|
Tässä on sitten kirja joka on ollut Tapaus. Isolla tee-kirjaimella. Se on oikeutetusti aiheuttanut hämmennystä oppineissa piireissä, jotka eivät tiedä miten asiaan suhtautuisivat. Kovaa polemiikkia asian ympärillä on ollut. Kansan parissa se on lyönyt kunnolla itsensä lävitse, ja siitä kuiskitaan kaikkialla. Sillä tälläistä kirjaa ei tässä maassa näe välttämättä edes kerran vuosisadassa; se on puhtaasti tieteellisen vallankumouksen kriteerit täyttävä teos, joka panee Suomen muinaishistorian kerralla uusiksi. Kokonaan. Ultra-lehden yleisöäänestyksessä vuoden rajatietokirjaksi, se sai 67% kaikista annetuista äänistä, ja loput yhdeksän kirjaa jakoivat keskenään loput 33%. Toiseksi paras sai kuuleman mukaan 11% kaikista äänistä, joten tästä saa jonkinlaisen vaikutelman, millaisesta hitistä nyt puhutaan.
Tuolla suuressa maailmassa ovat tutkijat tienneet pitkään ns. ley-linjojen olemassaolosta. ne ovat suoraan linjaan rakennettuja pyhiä paikkoja, joiden merkityksestä edelleen kiistellään. Muinaiskunkku kaivaa myös täältä Suomesta esiin ley-linjat, ja havaitsee että ne lähes kaikki tuntuvat alkavan tai päättyvän pohjanmaan Lauhavuorelle. Enemmänkin, kaikki rautakautiset asuinkeskittymät eli ns. muinaiskaupungit tuntuvat pykätyn paikalleen tämän salaperäisen linjaston mukaan.
Näin mittavan ja tarkan suunnitelman takana on pakostakin oltava yhtenäinen korkeakulttuuri, joten epäilyksen varjo herää muinais-kainuun kuninkaisiin, joista on paljonkin tietoa skandinaavisessa historiassa. Yhden tulkinnan mukaan muinais-kainuu olisi sijainnut eteläpohjanmaalla – seikka jonka olen itsekin valmis hyväksymään.
|
|
Suurempi pommi kuin ley-linjat ovatkin sitten nuo kirkkomitat. On todella hämmästyttävää, mutta vanhat kirkot tuntuvat olevan 33.3 km välein toinen toisistaan. Tietty mitoissa on nykypäivänä heittoa, koska ensimmäiset kirkot ja kappelit ovat lahonneet aikaa sitten, ja uudet on rakennettu sen verran viereen, että pientä heittoa on päässyt syntymään. Vaan kun vanhimman sijainnin tietää, voi virhemarginaalinkin korjata. Erikoista tässä on se, että keskiajalla ei ollut tarvittavaa mittatekniikkaa, jolla moisia 33.3 km mittoja olisi voinut tehdä. Katse onkin käännettävä kauemmas menneisyyteen, aina rautakauteen saakka, sillä onhan puolijulkinen salaisuus, että kirkot ovat tehty kalmistojen ja pyhien lehtojen päälle. Tavalla tai toisella, Suomen rautakaudella on osattu kolmiomittaus, jolla on luotu ympärillemme kokonainen verkosto, jonka olemassaoloa ei kukaan aavistanut ennen kuin tämä kirja näki päivänvalonsa.
Oma juttunsa liittyy siihenkin, mikä näiden 33.3 km mittojen tarkoitus on. On ehdotettu kaikenmaailman rajalinjoja, reviirejä pitäjäkuninkaiden välillä, mutta viivat kulkevat niin kaoottisesti, ettei mitään rationaalista syytä ole olemassakaan. Sen sijaan on olemassa liuta esoteerisia ideoita aina voimalinjoista pyhään geometriaan, ja totuus lienee jossain täällä suunnassa. Tässä kohtaa kirkkohistorianlaitoksella purskautetaan kahveet rinnuksille, ettäkö noissa huuhaa-väelle suunnatuissa teoksissa olisi siltikin totuus pohjana? Kyllä, näin asia on. Läpi ihmiskunnan historian on näistä linjoista vihjattu, ja tässä ne nyt on – suoraan silmien edessä. Juttu on kiistatta niin paksu, että olen siitä aivan vissi että tarvitaan kokonaan uusi tutkijoiden sukupolvi, ennen kuin juttu kokonaan ymmärretään. Mikä erikoisinta, mitään vastaavaa ei tunneta toisista maista.
Kirja on kiistatta aiheuttanut pienoista suorituspainetta mahdollisen jatko-osan ym suhteen. Pahaa pelkään etten tule tätä enää ylittämään, ja tohdin epäillä, pystyykö kukaan toinenkaan panemaan paremmaksi. Hinta on röyhkeähkö 25 euroa, mutta se onkin sitten todella jotain.
|