitti omaa tutkimustaan antiikin vuosisatoihin, eikä keksinyt että sama ilmiö toistuu myös keskiajan puolella. Antiikin ja keskiajan historiat ovat itse asiassa yksi ja sama historia, vain eri nimillä höystettynä.
Fomenkon matemaattinen esitys miten paavien määrä tuplaantui. Hallintoaikojen symmetriaa vertaamalla voidaan nähdä että Pyhä Pius on oikeastaan sama kuin Sylvester I.
Kirkko jota tehtiin 424 vuotta
Tämä on tietenkin paksu juttu hyväksyä kylmiltään. On paljon mukavampi tuudittautua vanhaan ja totuttuun ajanlaskuun jossa antiikin vuosisadat ovat täynnä actionia, sitten seuraa vuodet 0-1000 jolloin käytännössä vallitsee tapahtumien tyhjiö kunnes taas 1000-luvun paremmalta puolen alkaa taas kirjoihin ja kansiin pantua toimintaa. Euroopan seuraava vuosituhat alkaa antiikin jäljittelyllä, eli tavallaan se jatkuu siitä, mihin se vuonna 0 tuntui pysähtyvän. Se on tietenkin epäilyttävää. Tämä on vain hyväksyttävä ilman nikottelua, kuten sekin että keskiajan katedraaleja saatettiin rakentaa jopa 424 vuotta – melkein puoli vuosituhatta!
Rooman keisarit ja miten ne tuplaantuivat. Matikka ei valehtele.
Loppusanat
Kukapa meistä ei olisi joskus kyseenalaistanut jotakin historiallista tapahtumaa, jonkun henkilön todellista olemassaoloa tai niitä tulkintoja, jonka voittajat saavat kirjoittaa mukamas tapahtuneen. Fomenko kiistatta vie tämän paljon paljon pidemmälle kyseenalaistaessaan kronologisen historiankirjoituksen kokonaisuudessaan. Sitä ei ihan joka martti tai uolevi joka päivä teekään. Oleellinen kysymys kuitenkin lienee, paljonko Fomenkon näkemyksissä on perää? Omasta puolestani olen sen verran kauan harrastanut historiaa, että olisin newtonlaisesti valmis nipistämään muutaman ylimääräisen vuosisadan pois. Sinänsä ei ole syytä, miksi kokonaista tuhattakin vuotta voisi nipistää, ainakaan mikään ei sodi loogisesti vastaan. Sitä tuskin tapahtuu sillä tämä on niin radikaali ajatus ettei sitä tulla ainakaan länsimaissa koskaan hyväksymään, ja sen pohjalta koulukirjoja uusiksi kirjoittamaan. Ei vaikka tämä olisi tottakin.
|
Tuhannen vuoden virhe eli FOMENKON aikateoria "New Chronology"
