Salatieteilijöiden

Viron itsenäisyys – ei tule tapahtumaan

Koiviston kuuluisin emämunaus oli tietenkin Viron itsenäisyyden vastustaminen joka hiertää maamme välejä edelleen. Isovelimäisesti hän kertoili virolaisille kuinka nämä eivät tajua mitään reaalipolitiikasta, ja kehotti heitä rauhoittumaan, ja unohtamaan haaveet itsenäisyydestä. Se sinänsä ei ole salaisuus, että hän toimi tässä asiassa Gorbatsovin äänitorvena. Baltia kuitenkin otti ja itsenäistyi, joten Koivisto ei vaikuttanut muulta kuin Neuvostoliiton palvelijalta. Muut länsimaat näkivät suoraan miten pitkällä suomettuminen menee. Virolaiset vaativat edelleen että Koivisto myöntäisi erheensä, mutta sitäkös hän nyt myöntäisi koskaan?

Lama tulee – vähän väliä

Ainahan talous keikkuu, milloin paremmin ja milloin huonommin. Siitä tuskin tarvitsee peistä taittaa, mitkä olivat 91-laman syyt, vaan kannattaa keskittyä mieluummin, miten Koivisto niitä hoiti. Silloin presidentillä oli vielä näissä asioissa valtaa, eikä Ahon hallitus voinut olla kuulematta tämän vanhan finanssimiehen neuvoja. Vanhana pankkimiehenä Koivisto uskoi vakaaseen markkaan. Markkaa ei pitänyt mistään syystä päästää kellumaan. Ei edes silloin 1991 kun lama alkoi ja korkean valuutta-arvon takia teollisuus & pankit joutuivat kestämättömään tilanteeseen, ja viimein konkurssiaalto käynnistyi. Vihdoin tilanteen kärjistyttyä äärimmilleen, Koivisto joutui taipumaan finanssiviisaiden kellutustoiveeseen, mutta sehän oli silloin jo liian myöhäistä. Kaikki kaatui ja hetken ajan pelättiin että jopa koko valtio joutuu konkurssiin. Tapansa mukaan Koivisto vetäytyi aiheuttamansa kriisin vastuusta ja jätti silloisen pääministeri Esko Ahon yksin tulilinjalle. Se oli klassinen esimerkki miten taloutta ei pitäisi päästää kaatumaan, ja jos se pääsee, ei ainakaan panna tavallisia ihmisiä maksumiehiksi, ja repiä heidän elämäänsä riekaleiksi. Tässä mielessä on opittu paljon, ja nykyisen taantuman hoito velkarahalla – kansalaisia säästäen – on ehdottomasti viisaampaa. On kuvaavaa että paljastavat dokumentit tältä ajalta ovat edelleen valtiosalaisuus.

Ei pidä noudattaa perustuslakia

Pankkimiehenä Koivisto piti erittäin kummallisen puheen 1992 maamme 30 tuomarille. Hän oli selvästi närkästynyt siitä, että KKO oli tuominnut tavallisen asiakkaan voittajaksi pankkia vastaan käytävässä korkoriidassa. Koivisto teki selväksi että pankki ei voinut hävitä minkäänlaista oikeusjuttua, koska sellainen kehitys johtaisi vähintään anarkiaan. Kummastunut tuomarikunta kuunteli suut auki kun heitä pyydettiin rikkomaan perustuslakia – onneksemme he eivät paljoa korvaansa lotkauttaneet näille vaateille.

Karjala – oli ja meni

Tapaus Karjala on jotakin josta kuuluu vain juoruja. Aihehan on maassamme tabu ja kielletty puheenaihe, suoranainen kansallinen trauma. Toisen maailmansodan vääryyksiä korjaava Jeltsin aloitti neuvottelut useimpien naapurimaiden kanssa palauttaakseen sodassa miehitetyt alueet. Myös Suomelle esitettiin neuvottelutarjous Karjalan palauttamisesta, joka ilmeisesti olisi tapahtunut muutaman miljoonan hintaan. Koivisto kielsi ehdottomasti aloittamasta tästä asiasta neuvotteluja ja kansalaiskeskustelun hän vaiensi liioittelemalla Karjalan sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Ollaan Karjalan palauttamisesta sitten kukin mitä mieltä tahansa, valtion etuihin ei kuulu torjua suoralta kädeltä ehdotuksia, joista voi hyvällä tuurilla tulla mittavia etuja. Harvoin näkee kenenkään toimivan näin räikeästi vastoin kansallisia etuja, ja suoraan sanoen jopa maamme vahingoksi.

Säteilyssä sen salaisuus

Kuka silloin olikaan ulkona kun Tsernobylin laskeumasade osui kohdalle, muistaa sen ikänsä. Siihen aikaan presidentillä oli kunnolla valtaa, jopa siinä määrin, että pystyi kieltämään kansalaisten varoittamisen. Korkein valtionjohto tiesi vuorokautta ennen laskeuman tulevan, mutta asia julkistettiin vasta sitten, kun kaikki olivat saaneet sen niskaansa. Senkin julkistivat oma-aloitteiset toimittajat jotka saivat Ruotsin kautta vihiä asiasta. Koivisto jätti silloisen sisäministeri Kaisa Raatikaisen selittelemään asiaa kiukustuneille kansalaisille, ja tapansa mukaan ei paljoa naamaansa näyttänyt presidentinlinnan ulkopuolella. Hän oli todistanut kuuliaisuutensa Neuvostoliitolle jättämällä omat kansalaisensa radioaktiivisen säteilyn alle.

Konnat kuriin – tai sitten ei

Koko kansan Manu sai omana aikanaan paljonkin kritiikkiä talousrikollisten järjestelmällisestä armahtamisesta. Ilmeisesti jokin hyväveli-juttu. Menipä hän niinkin pitkälle että kun rakennusliikkeiden mustaa rahaa tutkittiin, jäljet johtivat nopeasti myös Keskustapuolueeseen. Komisario Aittoniemi lähtikin hakemaan Hesasta kahdella kuormurilla Keskustan kirjanpitoa mutta ei ehtinyt kuin Sääksmäen sillalle, kun kollegat olivat vastassa ottaen pyssyn ja lätkän pois, ja autot käännettiin ympäri. Aittoniemi sanoi myöhemmin yksityisesti, että käskyn takana oli presidentti Koivisto. Nykyään nämä talousrikolliset ovat pesiytyneet pysyväksi osaksi yhteiskuntaamme, sillä he saivat virallisen luvan jatkaa rikollista toimintaa. Puolueet ovat myös edelleen jotakin, joka on lain yläpuolella.

KGB – kolme kirjainta

Koiviston yhteyksiä pahamaineiseen KGB:hen on paljon spekuloitu. Näitä asioita ei uskalleta tutkia vieläkään. Oliko hän agentti ”Timo” ? Se on varmaa että Moskovassa hänestä on paksu kansio, olihan hänelläkin oma kotiryssänsä jolle oli hyvä vuotaa tärkeitä valtiosalaisuuksia.

YYA – kiveen kirjoitettu

Suomen ulkopolitiikan kulmakivi YYA-sopimus piti tietenkin rafiroida. Neuvostoliittoa ei vain enää ollut eivätkä uudet isännät halunneet mitään vanhoja kommarisopimuksia. Koko Koiviston leegio joka lähestyi Venäjää YYA-sopimus kädessään, käytännössä naurettiin Venäjältä ulos. Vuotta aiemmin puolustuvoimain erikoistutkija Risto E.J. Penttilä oli sanonut YYA-sopimuksesta ajan ajaneen ohitse. Koivisto erotti hänet samantein.

Umpitörppöilyä

Harvoin näkee kenenkään suuntavaiston erehtyvän näin perusteellisesti, ja poliittisen uran etenevän kuin säännöllisesti virheestä toiseen kompuroiden. Tuntuu kuin Koivisto olisi presidenttinä ollessaan omien sisäisten arvojensa ohjaama, ja kuvitteli maailman seuraavan hänen aivojensa sisällä tapahtuvia visioita. ”Minulla ei ole mitään anteeksipyydeltävää” on hänen poliittinen testamenttinsa, joka ilmentää ettei nykyaika ole vieläkään päässyt sekoittamaan hänen päätään. Sitä toisaalta miettii että jos hän olisi ollut edes vähän juonessa mukana, niin mitä me voisimme nyt kansans olla.